2-vuotias yrmii isäänsä, apua...
Onko muilla vastaavaa ongelmaa? Lapsi roikkuu enimmäkseen äidissä. Jos sattuu, niin isän syli ei kelpaa. Joskus isälle murjotetaan avoimesti ja käsketään isän mennä pois.
Pahinta on, jos äiti haluaa joskus omiin harrastuksiinsa. Esim. viime viikonlopun olin työväenopiston kässäkurssilla sekä la että su. Isän mukaan elämä kaksivuotiaan kanssa oli yhtä helvettiä ja kyllä hän sitten illalla kosti myös äidille päivän hylkäämisen niin että mitään ei haluttu tehdä.
Isällä on töissä huolia ja kiireitä ja äitihän se enimmäkseen lapsen arkea pyörittää ruokailuineen ja pyllynpesuineen. Mutta miten saisi isäsuhteen paremmaksi, että äiti pääsisi edes joskus tuulettumaankin? Ratkaisuja?
Kommentit (5)
Miten paljon isä yleensä osallistuu lapsen arkeen? Onko heillä mitään yhteisiä juttuja tai leikkejä? Miten isä suhtautuu siihen, että lapsi " syrjii" häntä; luovuttaako lähestymisyrityksen heti jos lapsi käskee pois?
Kun en tarkemmin tilanteesta tiedä niin sanoisin, että kannattaa kannustaa lasta ja isää yhteisiin juttuihin. Alkuun isä voisi vaikka puistossa tehdä jotain hauskaa lapsen kanssa niin lapsikin huomaa, että isän kanssa on ihan kivaa ja isä, että lapsi on ihan hauskaa seuraa (2-vuotias kun voi olla väliin todella rasittava uhmailija). Voisi olla ehkä myös hyvä antaa isälle luettavaa uhmaiästä, jotta hän osaisi suhtautua lapsen mahdolliseen kiukutteluun ja tahtomisiin ikäkauteen kuuluvana juttuna eikä henkilökohtaisena protestina.
Miten paljon isä yleensä osallistuu lapsen arkeen? Onko heillä mitään yhteisiä juttuja tai leikkejä? Miten isä suhtautuu siihen, että lapsi " syrjii" häntä; luovuttaako lähestymisyrityksen heti jos lapsi käskee pois?
Niin, yleensä minä ruokin ja pesen ja puen tyttären. Äidin työhuoneessa on myös lelulootat ja äidiltä ensimmäisenä tullaan pyytämään lukemista tms.
Isän omia juttuja ovat " rajut leikit" eli heitteleminen ja pyöritteleminen ja lisäksi palikoita ja palloja viedään ensisijaisesti isälle.
Leikkipuistossa käydään viikonloppuisin usein koko perheen voimin. Joskus isä voi käydä tyttären kanssa kahdenkin jos äidillä on kiire. Joskus vekara kyllä leikkipuistoon mennessäkin sanoo, ettei isä saa tulla. Ja miesparkani loukkaantuu sydänjuuriaan myöten... Niin, kyllä hän luovuttaa kun käsketään pois. Ja tyttökin kyllä tuntuu olevan tosissaan eikä vain keimaile saadakseen enemmän huomiota.
Tytär tulee paljon isäänsä ulkonäöltään ja luonteeltaankin: molemmat aika äkkipikaisia ja voimakasluonteisia ja herkkiä. Huh huh...
Tollasta meilläkin oli tuon ikäisenä. lapsi on äidistä vaan niin " mustasukkainen" kukaan muu ei kelpaa. Kyllä se ohi menee, varsinkin kun antaa isän tehdä jotain kivaa lapsen kanssa. Lähde vaan harrastuksiin, kyllä ne pärjää.
Niin, ja tuon ikäiseltähän ei kysytä saako isä tulla, vaan ilmoitetaan, että tulee ihan päivänselvänä asiana.
Mjödi.:
Isällä on töissä huolia ja kiireitä ja äitihän se enimmäkseen lapsen arkea pyörittää ruokailuineen ja pyllynpesuineen. Mutta miten saisi isäsuhteen paremmaksi, että äiti pääsisi edes joskus tuulettumaankin? Ratkaisuja?
Anna vain lapsen ja isän olla kahdestaan, siinähän tottuvat paremmin toisiinsa. :)
Meillä on 2 v. 7 kk poika ja hän ei esimerkiksi suostu käymään vessassa tai nukkumaan isän kanssa, jos äiti on paikalla. Välillä sanoo isälle, ettei tämä saa tulla samaan huoneeseen äidin ja hänen itsensä kanssa.
Meillä kyse ei ole siitä, ettei poika olisi ollut riittävästi isän kanssa, sillä he ovat myös paljon kahdestaan - onpahan nyt taas joku (oidipaalinen??? :) ) kehitysvaihe, joka varmasti menee aikanaan pois.
Silloin kun en itse ole kotona tai esim. jään aamulla torkkumaan makuuhuoneeseen, isäkin kelpaa.
..että ei kannata kuitenkaan ainakaan sen takia olla itse välillä menemättä.
Olen itse ollut myös melko lailla se joka lapsen hoitaa. Olin kuitenkin pienen jakson töissä ja lapsi oli isänsä kanssa ja tämä teki radikaalin muutoksen pojan ja isän suhteeseen. Eli lääke musta on se, että isä ja poika keksivät omat juttunsa ja isä saa tehdä asiat omalla tavallaan. Jos lapsi oppii, että isän kanssa tehdään aina jotain tiettyä kivaa, jääkin varmaan helpommin.
Mä en tiedä miten teillä, mutta meillä isä yritti ehkä liikaa saada aikaiseksi omia juttuja päivän aikana ja auttoi kun sanoi, että keskittyisi vaan lapseen ja leikkisi jotakin mukavaa, niin paremmin meni.
Sullakin on oikeus omiin harrastuksiin ja myös lähteä hyvillä mielin niihin! Itsellekkin on ollut juuri tuo tärkeä läksy, että kyllä mentävä on ja tehtävä ees pari tuntia viikossa sitä, mikä on ihan omaa.
Kyl se siitä sutviintuu..;))
deux ja poika 1 v 8 kk