Miksi äiti ei halua viedä lasta puheterapeutille, kun ilmaiseksi pääsee?

Koulusta tulee tosi vaikeeta ja kaverisuhteet hankalia. Sääli lasta joka ei saa tukea jota tarvitsee :(

Oliko asialla marimekkoäiti? :)

olisi syytä huolestua, jos tonikäinen ei puhu. mahtaako se äiti tajuta, ettei kaikki lapset puhu koskaan. olen nähnyt neurolla täysin normaalin 4v. tytön, joka ei puhunut sanaakaan, ei tule puhumaankaan.

lapsi tarvitsee tukea, koska hänen tilanteensa on vaikea. lisäksi puhumaton 3v. laitetaan heti jatkotutkimuksiin.

jospa kyse on lievästä puheviasta, joka tosiaan saattaa ihan hyvin parantua itsestään. Jos lapsi kehittyy koko ajan ilman puheterapiaakin ja on puhetta lukuun ottamatta normaalilla kehitystasolla, ei terapialla ehkä olekaan niin kiire.



Tai jospa lapsi on pahassa uhamiässä ja kaikki on muutenkin vaikeaa. Silloin uuden asian tuominen lapsen elämään ei ehkä ole paras ratkaisu. Puolen vuoden kuluttua lapsi ehkä on vatsaaottavampi ja terapiasta on jotain hyötyäkin sen sijaan, että tapaamiset menevät kiukutteluun ja vänkäämiseen.



Ihan normaalit puheviat (epäselvä puhe, puuttuvat kirjaimet, änkytys) saadaan yleensä korjattua hyvin vähän myöhemminkin. Ei 3-vuotiaalla vielä ole kiire puheterapiaan, ellei kyse sitten ole jostain vakavammasta (esim. ei puhu lainkaan tai ei ymmärrä puhetta).

onks sun vaikee ymmärtää lukemaasi. lapsi on 3v. eikä puhu. mistään lievästä ei ole kyse.

tiedän nämä asiat varsin hyvin, koska kahden lapsen kanssa käynyt lävitse puheterapiat.

ei voi jäädä odottamaan, josko lapsi kohta alkaisi puhumaan. aina ne sairaat lapset on jonkun lapsia.

lisäksi puheteraputti tarkistaa suun motoriikan ja paljon monia muita lapsen kehitykseen liittyviä asioita.

t.6

Vuoden puheterapia auttoi ja sopeutui hyvin päiväkotiryhmään kun pystyi kommunikoimaan toisten lasten kanssa. Aivotonta toimintaa jos selittää, että kyllä se siitä. Joku joskus selittänyt, että serkun kummin kaima oppi 7v puhumaan ja kaikki muka on hyvin. Ei ole normaalia jos 3-4v ei puhu ymmärrettävästi, vieraankin ihmisen täytyy sitä ymmärtää!

Ap kertoi äidin sanoneen, että " opii se muutenkin puhumaan" , mutta ei se tarkoita että lapsi ei puhuisi vielä YHTÄÄN. ja kuten sanoin, jos lapi ei osaa ollenkaan puhua, apu on tarpeen jo nyt, mutta muuten minusta ei.



Tiedän itse millaisen painostuksen kohteeksi sitä joutuu, kun joku keksii että lapsi tarvitsee terapiaa johonkin ihan pikku ongelmaan. Vaikka itsellä olisi varma tunne, että ongelma ratkeaa kyllä itsestään eikä lapsessa ole mitään sen isompaa vikaa, niin saa kokea olevansa huono ja typerä kun ei ala juosta terapioissa vatsen lapsen tahtoa ja omaa tervettä järkeään. Minulla on nykyään kaksi normaalia, oikein puhuvaa, tasapainoista koululaista, mutta aikanaan meille on suositeltu niin puheterapiaa kuin testejä adhd:nkin varalta. Emme menneet koska luotimme siihen, että itse tunnemme lapsemme parhaiten. Korostan silti, että meidän muksuilla ei ollut mitään todella isoa ongelmaa, jolloin tietenkin olisimme menneet tutkimuksiin. Toinen vain puhui epäselvästi ja toinen oli/on vilkas ja omapäinen.

Kohtaatte ne vielä myöhemmin, vaikka koulussa.

Lapset ovat jo koulussa eikä kummallakaan ole ollut vaikeuksia. No, tuo nuorempi on edelleen vilkas ja omapäinen ja siitä on tietysti joskus seuraamuksia, mutta opiskelu sujuu hyvin ja kavereita on vähintään normaalin verran. Kukaan opettaja ei ole ehdotellut että lapsessa olisi jotain vikaa - tästä puhuttiin lähinnä hänen ollessaan alle 6-vuotias ja päiväkodin mielestä ylivilkas. Vanhemmalla piti siis olla puheen häiriöitä - ne poistuivat itsestään ajan kanssa, r-vika tosin vasta 8-vuotiaana. Nykyään hän puhuu aivan puhtaasti, sen vahvisti koulun erityispopettaja tänä syksynä, kun pyysin häntä kuuntelemaan lapsen vielä kerran.



Toki nuo terapiat ja selvitykset usein ovat tarpeen ja avuksi monille, mutta viranomaislta helposti nykyään unohtuu että lapset myös kehittyvät kovin eri tavalla. Kaikki osa-alueet pyritään saamaan sille normikäyrälle keinolla millä hyvänsä eikä katsota lasta kokonaisuutena. Olen joskus miettinyt että paljonkohan persoonallisuutta ja luovuutta tukahdutetaankaan, kun kaikilta vaaditaan samanlaista käytöstä ja itseilmaisua jo 2-vuotiaasta lähtien.



10

Niistä nimittäin yleensä äidit tappelee. Ainakin meillä on tajuttoman työn takana.

Viiden käyntikerran ajan seurailin sitä toilailua, sitten riitti.

Vai mitä ajattelette puheterapeutista, jonka kanssa kävimme esim. tälläisen keskustelun:



Puheterapeutti: Luetteko te pojalle satuja?

Morre: Juu. Iltasatu aina ja usein myös päivällä vaihtelevissa määrin.

PT: Ymmärtääkö lapsi niitä? (lapsi oli siis silloin 3v.)

M: Ei ehkä ihan kaikkia hienoimpia kuvailuja, mutta tarinan juonen kyllä yleensä.

PT: Nyt tässä tilanteessa en suosittelisi lukemaan satuja lainkaan. Jos sadussa kerrotaan vaikka että " Nalle Puh löysi hunajapurkin pöydän alta" , ei lapsi (siis tämä ko. lapsi) ymmärrä sitä lainkaan. Hän ei tunne käsitettä ' alla' ...

M: Kyllä hän minun mielestäni tuntee. Jos vaikka pikkuauto on hukassa ja sanon, että vilkaisehan pöydän alta, niin X kyllä tietää mistä katsoa

PT: Se johtuu vain siitä, että koti on tuttu ympäristö.



Ja sitä rataa.

Nyt puoli vuotta myöhemmin pojan puhe on edelleen kehittynyt valtavasti. Neuvolasta kehoitettiin puheterapiaan enää lähinnä seurantamuodossa kerran kuukaudessa tai joka toinen kuukausi. Varmistetaan siis, että kehitys jatkuu.

Onneksi alueen puheterapeutti vaihtui kesän aikana!

katseesi, eleesi, kätesi antoi lapselle vinkin ja osasi hakea oikeasta paikasta. Omaa lasta ymmärtää pitkälle ja oppii " puhumaan" niin, että lapsi ymmärtää.

Kannattaa vaihtaa terapeuttia (muutakin kuin puheterapeuttia) jos hoito ei mielestäsi vie asiaa eteenpäin.



Ei yksi huono terapeutti tarkoita, että koko terapia turhaa.

Pulpul ka u. Minä ymmärsin tuon mutta tuskin kukaan muu.

ja 3,5v. -neuvolaa, koska pojan tilanne ei mielestämme ollut kriittinen. Eikä se sitten ollutkaan (ei neuvola-th:n mielestä eikä päiväkodin hoitohenkilökunnan mielestä).

Puhe kehittyy edelleen jatkuvasti. Uusimpana kehitysetappina on nyt tullut mennyt aikamuoto =) Tulin eilen illalla luennolta ja poika sitten hiukan veikeästi kysyi että " Oliko kiva koulussa, äiti?" =)

että lapsessa on jotain " vikaa" ja se on jokaiselle äidille kova paikka.

Monille äideille on tärkeää, että heidän lapsessaan ei ole mitään vikaa, joka muiden naisten pitäisi korjata.