Lue keskustelun säännöt.
Lapsessani on jotain erityistä......
13.10.2007 |
Kysyisin teiltä joilla on enemmän kuin yksi lapsi. Pidättekö yhtä lapsistanne
erityisempänä kuin toista?
Nyt en siis tarkoita sitä, että kaikki lapsenne eivät olisi erityisen rakkaita tai erityisen hienoja persoonia, vaan tässä tarkoitan selllaista fiilistä, että tossa lapsessa on vaan sellaista sanoinkuvamatonta voimaa tms. jota muissa lapsissa en huomaa ( omissa tai vieraissa).
Poikani on syntymästään asti ollut tällainen. Heti syntyessään hänen silmissään ( huom katsoi suoraan silmiin) oli jotain " viisasta" . Myös muut ihmiset ovat sanoneet (ilman , että minä tietenkään olisin ottanut asiaa puheeksi) että poika jotenkin toisi hieno tyyppi.
Nyt vaan sitten hän on joutunut kärsimään siitä, että häntä kiusataan. Hän ei ole ikinä oikein osanut puolustaa itseään eikä osaa olla ilkeä toisille lapsille. Kuitenkin sosiaalinen puoli on erityisen vahva ja hänellä on paljon ystäviä.
Tätä juttua en sitten kirjoittanut saadakseni osoittaa lapseni erinomaisuutta vaan asia on askaruttanut minua aina ja nyt haluankin tietää, että onko muilla kenellä on toinenkin lapsi siinä vertailukohteena tällaista oloa lapsestaan?
Kommentit (33)
18. Kirjoitit todella kauniisti!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on tuttavapiirissä monta samnikäistä poikaa joiden äitien kanssa olen näistä poikani mietteistä jutellut, eikä kukaan heistä ole ainakaan myöntänyt lastensa pohtivan samanlaisia juttuja. En ottanut kommenttiasi pahalla kuitenkaan :)
pohtiihan se paljon muitakin juttuja kuin näitä " taivaallisia asioita" mutta nämä erityisesti yllättävät minut aina, tulevat kuin salama kirkkaalta taivaalta, esim. viime viikolla kysyi onko vauvat olleet ennen enkeleitä.
Siksikin tämä minua hämmästyttää, ettei meillä olla erityisen uskovaisia eikä lapseni ole käynyt seurakunnan kerhoissa tms. joten mistä hän on uskonsa ja ajtuksensa saanut?
Itse toivon että hän saisi säilyttää uskonsa ja suojelusenkelinsä koko ikänsä, nitä on todella jo tarvittu pienen elämän varrella.
11
Hän on muuten aivan normaali 4v. iloinen, sosiaalinen ja välillä aika raisukin. Mutta hänen ajatuksen juoksunsa on välillä hämmästyttävää.
Hän pohtii paljon esim. kuolemaa ja sai minut eräs ilta lähes itkemään sanomalla minulle, kun menin antamaan hänelle hyvän yön suukkoa : " äiti, minäkin kuolen vielä joskus. Me kaikki kuolemme joskus" .
Eräänä päivän ruokaillessamme käytiin seuraavanlainen keskustelu:
tytär: minkä eläimen lihaa me syömme?
äiti: tämä on naudan eli lehmän lihaa
tytär: onko tämä lehmä kuollut?
äiti: kyllä se on kuollut
tytär: äiti, onko se lehmän henki nyt taivaassa?
äiti: joo, kyllä mä uskon, että se on nyt taivaassa
tytär: katseleeko se nyt meitä, kun me syömme sitä?
äiti: voi rakas lapsi koetas nyt syödä! tämä ei ole nyt oikein kiva aihe tähän ruokailu hetkeen..
Täytyy sanoa, että ruokahalu meni sillä kertaa ja lapseni sai minut miettimään kasvissyöjäksi ryhtymistä..
En muista että olisin erityisesti koskaan pelännyt menettäväni hänet.
Joskus tietty on tullut sellaisia pelkoja/unia, mutta niin on tullut kahden muunkin lapsen kohdalla -eli uskon sen olevan ihan normaalia.
Kyllä mä ainakin pystyn hyvin kuvittelemaan tulevaisuuden kun poikani on aikuinen ja vieläkin täysin minun sukulaissieluni.
Siinä on vaan jotain niin täysin erityistä.
Ja kun vertaan kahteen toiseen poikaani, jotka ovat myös viisaita ja kauniita ja jotka ovat oppineet kaiken nopeasti (eli ovat siis kaikin puolin yhtä " hyviä" ) ja joita rakastan yli kaiken niin jotenkin tää yks vaan " kolahtaa" munhun paremmin. Mä olen ajatellut sen niin että me ollaan jollain henkisellä tasolla niin samanlaisia että meillä on joku ylimääräinen yhteys. Mä tiedän/ymmärrän pojan ajatukset heti ja poika tietää tasan tarkkaan mitä mä ajattelen.
Ymmärrän mä muitakin poikiani, mutta en mä nyt vaan osaa paremmin selittää mikä se ero tuon yhden välillä on...
Ja miehelläni (=poikien isä) ei ole sitä erityistä yhteyttä juuri tuohon poikaan vaan tää on ihan meidän välinen juttu.
Iltaisinkin luetaan yhdessä kirjoja ääneen (Harry Potterit jo luettu ja nyt menee Eragon) ja ajatellaan ihan samalla tavalla samaan aikaan ääneen :-). Myöskin jutellaan tosi paljon kaikesta ja ymmärretään aina toisiamme -se on ihanaa.
Ja poikani on 8-vuotias ja tokalla.
Joo näitä juttuja on muitakin, mekään ei olla siis olla uskovaisia tai muita hörhöjä. Poika osoittaa valtavaa huolenpitoa ja rakkautta sisartaan kohtaan. Hän tuntee valtavaa myötätuntoa muita lapsia ja eläimiä kohtaan, hän pohtii vastaavia juttuja kun 11 mainitsi, hän sanoi isäni tulleen halamaan häntä pimeässä, ennen nukahtamista päivä isäni kuoleman jälkeen ja kun kysyin miltä se tuntui hän vastasi " lämpimältä" .
Mutta päällimmäisenä on vaan se oma ( ja muidenkin) fiilis, että tämä lapsi on vaan jotenkin tosi hyvä tyyppi.
Toivon, että saamme pitää hänet luonamme niin kauan kuin elämme!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syvyyttä ja herkkyyttä. Jotain niinkuin ikiaikaista viisautta, tietoa maailmasta... kuulostaa hassulta, mutta sitä on vaikea selittää. Ja ääretöntä herkkyyttä.
Tämä ihminen sairastui myöhemmin vakavasti henkisesti, ja elää täysin muissa maailmoissa nykyään :(
Tämä ihminen oli sukulaissielu, ainoa ihminen jota olen ymmärtänyt ilman yhtään sanaa. Kuin olisin nähnyt hänen sieluunsa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseni on minulle erityinen. Vaikka oletkin sitä haluton uskomaan.
Pidä sinä omien lastesi juttuja soopana, minä kuuntelen tarkkaan mitä meidän neljä vuotiaani minulle kertoo.
aina olen tuntenut että hänessä on jotain erikoista. Hän on nähnyt asioita tulevaisuuteen ja kertonut myös sellaisa asioita, mitä on ennen häntä tapahtunut. (joista ei siis ole koskaan puhuttu, ei ole voinut kuulla keltään)
Usein tyttö jo vastaa kysymykseen, ennenkuin ehdin sanoa sitä. Ja jos ajattelen jotain asiaa, hän alkaa heti puhua juuri siitä asiasta.
Menettämisen pelko on ollut aina, olen aina ajatellut, etten saa pitää häntä kauaa.. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi varmasti arvostavat tuota piirrettä sinussa. Ja muistavat aikuisenakin rakkaudella, kuinka meidän äiti se vaan oli aina niin oikeassa.
ymmärrän kuitenkin hyvin monen tämän ketjun kirjoittajan ajatuksia. itselläni on vanhin lapsista 6v. poika joka on jollain tavalla hämmästyttävän herkkä, empaattinen, huolehtiva ja viisas ikäisekseen.
ja kantaa välillä koko maailman murheita harteillaan.
vetää välillä maton alta kommenteilla ja viisauksilla joita en olisi ikinä uskonut tuon ikäisen suusta kuulevani.
ja kyllä, kaikkien äitien pahin pelko on varmaan lastensa menettäminen, mutta myös minä olen nähnyt tuskaisen ahdistavia unia poikani menettämisestä tai saanut ikäviä tuntemuksia asiasta ja pelkään sitä kuollakkseni välillä.
ja varsinkin kun olen muutoinkin nähnyt joskus enneunia jotka touteutuvat myöhemmn ja vain jostain kumman syystä joskus aina tiedän asioita etukäteen ja kertomatta.
noh, mutta lopetan pulinani tältä erää taas etten enmpää kiusaa ja piinaa palstan skeptikoiden mielenrauhaa ;)
Vierailija:
Tämä ihminen sairastui myöhemmin vakavasti henkisesti, ja elää täysin muissa maailmoissa nykyään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kaikki ovat omalla tavallaan erityisiä, mutta yksi on todellakin erityisen erityinen. Hän on se, jota rakastin todella kiihkeästi heti hänen synnyttyään. Hän on ollut koko ajan sisaruksiaan pienempi, hän on nukkunut huonoiten, hänellä on ollut eniten vaivoja, hänellä on ollut sisaruksiinsa verrattuna selvää motorista kömpelyyttä. Hänen luonteessaan on autistisia piirteitä (unohtuu omiin maailmoihinsa, saattaa unohtaa kylässä olevat kaverinsa tyystin, vihaa muutoksia, liikkeellelähtöjä, velvollisuuksia, saattaa hermostua ja saada hepuleita pikkuasioista, hänen huomiotaan on välillä vaikea kiinnittää..). Toisaalta hän pohtii eniten asioita, hän on kuuliaisin, pyrkii hyvään, on ystävällinen (silloin kun ei ole hepulissa)....
Hänen kohdallaan olen ollut kipeästi varma että menetän hänet liian varhaisessa vaiheessa.
Vierailija:
Kuulosti niin tutulta:-)
Puhumme kyllä tyttäreni kanssa paljon mutta yleensä tuntuu siltä että ajatukset vaihtuvat ihan itsestään. Joskus minusta on vaikeampaa olla juuri tämän lapsen äiti, koska tunnen hänen tunteensa niin intensiivisesti mutta kuitenkin äitinä on tuotettava pettymyksiäkin ja kasvatettava:-\
Pikkusisaruksen kanssa on erilaista, vaikka häntäkin yhtälailla rakastan.