Voi miksi!!

Harmittaa. Mulla on ihana perhe, mies ja kaksi pientä lasta. Välillä nautin perhe-elämästä ilman sen suurempia huolia kuin pikkupipit, kurakelit ja maksamattomat laskut. Mutta tuntuu, että koko ajan vaan enemmän mietin, että mitä jos menetän lapset tai toisen heistä. Tai miehen. Mitä jos sattuu jotain kamalaa. Kohta lapset kasvavat, entä jos heistä tulee rikollisia tai joutuvat muuten huonoille teille.

Ahdistaa. Mietin, että miten kauan saamme asua tässä ihanassa talossa, jossa on paljon portaita. Aika kuluu ja joskus tulee se päivä, kun tästä pitää muuttaa pois. Tuleeko se sitten kun ollaan vanhoja ja huonojalkaisia, ja millaista elämä sitten on? Onko siinä enää mitään sisältöä? Pelkään vanhenemista. Todennäköisesti menetän mieheni jossain vaiheessa, kuinka osaan olla yksin?

Mitä kauheuksia elämällä on varalleni, kun tähän asti olen saanut niin paljon hyvää?



Kaikista pahinta on pelätä lapsen kuolemaa. Miksi, oi miksi pilaan elämäni ihaninta aikaa tällaisilla ajatuksilla!!