Neuvoja kaivataan - karkailu omasta sängystä iltaisin
Meillä poika 1v5kk sai oman sängyn ja viihtyy siinä hyvin, mutta nämä nukkumaan menot ovat menneet yhdeksi juoksuksi.
Pinnasänkyyn nukahti ilman nukuttamista tai paikalla oloa, mutta nyt ei suostu pysymään sängyssä millään.
Ei auta sänkyyn uudelleen laittaminen, koska poju tulee uudestaan ja uudestaan ja pitää sitä vähän niinkuin leikkinä. Ja lopulta kun on tarpeeksi väsynyt niin sitten suostuu sänkyyn jäämään.
Tämä yö taitaa olla nyt viides ja edelleen pelkää juoksua.
Nyt toivoisin vastauksia niiltä, jotka ovat voittaneet tämän vastoinkäymisen, että mitä keinoja te olette käyttäneet?
En haluaisi mennä siihen, että nukutan tuntikausia poikaa aina iltaisin.
Vinkkejä otetaan ilomielin vastaan!
Kommentit (7)
mutta ajattelin vastata, että ei se välttämättä ole iästä kiinni. me ollaan myös siirretty lapsi hiljattain pinniksestä lastensänkyyn, ja ihan tutulta kuulostaa. meidän poika on pian 2 v.
onhan se lapselle iso ahaa-elämys, kun huomaa että voi tulla ja mennä sänkyyn itse mielen mukaan. tokihan sitä täytyy vähän kokeilla. :)
meillä myös lapsi nukahti pinnikseen itsekseen, senkun kantoi vaan sänkyyn. nyt mennään nukkumaan niin että toinen vanhemmista on sängyn vierellä hiljaa, kunnes lapsi nukahtaa. muuten on yhtä juoksemista. ei sentään kaipaa silittelyjä tms. ja nukahtaa noin puolessa tunnissa.
tarkoituksena on kyllä päästä takaisin siihen, että lapsi nukahtaa itsekseenkin, joten mielenkiinnolla myös minä luen miten muilla on mennyt.
gerda
Heippa!
Meillä oli viime talvena sama juttu, poika oli silloin noin 2,5 vuotias. Aluksi meni ihan hyvin kunnes keksi että sängystähän pääsee itse pois. Me ratkaisimme asian niin, että jäimme oven suuhun " vahtimaan" , siitä on lyhyempi matka palauttaa karkaileva lapsi takaisin omaan sänkyyn ja poika ei enää niin paljon yrittänyt lähteä vaeltelemaan. Istuimme siis tyynyllä oven vieressä. Edelleen poika välillä haluaa aikuisen siihen turvaksi, mutta välillä nukahtaa itsekseen.
Eli siis kärsivällisyyttä, lasta kun ei voi siihen sänkyyn sitoa kiinni ;)
Meidän 3-vuotiasta oltiin kanssa siirtämässä jo kesällä pinnasängystä lastensänkyyn. Pinnikseen oli aina nukahtanut ongelmitta, mutta lastensänkyyn siirtymisen jälkeen menivät illat ja osin yötkin aivan hulinaksi. Yritettiin useamman viikon aikana monenlaisia kikkoja: palauttamista, vieressä nukuttamista, samassa huoneessa istumista, ihan kaikkea. Lopulta alettiin olla kaikki niin väsyneitä, että palautettiin tyttö pinnasänkyyn. Lapsi vaikutti helpottuneelta ja nukkui taas yönsä ongelmitta. Muutaman viikon päästä tyttö itse pyysi päästä " isojen" sänkyyn. Ja pääsikin, tottakai, mutta vielä kertaalleen jouduttiin palaamaan pinnikseen. Vasta nyt kolmisen viikkoa sitten siirtyminen onnistui oikeasti. Edelleen tyttö tulee iltaisin sängystä välillä pois, mutta vain muutaman kerran, kun ennen saattoi ravata pari tuntia, tai jos oltiin vieressä estämässä, niin sai kauheita raivareita.
Meillä siirron onnistuminen oli siis kiinni lähinnä ajasta ja tytön omasta motivaatiosta. Toki 3-vuotias on jo paljon isompikin kuin 1,5-vuotias.
Enpä osaa sen kummempia neuvoja antaa, kunhan kerroin oman kokemuksemme. Sen verran kuitenkin voisin sanoa, että jos lapsi selvästi on levoton ja tuntee olonsa turvattomaksi jatkettavassa sängyssä, niin ehkä voisi olla viisasta rauhoittaa tilanne ja palata vähäksi aikaa tuttuun ja turvalliseen pinnasänkyyn. Ainakin siis jos siirrolla ei ole kiirettä. Meillä oli pienoinen painekin tuossa, kun perheeseen on tulossa uusi vauva - mutta onneksi aloitettiin kokeilu ajoissa, niin ehdittiin ottaa pari aikalisääkin.:)
Tsemppiä!
Me poistimme ensin pinniksestä pari pinnaa eli lapsi pääsi sängystä pois kiipeilemättä. Kun siihen vapauteen oli totuttu, jatkoimme pinniksessä nukkumista vielä jonkin aikaa. Vasta 2v jälkeen siirryttiin isoon sänkyyn eikä karkailuja ole esiintynyt.
Meillä oikean nukkuma-ajankohdan tunnistamista helpottaa lapsen tosi selvät unen merkit (alkaa pyörittämään hiuksia sormen ympärille) eli laitan lapsen sänkyyn vasta kun hän on oikeasti väsynyt. Tämä toimii eli lapsi mukkuu yleensä parissa minuutissa.
Välillä tuntuu että tâmä onkin ainoa asia joka meillä on helppoa ....
Meidän tyttö sai ison sängyn 2-vuotislahjaksi. Oli aina nukahtanut pinnikseen kuin enkeli, ilman mitään nukutusta. No, uusi sänky ja uudet kujeet. Ylösnousemiset alkoivat heti ja niitä jatkui 5 kuukautta. Joku fiksu sanoi, että siihen voi mennä jopa kuukaúsi. Nooh, meillä siis meni vähän kauemmin. Kolmen kuukauden jälkeen jouduttiin vielä jättämään tutti pois hammaslääkärin käskystä ja silloin meni kaikki vielä huonommaksi: ramppaamisen lisäksi alkoi hillitön huuto. Olin jo melkein valmis luovuttamaan, ottamaan pinniksen takaisin -tai tutin, mutta päätin kuitenkin vielä yrittää. Nukutusrumbaan en halunnut lähteä, kun sisko joutui aikoinaan nukuttamaan poikaansa 5 vuotta, kun siihen kerran lähti.
Siis meillä auttoi lopulta rutiinit: samat laulut ja sadut joka ilta. Himmeä yövalo päälle ja ovi raolleen. Ollaan lapsen kanssa yhdessä tehty sääntöjä: Vettä saa pyytää vain kerran ja jos tulee ovelle, ovi menee kiinni. Jos pelottaa, keksustellaan asiasta ja todetaan, ettei ole syytä pelätä mitään. Unikaverit peitellään yhdessä lapsen viereen. Ja nyt on siis reilu viikko menty kiltisti nukkumaan. Tyttö saattaa touhuilla hetken omiaan, mutta ei tule enää ovelle ja nukahtaa itse.
Olen todella tyytyväinen, että jaksoin olla sinnikäs. Tiesin, että lapseni osaa nukahtaa itse, kun oli kerta pinnikseenkin nukahatnut, ja siksi en halunnut luovuttaa. Toivottavasti tämä meininki siis jatkuu! Tsemppiä sulle ja kärsivällisyyttä. Se on pitkä prosessi!
Onneksi meillä ei ole mitään kiirettä asian suhteen ja hyvä tietää, että ei välttämättä ole huono juttu jos sitten välillä palataan takaisin pinnikseen :-)
Siirtykää takaisin pinnikseen. lapsi ei ehkä ole ns valmis siirtymään. Muutama kuukausi lisäaikaa voi auttaa.