Jokos LOKAkuiset07 kirjoittelee täällä?

" kiva" tietää etten ole ainoa jolla välillä menee alavireisyyden puolelle. Kai ne on hormonit jotka vielä hyrräilee synnytyksen jäljiltä. Ne lisättynä hermoilevaan luonteeseen, a vot! Onneksi pääosin menee ihan mukavasti. Entistä enemmän olen kuitenkin sitä mieltä että pikkuvauva-aika ei ole mun juttu! Ärsyttää kun välillä ei osaa tulkita vauvaansa. Ja kun satun olemaan kontrollifriikki luonteeltani niin se ei ole hyvä yhtälö.



Pikkumies on ruvennut ähisemään unissaan. N. vartin välein yöllä syötön jälkeen kuuluu kummallista ähinää ja puhinaa sängystä. Itseni on ollut pakko turvautua alusta saakka korvatulppiin ja kyllä ne onneksi pitää pahimmat puhinat poissa. Ja kunnon itkun kuulee kyllä!

Kakka on pojalla kovahkoa edelleen, johtunee kokonaan korvikkeeseen siirtymisestä. Onko muita helpotuskeinoja kuin mallasuute? JOstain luin että jotain Duphalacia vois käyttää. Ummetuksen puolelle ei tosin ole mennyt, kakka on vain tiukan oloista.



Mies palasi tänään töihin pitkän isyysloman jälkeen. Hassua oli olla pojan kanssa kaksin. Huomenna esikoinenkin on kotona, samoin perjantaina. Ja huomenna poitsu täyttää virallisesti kuukauden!



Voikaahan hyvin!



Y ja V 4 vkoa 2 päivää

Nopeesti ehtii jotain kirjottelee, ku esikoinen kattoo piirrettyjä ja vauva vielä nukkuu..



Kovasti voimia kaikille sitä tarvitseville!!!



Ei oo kyllä tämä pikkuvauva-aika helppoa tosiaankaan, vaikka meillä on varmasti arki sieltä paremmasta päästä. Toistaiseksi oon jaksanu ihan hyvin kotona tuon meidän 2,5-vuotiaan ja vauvan kanssa vaikka miehen työpäivät kestääkin 14-15 tuntia matkoineen. Onhan hänellä sitten pitemmät vapaat, mikä on kyllä suuri helpotus. Itse oon kyllä melkosen väsy ja välillä on ihan fyysisestiki heikko olo, kun väsyttää. Mutta hirveesti mulla ei pääse univelkaa kasaantumaa, kun mies on antanu vapaillaan mun aina aamuisin nukkua vähän pitempää. Se on toisaalta todella hienoa, mutta mie olen kanssa semmonen säännöllisestä päivärytmistä pitävä, että kyllä oonki sitten usein kuitenki melkosen kiukkunen, kun oon nukkunu liian pitkään ja päivä on jo pitkällä, kun vasta heräilen ja stressaan mm. siitä, ettei esikoinen ole päässyt ajoissa ulkoilemaan ja että hänellä aamupala ja lounas ja päiväunet ja kaikki myöhästyy, kun mies taas ei ole niin tarkka noista kellonajoista. Pitäis varmaan hellittää vähän, niin en olis niin kiukkupussi aina..



Vauvalla masuvaivat jatkuu edelleen iltaisin. Ei mitenkään pahana, mutta muutaman tunnin illassa häntä joutuu kantelemaan ja hyssyttelemään ja röyhtäyttelemään jne. Tissiä tuo haluaa iltaisin jatkuvasti, minkä seurauksena tietysti mahavaivat vaan lisääntyy ja pulauttelu myös. Oon yrittäny opettaa tutille, mikä välillä toimii, harvemmin ei. Nukkumaan tyttöä ei voi tutin kanssa laittaa, kun sitten sitä saa olla koko ajan laittamassa suuhun, ku hää sen aina sylkäsee pois ja sitten kohta taas huutaa ja hamuaa.



Muuten meillä menee kyllä ihan hyvin, eikä nuo mahavaivatkaan ja huonot nukahtamiset ainakaan vielä ahista. Yritän lohduttautua sillä, että luultavasti ja toivottavasti tähän arkeen tulee joku oikea rytmi tuossa parin kuukauden päästä, kun se maaginen 3 kk:n ikä on saavutettu. Sitten helpottaa ainaki pikkuisen ja toivottavasti meillä kaikilla.



Ainii, liinailusta vielä piti kirjottaa. Mie oon pitäny tyttöä 2 viikkoisesta lähtien siinä kietaisuX2 -sidonnassa. Ekat kerrat tyttö oli ihan sikiöasennossa jalat masun alla, mutta aika nopeesti aloin pitää häntä siinä sammakkoasennossa ja hyvin tuo on siinä viihtyny. Ulkoilua en oo liinan kanssa vielä kokeillu, kun en oikein tiedä, mitä itse pukisin päälleni ja laittaisinko liinan takin alle vai päälle...



Jaaha, piirretyt loppu ja esikoinen tahtoo, että äiti tulee leikkimään käsinukeilla. :)



S ja tyttö reilu 5 vk

pikaisesti koitan jotai kirjoittaa... esikoinen kattoo lastenohjelmaa ja pienempi vielä nukkuu (tosin ähisee nyt siihen malliin ettei taida enää unessa olla)



kiltti ja rauhallinen lapsi on, syö, nukkuu, kakkii ja " seurustelee"

ensimmäiset 2viikkoa nukkui käytännössä katsoen kokoaika, nyt valvoskelee melkein kokopäivän!

Korvikkeella mennään, nimittäin kävi niikuin esikoisenkin kans että rintamaidon tulo loppui kuin seinään kun poika oli 2vk. olen kuitenki koittanu imettää siitääkin huolimatta ettei maitoa ole tullut et jos alkasis nousemaa uudelleen mutta kun ei niin ei!

poika laittaa yöunille yleesä 23-puolenyön aikoihin, herää syömään 4-6 välillä ja jatkaa unia aamuun, eli yhellä syötöllä on menty tähän asti noin pääsääntöisesti, ei voi siis valittaa!



oma olo taas on mitä on.. suurta onnellisuutta ja iloa tuo lapset, mutta liekö hormoonit yhistettynä syksyyn saa mielen toodella matalaksi, ja muutenkin ressiä aiheutttaa tällähetkellä moni asia=/

mutta kyllä tämä tästä.... harkinnassa on aloittaa e-epa ja minisunnia pitäisi alkaa syömään kans ja jatkaa sitä maaliskuulle asti ainakin!



mutta nyt vauveli kutsuu



piipii &poika 3vk6pv

Eilen meidän isäntä vihdoin lähti töihin ja me talon naiset jäätiin kolmisin pitämään kämppää pystyssä. Aamu alkoi lupaavasti kun mies nukkui pommiin, ja lopulta jätti minut kuuman puuroni ääreen kaksi huutavaa lasta sylissäni miettimään mistä saisin sen kolmannen käden jolla puuroni syödä ja pääsenköhän enää koskaan elämässäni suihkuun... Onneksi päivä oli kuitenkin nousujohtoinen. Esikolla oli hoitopäivä (mikä helpotus!), ja saimme vauvan kanssa hoidettua asioita. Saatiin jopa ulkoiltua esikon kanssa ja tehtyä ruokakin ennen kuin isäntä tuli kotiin, ja se oli sentäs jotain! Suihkuunkin pääsin sitten illalla, joten ihan haisulina ei tarvitse elää...



Tämäkin päivä meni ihan hyvin, joskaan ei ihan yhtä hohdokkaasti. Mutta ihan pelkkää katastrofia tämä elämä ei sittenkään ole! Jee! Rankkaa on (etenkin kun esikolle tulee hampaita ja se johtaa sekä kiukutteluun että unettomuuteen), mutta vielä ei ole tullut tunnetta etteikö tästä selvittäisi. Onneksi esikolla kuitenkin on se hoitopaikka, pääsee tosiaan asioille ym. repimättä hermojaan.



No joh, tällainen lyhyt mutta valoisa kertomus meiltä. Nyt äkkiä sohvalle viettämään isännän kanssa perjantaakia - jos se parisuhdekin saataisiin vähän valoisampiin tunnelmiin...

Kirjottelenpas miekin tänne, meille syntyi 29.10suloinen pieni prinsessa, noin 7viikkoa etuajassa kylläkin raskausmyrkytyksen takia ja sen takia tyttö on vielä sairaalassa kasvamassa. Muuten kaikki vaikuttaisi onneksi kuitenkin olevan hyvin, paitsi että viikkoihin nähden oli pieni 1245g ja 36,8cm.



Mielenkiinnolla odotetaan, että millon vauva kotiutuisi ja pääsisi totuttelemaan vauva-arkeen ja näkisi miten sisarukset suhtautuvat siskoonsa, ilmeneekö mustasukkaisuutta ym. Ovat kyllä jo hieman vanhempia tyttö 5v ja poika 6v ja mieheni edellisestä liitosta.

Meidän neiti on tänään viikon vanha, ja ainaskin meikkis kaipaisi taas jutusteluseuraa! Nyt kun vielä on aikaakin täällä roikkua kun mies on hoitovapaalla ja ottanut vetovastuun esikosta (ihanaa!)... Ensi viikolla mies saattaa jo palata töihin, ja kauhulla odotan mitä siitä seuraa - esikko on jo niin kiintynyt iskään ettei päästäisi sitä silmistään ollenkaan. Vauvasta tytöllä on aika ristiriitaiset tunteet: toisaalta kiinnostaa hirveästi ja hymyilyttää kun vauvaa katselee, mutta välillä pitää kyllä käydä läpsimässäkin. :S Ei ole helppoa kun on itsekin vasta 1,5v eikä oikein osaa käsitellä tunteitaan tai pukea niitä sanoiksi... MITEN MUIDEN ISOSISARUKSET ovat ottaneet vauvat vastaan?



Eilen kävi neuvolatäti meillä kotikäynnillä. Eipä siinä paljoa muuta tietty tehty kuin vähän juteltiin ja punnittiin vauva, mutta siinäpä olikin hupia kerrakseen! Neiti oli nimittäin neljässä päivässä kasvanut 400g, eikä th millään olisi uskonut sitä... Piti ihan punnita kahdesti kun ei silmiään uskonut... ;) No, samanlainen vauhti oli esikollakin aikoinaan, th ei vaan tiennyt sitä kun silloin oli eri täti. Ihan rintaruokinnalla mennään, tyttö painaa nyt 4150g. Pari päivää olinkin ihan tuskissani kun tuo vaan roikkui rinnalla ja tissit paisuivat paisumistaan, nyt on onneksi vissiin päästy johonkin tasaisen tuoton tilaan eikä enää tarvitse koko ajan imettääkään.



Tuosta punnaamisesta tuli kuitenkin mieleeni, että pitäisikö laittaa KASVUPINO pystyyn (vai onko meillä jo)? Voisin sen värkätä jos kiinnostusta löytyy - minusta on ainakin kiva vähän katsella ja " vertailla" miten vauvat kasvavat. Jokainen omaa tahtiaan, senhän nyt ainakin tietää...



Toivottavasti kaikkien vauva-arki pyörii jo mukavasti eikä suurempia vastoinkäymisiä ole tullut eteen! Meidän tuore neito ainakin on niin rauhallinen että ihan ihmetyttää - tai ehkä sitä osaa jo toisen kanssa ottaa vähän rennommin. Tuntuu myös että esikon aikaan kävin paljon suuremman hormonimyllerryksen läpi, tällä kertaa pää on pysynyt melko selkeänä *kop kop* ja järkikin ehkä kädessä. Eikä edes ole kovin pahoja fyysisiä vammoja, mitä nyt liitokset todella paukkuvat ja aika kipeästikin (mitä en ollenkaan muista esikon ajoilta).



Jassoo, taitaa olla taas imetyksen paikka. Kuulumisiin!



Suhni & Elvi (1 viikko jo!)

Lokakuiset on vissiin vielä totuttelemassa vauvoihinsa...



Ihan kivasti on lähtenyt Veikan kanssa elo sujumaan. Rintaruokinnalla ja lisämaidolla ollaan menty tähän asti mutta nyt näyttää siltä että mun maito vähenee vähenemistään. Lisämaitoa on pitänyt lisätä koko ajan. Toisaalta olen tyytyväinen, esikoista en imettänyt yhtään imaustakaan. Jos tätä kakkosta saisin edes ekan kuukauden, se on jo edistystä!

Yöt nukutaan 3-4 tunnin pätkissä, ilmavaivoja on pitkin päivää, mutta aloitin Rela-tipat n. viikko sitten, katsotaan nyt josko niistä olis vähän apua. Semper-korvike vaihdettiin NAN-korvikkeeseen ja pulauttelut väheni samalla.

Painon kanssa oli alussa vähän ongelmia, pojan paino putosi sairaalassa lähes 7 prosenttia syntymäpainosta, viikon kuluttua syntymästä se oli samassa lukemassa kuin sairaalasta kotiutuessa ja sitä kehitystä sitten seurattiin kolmen neuvolakäynnin kanssa. Paino nousikin sitten viikossa 200 grammaa, mikä on tosi hyvä. Syntymäpaino 3710 g on takuulla jo saavutettu.

Poitsu on nukkunut ulkona jo kolmet tai neljät parin tunnin päiväunet, muuten nukkuu ihan pätkiä päiväsaikaan. Onneksi yöt on olleet tähän asti aika yhteneväisiä ;-)

Mun oma paino on lähes samassa kun raskautuessa, imetys on näköjään tehnyt tehtävänsä. Muutenkin olo on ok, ajattelin jopa ensimmäistä sauvakävelylenkkiä huomiselle. Haavakipu vaivasi alle kaksi viikkoa, jälkisupistuksia tuli muutaman kerran ja selkä reistaa kun ryhti muuttui taas yhdessä rysäyksessä. Senpä takia tuota sauvomista ajattelinkin, että saisin selän kuntoon.



Toivottavasti pääsette muutkin pian kertomaan kuulumisianne! Ja pianhan me kaikki lokakuiset ollaan jo synnytettykin *tsemppaa jäljellä olevia*



Yrjö ja Veikka 19 vrk

Ykskätisesti kirjottelen, kun neitin just syötin ja nyt olis operaatio röyhtäytys meneillään. Pahoittelut virheistä jo etukäteen..



Meidän tytsy se on jo ensi viikolla 1 kk. Ke olis neuvola. 2 vkon iässä oli tytölle tullu painoa syntymäpainoon +250g ja pituutta +3 mm. Tuota pituutta vähän epäilen, että ei th-opiskelija uskaltanu venyttää tyttöä riittävän suoraksi siinä pöydällä. No ensiviikollahan se selviää, että onko vielä pituuskasvu yhtä rauhallista..



Meidän esikoinen (2,5-v) on suhtautunu vauvaan paremmin mitä osasin odottaakaa. Toki erityoisesti imetyshetket on vähän hankalia kun esikoisen kanssa tarvis just sillon ajaa autoilla tai leikkiä tms, mutta mitään suurempia ongelmia ei oo vielä syntyny. Esikoinen on kyllä selvästi ylpeä isoveljen roolistaan. Monesti rauhoittelee vauvaa, silittää tukkaa ja juttelee vauvalle, että " ei mitään hätää, isoveli on tässä" . Toki pitää koko ajan vahtia tuota taaperoa kuitenki, hää kun saattaa välillä unohtaa koko vauvan olemassa olon eikä sitten oikein osaa olla varovainen touhuissaan.



Hmm...en nyt muista mitä piti vielä kirjottaa.. Täytyy palailla taas. :)



S ja tyttö päivää vaille 4 vko

Laitoin pikkuneidin ulos vaunuihin nukkumaan ja esikoinenki nukkuu päiväuniaan (samoin mies, viisaana nukkuisin nyt iteki..).



Meillä on kanssa rauhallinen vauva. Semmonen perustyytyväinen niinku on ollu isoveljensäki aina. Ja jotenki kyllä minust kans tuntuu siltä, että tän toisen vauvan kanssa osaa olla paljon rennommin ja nauttia tuosta pienestä tuhisijasta vielä enemmän kuin esikoisen vauva-aikana. Iltaisin en muuta tekisikään ku sylittelisin vauvaa. Eikä tyttökää kyllä oikein muualla viihdykää iltaisin kuin sylissä. Mahavaivaa on jonkin verran ja tissilläkin tyttö roikkuu kaiket illat. Osittain noi mahavaivat johtuuki varmasti liiasta tissittelystä, mutta toisaalta taas, kun ei tuttikaan kelpaa, niin ei paljon vaihtoehtoja jää. Ja yöt onki sitä rauhallisempia, mitä enemmän tyttö saa syliä ja rintaa iltaisin. Tällä hetkellä on muodostunu jo semmonen " rytmi" , että tyttö tankkaa klo 18-21 vähän tiheemmin, noin tunnin välein. Sitten imetän vielä n. klo 23, kun ite käyn nukkumaan. Seuraavan kerran tyttö herää klo 01-02 ja sitten klo 04-05. Aamut alkaa klo 8 maissa, kun esikoinen herää eli ihan suht hyvät yöunet saan toistaseks. Vauva on kaikista rauhallisin kyllä aamupäivästä ja silloin onki hyvää aikaa leikkiä esikoisen kanssa, ulkoilla tai lähteä vaunulenkille.



Mulla on raskauskiloista vielä jäljellä 9 kg. Nää on nyt sitä alkuraskaudessa kerättyä läskiä, mikä lähtee vaan ajan kanssa pois. Oon ajatellu alkaa liikkumaan taas normaaliin malliin, kun synnytyksestäki kohta jo kuukausi aikaa, niin eiköhän ne kilot siitä sitten ala karisemaan. Spinningii ja salille tekis ihan hirveesti mieli, mutta taidan kuitenkin alkuun aloitella vaikka tuosta sauvakävelystä. Kun ei varmaan yhdetkään sisäliikuntaan soveltuvat housut mahdu vielä jalkaan.. Nyt onki onneks ollu aivan mahtavia ulkoiluilmoja tässä viikonlopullakin. Jatkuis vaan koko syksy samanlaisena lumen tuloon asti, mie en tuota vesisadetta kaipaa yhtää.



Jaahas, taidan ryhtyä päiväkahvin keittoon, kun vielä ehtii..



S