Millä viikolla mahasi laskeutui ?

Itsellänikion esikoinen laskeutui vasta joskus 35 viikon jälkeen, mutta kakkonen laskeutui ja saman tien syntyikin sitten 31+1... Kolmonenkin oli laskutunuta lähtökuopissa jo viikolla 31, mutta onneksi tuolloin tilanne saatiin silloin pysäytettyä ja syntyi vasta 37+3. Tämä nelonen ei vielä ole laskeutunut, mutta jännittää kovasti, missä vaiheessa se tällä kertaa mahtaa tapahtua.



Kannattaa ottaa yhteyttä neuvolaan, ainakin jos ilmenee supistelua tai painetta alaspäin.



Katjalah+nelonen rv25+3

Mulla on tullu tiheään supisteluja viime aikoina ja vihlaisuja alapäähän. Eilen kun kävelin niin tuntu niinku vauvan pää olis ollu jalkojen välissä. Siellä todella alhaalla pyörii pää niinku pallo. Nyt mä pelästyin! Sanoin eilen kaverille että mulla on sellanen tunne kun olisin pehmentynyt tai auennut. Mulla on viikon päästä neuvola mutta mun täytyy soittaa sinne tänään ja pakko saada tarkistuttaa kohdun suun tilanne ja samalla mitata sf mitta. Voi että jos vauva syntyy näin aikaisin, en millään haluaisi nähdä häntä keskoskaapissa, vaan haluan imettää ja halia vauvaa heti kun hän syntyy. Nyt pelottaa...

mutta vielä noilla viikoilla tosiaan kannattaa ottaa kaikki poikkeavat tuntemukset vakavasti. Itse silloin en tajunnut asian laitaa ennen kuin oli synnytys jo niin pitkällä, että ei voinut muuta tehdä kuin synnyttää. Ja kokemus oli sen verran rankka kuitenkin, että kenellekään ei vastaavaa toivo. Vaikka kaikki loppujen lopuksi menikin ihan hyvin, pojassa ei ollut mitään muuta vikaa kuin pieni koko... Kukaan ei haluaisi lastaan keskoskaapissa nähdä - se on aina sydäntäriipaiseva kokemus, jota ei muillekaan halua.



Edellisessä raskaudessa sitten kerkisin ajoissa hoitoon ja sain lääkityksen supistuksia ehkäisemään, sairaalassa makasin viikolle 34+0, minkä jälkeen ei enää synnytystä estelty... Siinä vaiheessa neidillä ei enää ollutkaan kiirettä ja syntyi 37+3. Toivottavasti sinäkin saat vielä monta viikkoa pitää masuasukkisi siellä, minne hän tässä vaiheessa kuuluu. Tulethan lääkärissä käytyäsi kertomaan tilanteen. Pidän peukkuja, että kaikki olisi hyvin!

Siinäpä se kysymys tulikin.

oli jouluaatonaatto, eikä huvittanut etenkään vauvattomana jäädä synnyttäneiden osastolle enää pidemmäksi ajaksi.



Poika oli ensin teholla reilun viikon, minä aikana oli pieniä ongelmia hengityksen kanssa ja sai keltaisuuteen valohoitoa - kuten lähes kaikki keskosena syntyneet. Tämän jälkeen tilanne sitten tasaantuikin ja poika oli osaston puolella noin 4 viikkoa keräämässä painoa ja opettelemassa syömistä. Kotiin hän pääsi samana päivänä, jona minulla olisi tullut 36rv täyteen, eli noin kuukautta ennen laskettua aikaa. Pystyin muuten alusta huolimatta täysimetykseen ensimmäiset 4 kuukautta kotona ja kaikkiaan imetin yli vuoden, vaikka sairaalassa poika ei lainkaan huolinut rintaa, kun yritin muutamaan otteeseen siellä imettää.



Meillä kotiutuminen siis tuli loppujen lopuksi nopeasti, yleensä ottaen keskosten kotiutuminen tulee useimmiten aika lähellä laskettua aikaa. Koskaan kun ei voi tietää, mitä matkalla vastaan tulee. Sairaalastakaan ei kotiuttamisesta annettu mitään tietoja ennen kuin asia oli jo kutakuinkin 100% varma - olin varautunut, että poika olisi siellä helmikuun puoleen väliin ainakin ja yllättäen saatiinkin mukaan jo tammikuun loppupuolella. Meillä siis kaikki meni lopulta olosuhteisiin nähden oikein hyvin.

Kohdun suu oli pehmentynyt niinku arvasinkin mutta muuten paikat on kiinni eikä vauva ole vielä kiinnittynyt. Ennenaikaisen synnytyksen vaaraa ei siis ole. Jos vihlaisut jatkuu ja tulee kipuja niin sitten takaisin näytille. Mutta toistaiseksi kaikki on hyvin ja itselle tuli rauhallisempi olo.

Liian varovainenhan ei tässä asiassa voi olla. Parempi reagoida liian varhain kuin myöhään. täällä tuntuvat liikkeet myös jo niin alhaalla, että pitää varmaan joku päivä käydä tilanne tarkistamassa.