Muita, joille kakkosraskaus hämmentävä yllätys? Miten selvitä 4 v. ja vauvan kanssa?

Eli heinäkuussa huomasinkin yllätyksekseni olevani raskaana, vaikka olin myös kääntynyt sille kannalle, että yksi lapsi on ihan hyvä määrä. Aluksi oli siis hyvin ristiriitaiset fiilikset. Meillä ikäeroksi on tulossa 4,5 v. Nyt kun raskaus on puolivälissä, niin tunteet ovat muuttuneet jo erittäin odottavaksi. Edelleen jännitän mustasukkaisuuskohtauksia, kiusaamista, ja sitä saako molemmat lapset tuntemaan itsensä yhtä rakastetuiksi. Esikoinen kun on varsin hankala tapaus ja jos toisesta tuleekin oikea kiltteyden perikuva, kuten oman siskoni kanssa tilanne oli lapsena. Siskoni on aina kärsinyt siitä, että minulla on äitini kanssa läheisemmät välit, emmekä ole oikeastaan koskaan riidelleet. En haluaisi, että oma esikoiseni näin tuntee.



Eli tulevaisuus jännittää edelleen, mutta kovasti odotan jo tämän uuden syntymää ja uskon selviytyväni hyvänä äitinä. Enkä tasapuolisuuden nimissä toivo toista vaativaa lasta, vaan mielelläni ottaisin sellaisen tyytyväisen hymyilijän. Jäisipähän enemmän aikaa antaa positiivista huomiota tuolle TODELLA rakkaalle esikoiselleni.

Meillä 4veen lisäksi 1,5 v ja tammikuussa tulee uusi vauva. 4v tyttöä innokkaampaa vauvanhoitajaa saa hakea, eli helpollahan sinäkin tulet pääsemään : ).

vaikka toinen lapsi kyllä ei tullut mitenkään yllätyksenä, ihan tosissamme toista silloin " teimme" . Mutta raskautuminen tapahtui yllättävän nopeasti ja ihan alkuun iski paniikki. Välillä jopa kadutti, että koskaan olin päättänyt toista yrittää... Mutta niin vain 9 kuukauden aikana mieli muuttui ja nyt olen kyllä oikein onnellinen, että perheessämme on kaksi lasta. Äitiysloma ja " hiekkalaatikko" -elämä minuakin hirvitti, mutta mielestäni äitiyslomani meni paljon mukavemmissa merkeissä, kuin ensimmäinen. Olihan minulla seuranani esikoinen ja hänen mukanaantuoma aktiivinen lapsiperheen elämä. Yllättävän nopeasti se aika sitten menikin. Palailin juuri takaisin töihin ja välillä olen ihan huvittuneena miettinyt parin vuoden takaisia paniikkiajatuksiani.



Pepper kera 4,5 v. ja 14 kk ikäisten palleroiden

Ei kai raskaus mitenkään yllätys voi olla? Jos harrastaa seksiä ilman ehkäisyä voi raskaaksi tulla, välillä vaikka ehkäisy onkin se saattaa pettää. Luulisi sinun tietävän kun kerran yksi lapsi jo on :)



Ja mitä siinä on kovin ihmeellistä. Tuohan on aika iso ikäero. Vaivaako ihmisiä avuttomuus näin kovasti että pitää kysellä tällaisia?

mutta vanhempi poika.



Kun tulin vauvan kanssa sairaalasta kotiin olin vähän helisemässä pojan kanssa. Poika ei selvästi tiennyt mikä on hänen paikkansa perheessä ja mitä häneltä odotetaan ja saako hän olla kiukkuinen.



Tuntui että hoksasi myös itse, kuinka paljon isompi on kuin vauva ja sai ihme ajatuksia että hänen pitäisi jo osata vaikka mitä!



Mutta siskoon ei IKINÄ purkanut oloaan vaan meihin vanhempiin, mikä oli tosi hyvä juttu. SIsko on alusta saakka ollut pojalle rakas ja tärkeä ja mitä isommaksi sisko käy, sen hauskempaa heillä on ollut. Vaikka sotkeehan se leikit välillä...mutta yhteisiäkin leikkejä on, poika menee piiloon ja huhuilee ja pikkusisko (nyt 1v1kk) etsii tai leikkivät kukkuuta nojatuolin ympäri kontaten ja kamalasti nauraen kun pikkusisko saa veljen " kiinni" eli näkee.



Hyvin se menee!!

kun meidän perheessä on lapsia tekemällä tehty (tämä kolmas kyllä tärppäsi ekasta kierrosta mikä nyt sinänsä oli jo hämmentävää kun ekaa tehtiin ½ vuotta ja toista yli vuosi). Mutta asiaan..



Eli ei oikein ole kokemusta tuosta 4v ikäerosta, paitsi sen verran, että meidän isompi neiti täytää juuri 4v kun kolmas lapsemme syntyy helmikuussa 2008. Hän on jo nyt NIIN innoissaan vauvasta, ettei paljon muusta puhukkaan. Odottaa vain koska vauva syntyy (ok, osasyy on se, että pääsee takaisin kotihoitoon ;) ), ja mitä kaikkea hän voi vauvan kanssa tehdä jne. Hän ei ollut ainakaan pikkusiskostaan yhtään mustis kun sisko syntyi hänen ollessaan 2v, joten en usko että nytkään on.



Nelivuotias on kuitenkin jo niin iso, että ymmärtää että äidin täytyy imettää vauvaa ja vaihtaa vaippaa ja ettei isompi ole enää se ainoa lapsi perheessä. Tietysti mustasukkaisuutta voi tulla juuri sen takiakin, että ymmärtää niin paljon. Mutta en tiedä mikä ikä olisi paras ikä tulla isosisarukseksi, se riippuu niin paljon lapsen luonteesta ja temperamentista.



Hyvin se varmasti menee! Tytöt varsinkin kun on luonteeltaan jo pienestä asti sellaisia hoivaajia, niin varmasti saat kovasti apua häneltä vauvanhoidossa. Ja ota hänet heti mukaan auttamaan vauvanhoidossa; kylvetyksissä (voi laittaa vettä vauvan päälle, hieroa vauvashampoota päähän jne), pukemisessa (antaa valita vauvalle mieleisensä vaatteet, antaa vaipan jne) ja muutenkin anna pitää paljon sylissä, niin hän kiintyy vauvaan heti.



Kyllähän se totta on, että jokaisen lapsiluvun kanssa on niitä parhaita puolia. Mutta nyt on vielä sekin hyvä puoli, että lapsillanne on toisensa AINA. On joku, jonka kanssa jakaa kaiken siinäkin iässä kun teille vanhemmille ei tulla ekana kertomaan asioista jne. Meidänkin piti tehdä alunperin vain yksi lapsi, mutta sitten kävimme miettimään miten ihanaa se on lapselle, että on sisaruksia. Minulla ja miehelläni on molemmilla siskot, miehellä 6v vanhempi ja minulla 9v vanhempi, joten halusimme kuitenkin pienemmän ikäeron lapsillemme, että yhteistä olisi vielä enemmän.



Onnea raskauteesi ja uuteen elämäntilanteeseen! Kaikella on tarkoituksensa..





Mikaela ja tytöt 2/04 & 2/06 ja LA 2/08

Ensinnäkin: kyllä raskaus on yllätys, jos on ehkäisy ollut. Siksihän sitä ehkäistään, ettei yllätyksiä tule. Vai ehkäiseekö joku ihan vaan huvin vuoksi? Ja kyllä osaan lukea tilastoja ehkäisyvarmuudesta, ettei tarvitse mennä sen syvemmälle siihen aiheeseen...



Varmaan vaivaa avuttomuus. Minua ainakin vaivaisi, jos nyt tulisin raskaaksi. Olen erittäin uupunut ensimmäisestä (nyt jo lähes 3v), joka nyt vasta nukkuu hyvin satunnaisesti yönsä ja on muutenkin ollut hyvin vaativa tapaus.



En tiedä pystytkö ymmärtämään, miltä tuntuu kun on kolme vuotta elänyt toisen ihmisen tarpeiden mukaan. Vähän sitä ikään kuin tuntuu, ettei itseä enää ole, ei tiedä kuka on ja mistä asioista pitää... Kun näillähän ei ole mitään merkitystä silloin, kun lapsen etu ajaa omien tarpeiden edelle... Surullista, että näin on päässyt käymään, mutta olosuhteet ei aina ole kaikilla parhaat mahdolliset ja jotenkin on vain selviydyttävä.



Avuttomuus siis vaivaa ainakin minua ja tekstistäsi päätellen se on jotenkin alentavaa tai halveksuttavaa. Miksi ihmeessä näin?

niin, onneksi olkoon! Kuule tosiaan parempaa tilannetta en voisi heti kuvitellakaan! 4 v. tyttö on just paras mahdollinen ja uskon, että pääset nauttimaan kakkosesta aika eri tavalla kuin esikoisen vauva-ajasta! Minulla on nyt 6v. tyttö ja 3v. poika ja pakko sanoa, että 3-4v. ikäeroa on tosi hyvä! Kuopuksesta tuli nautittua aivan eri tavalla kuin esikoisesta ja jotenkin uskon, että ne lapset meille tulee jotka on tarkoitettukin!

Minulle ei tullut ikinä toista vauvakuumetta, olin täysin tyytyväinen yhden lapsen kanssa, mutta esikoistytön ollessa 3 v aloin vähitellen ajatella, että pitäisihän se ihmisellä pikkusisko olla. Ikäeroa tuli 4,5 v. Isosisko rakastui pikkusiskoon ensi silmäyksellä. Hän halusi aina olla auttamassa vauvan hoidossa, ja nyt 2 vuotta myöhemminkin tytöt ovat tosi läheisiä ja leikkivät paljon yhdessä. Isosisko on suorastaan kateellinen, kun pikkusiskolla on hoidossa jo omiakin kavereita.



Jos sinua hämmentää, niin tässä muutamia ilopilkkuja:

- sinulla tulee olemaan paljon helpompaa kuin äideillä, jotka hoitavat yhtä aikaa vastasyntynyttä ja puolitoistavuotiasta!

- 4-vuotiaat tytöt ovat yleensäkin avuliaita ja kiinnostuneita vauvan hoidosta

- vauvan nukkuessa sinulla on edelleen paljon aikaa esikoiselle

- toisaalta esikoisesi varmaan puuhailee paljon itsekseenkin ja antaa sinun ehkä vähän levätä vauvan nukkuessa, jos yöt ovat vaikeita

- ei sinun tarvitse koko aikaa hiekkalaatikolla kyykkiä. Vie esikoista kerhoon, muskariin, muihin harrastuksiin, joissa tykkää käydä, kavereiden luo tai mummolaan kyläilemään...

- ja kokemuksesta tiedän - mulle sanottiin raskausaikana täällä palstalla samaa - rakastut siihen vauvaan joka tapauksessa heti sen synnyttyä, vaikka nyt tuntuisi oudolta! Kohta perheenne ei osaisi kuvitella, millaista olisi vain yhden lapsen kanssa. Meillä esikoinen sanoi heti olevansa iloinen pikkusiskostaan, ja kehuu edelleen, miten kiva pikkusisko hänellä on. Olisi hänen elämänsä paljon köyhempää ilman siskoa.



ps. måpin asiattomat kommentit voimme måpata maton alle.

Tytöillä ikäeroa 3 v 4kk ja aluksi ajattelin, että onpa hyvä ikäero. esikoinen oli aivan ihana vauvan ollessa pieni ja tykkäsi siskostaan kovasti. Tilanne muuttui heti, kun vauva lähti liikkeelle ja tämän jälkeen vauva on ollut kaikkea muuta, kuin ihana. Esikoinen kiusaa siskoa vähän väliä ja sisko ei saa mennä hänen huoneeseen eikä koskea hänen tavaroihinsa. leikkivät kyllä välillä yhdessä ja isostasiskosta kyllä huomaa, että pikkusisko on hänelle rakas. Äiti on silti aika väsynyt ainaiseen kiusaamiseen. Onneksi pääsen tammikuussa töihin. Tytöt nyt 4v 4kk ja 1v.

kun meilläkin esikoisen kanssa 5h yöunet olivat niitä tavallisimpia ja oilin ihan rättiväsynyt välillä.



Etukäteen stressasin ihan kamalasti, mitä tuleman pitää..halusimme toisen lapsen kuitenkin ensisijaisesti esikoisen takia, ja hänelle pikkusisko onkin rakkaampi kuin mikään :))!

Esikoinen sai meillä suvun jakamattoman huomion siskon syntymään asti, joten aika kova pala oli jakaa se huomio toisen kanssa. Mustasukkaisuutta ja tinttailua äidille oli ihan riittämiin ja vielä yllättävän pitkäänkin, varmaan 1,5 vuoden ajan..mutta koko ajan vähenee, kun siskosta on leikkikaveriksi, vaikka paljon nuorempi onkin. ja niin usein kuin nahistelevatkin, niin yhtä usein isoveli on huolehtimassa siskostaan, että sille kanssa ja sisko mukaan myös :) yms!



Parasta on minusta ollut, että siskoa ei ole juuri koskaan tarvinnut erikseen viihdyttää kuten esikoista aikoinaan - tästä on huolehtinut isoveli läsnäolollaan! Äidin seurassa aika tulee pitkäksi, mutta kun vain on isoveli lähettyvillä, niin kaikki sujuu hyvin ja " hupuuttaja" on aina näköetäisyydellä - siitäkin huolimatta, että nahisteluksi menee välillä ;)

En osannut ajatella tätä puolta ollenkaan ennen toisen syntymää, mutta nyt jälkeenpäin sitä huomaa, miten vähemmällä on silti jotenkin nyt päässyt. samoin mikä iso juttu onkaan, että kaikki on käyty jo kertaalleen läpi (melkein kaikki siis) ja arki puksuttaa eteenpäin kuin itsestään. toisen kanssa vaan sujuu niin paljon helpommin, kun tietää monet niksit etukäteen ja osaa " luistaa" niistä joistakin, jotka olivat esikoisen kohdalla ihan " must" ;))



ja jos sinulla vielä esikoinen on tyttö ja tuon ikäinen, niin en kyllä stressaisi yhtään. Vielä jonain päivänä tulet olemaan hirmu onnellinen siitä, että heillä on sittenkin toisensa , ja sinulla ja miehelläsi heidät molemmat, usko pois! Nyt alkuvaiheessa ajatukseen tottuminen vai vie aikaa. Itse vielä raskauden viime metreillä tuntui, että " maailma kyllä loppuu siihen kun toinen syntyy, en enää koskaan pääse yhtään mihinkään enkä ehdi mitään muuta.." mutta jos olisin tiennyt, miten paljon helpompaa kahden kanssa on niin enpä olisi stressannut. Tsemppiä! Ja isosti Onnea tärpistä!



-pupsu