Jokos LOKAkuiset07 kirjoittelee täällä?

Eipä taisa toista pinoa vielä löytyä meille lokakuisille.

Nukutan just meidän pikkumiestä sylissäni. Omassa sängyssä ei oikein nukuta, mutta äidin sylissä rauhoittuu helposyi.



Meidän pikkuinen on nyt jo 3 viikkoa 2 päivää vanha. Pikkuinen on kasvanut kovasti. Syntymäpaino oli 3970g ja pituus 51cm. Viime torstaina painoa oli jo 4,4kg ja pituus oli 54cm. Myös ympäröivä maailma on alkanut kiinnostaa. Isän ostamaa musiikkimobilea on erityisen mielenkiintoista katsella.



Kertokaahan muiden lokavaavien kuulumisia.



-Nelli ja pikkumies

Tulkeehan kirjottelemaan kuulumisia, ken vaan vauvan hoidolta ehtii. Oli taas paljon uusia nyyttinsä lunastaneita, kun kävin äsken odotuspuolella kurkkimassa. Kaikille tosi paljon onnea vauvoista! :)



Täällä lapset nukkuu päikkäreitä. Kohta varmaan jompi kumpi heräilee, joten se on äkkiä lähdettävä äipän jääkaapille, mikäli aikoo jotain ehtiä " lounastamaan" .Kummasti kun nykyään nää oman syömisen aikataulut venyy. Aamiainen klo 12, lounas klo 16, päivällinen jää yleensä väliin ja iltapalaa sitten joskus esikoisen mentyä nukkumaan eli klo 20 jälkeen... Vielä ei onneks oo maidon tuloon vaikuttanu, tulee vissiin sen verran hyvin tankattua kuitenkin aina sillon kun ehtii. ;) Senpä takia tuo painokaan ei vissiin taida oikein pudota.



Jees, mut nyt äkkiä syömään.



S ja tyttö 4 vkoa

täällä on hiljaista :-)



Meillä tuli vähän takapakkia, Veikalle tuli viikonloppuna paha nuha ja nyt on sitten jouduttu tarjoamaan ruoka pullosta kun se on helpompi niellä siten tukkoisen nenän kanssa. Ja rintamaito vaan vähenee vähenemistään.. :-( Varmaan kohta loppuu koko imetys, näyttää onneksi aika hyvin sietävän korviketta tuo pikkumies. No, olen tyytyväinen tähänkin imetykseen, vaikka haikea mieli onkin.

Mumma on leiponut pullaa, pitää lähteä juomaan myöhäiset päiväkahvit.



Kirjoitelkaahan muutkin lokakuiset kuulumisianne!



Y ja V kolme viikkoa ja risat

minäkin yritän tässä yhdellä kädellä kirjoitella ja toisella pidellä tyttöä.

vauva täyttää huomenna 2 vko, on hassua kun sunnuntaina oli vasta la eli voisi olla vielä pari viikkoa masussa.

Tyttö syö ihan älyttömästi ja maitoa tulee loristen. en pysty ilman maidonkerääjää syöttämään kun joka kerran saan sillä talteen 20-50ml maitoa ja sitä suihkuaa kaaressa jos ei ole mitään edessä.

Viime ke oli eka neuvola ja silloin oli paino 2855g eli vajaa 100g syntymäpainoon lisää. huomenna on uusi neuvola kun viimeksi napa oli tulehtunut jota katsotaan nyt, nyt se on kunnossa jo. meillä on vaikeuksia saada tyttöä nukkumaan omaan sänkyyn. meidän vieressä, sylissä, liinassa tai sitterissä vain nukkuisi.

Eipä muuta, lähden kohta kylvettämään pikkuista

pepsi ja tyttö

miulla on sama vaiva kun sannalla eli omat syömiset on vähän retuperällä. Aamupala joskus puolen päivän aikaan ja teen juonti on jäänyt kiireessä kokonaan. paino tippui ekan kotiviikon aikana 5 kg. muutama kilo olisi vielä lähtöpainoon mutta kyllä ne varmaan karisee siitä. päikkäreitäkin olen alkanut ottaa kun yöunet ei riitä kun syötän 2x yössä ja se voi viedä puoli tuntia tai 2 tuntia per kerta.

no nyt ei muuta

pepsi

Hitsi kun alkaa iltaisin niin väsyttää ettei enää ehdi netissä roikkumaan... ;) Kaveri vielä houkutti tuonne facebook.com:iin, ja siellähän palaisi aikaa vaikka kuinka jos vaan jaksaisi (ei jaksa)...



Meillä on ihan samaa kuin Pepsillä, Elvi viihtyisi niiiiin hyvin vaan sylissä, liinassa ja vieressä, mutta yksin ei haluaisi olla hetkeäkään. No hyvä että edes siinä liinassa viihtyy niin ei tarvitse koko aikaa ihan yksikätisenä olla. Esikon kannalta kyllä tylsää, kun ei meinaa tila riittää sylissä. :( Pitänee vielä vähän harjoitella tekniikkaa... ;)



Kumma kipu toisessa rinnassa on vaivannut tänään, toivottavasti ei ole rintatulehdus tulossa! Maitoa tulee niin paljon että etenkin öisin pääsee rinnat helposti vähän kylmettymään kun itsekseen valuttavat niin ettei mikään suoja pidä kuivana... Ei siellä kyllä mitään kipeää pattia tunnu tms., mutta sellaista pistävää kipua melkees koko ajan. :( Pitää yrittää nyt tosissaan pitää kuivana ja lämpimänä.



Jotain piti kommentoimani, mutta en muista mitä... Pitää vissiin alkaa laittamaan ruokaa ettei jää taas syömättä (sehän se asia taisi ollakin - helposti jää syömättä kaikki muu paitsi suklaa).



Suhni & Elvi (2 viikkoa)

Mä täällä itkeskelen milloin mistäkin. Mieskin meni tänään töihin ja koko aamu ihan kamala. Illalla vauva itki klo: 02.00 asti ja nukkui pitkästi kylläkin puoli 7 asti. No siihenhän heräs tietysti esikoinen. Esikoinen meni illalla vasta 22.30 nukkumaan ja heräs jo puoli 7 eli on tosi väsynyt. Vauva itki aamulla monta tuntia ettei äiti ehtinyt syödä, käydä vessassa ja esikoinen istui surkeana ilman äitiä. Vauva on niin ihana ja kovasti kaikille rakas. Tuntuu että nyt pitäis nauttia tästä ajasta joka niin nopeasti menee ohi.



Edelleen harmittelen tuota kun ei jää esikoiselle niin paljon aikaa. Se raukka on niin surkeana kun ei ehditä halia.



No hyviä puolia on että maitoa tulee ja mummit ja vaarit on luvannut auttaa esikoisen hoidossa. Nytkin vaari lähti esikoisen kanssa ulkoilemaan. Että täytyy olla pieneen tyytyväinen. Vielä kun joku kävis kaupassa ja tekis ruokaa.



Kiitos kaikille kun sain purkautua..



Parempaa huomista odotellen, mimm.u

hyvin ja hyvin.... itken minäkin täällä aina joskus milloin minkäkin asian takia, hormonit vissiin vielä heittelee naista. Viimeksi itkin sitä kun imetys loppuu lupaavan alun jälkeen.

Olisko sulla babyblues tullut, sullahan on kulunut vasta jokunen päivä synnytyksestä? Mulle tuli esikoisesta baby blues ja itkeskelin jo sairaalassa ja olo oli välillä ihan kamala. Se meni sitten parissa viikossa ohi, toivottavasti sullakin! Voimia kovasti!

Veikka on vieläkin räkäinen, menis jo ohi tämä nuha eikä menis ainakaan korviin saakka. Mulla siis rintamaito jo ehtymäisillään, haikea mieli mutta nyt mennään näin. Onneksi poika saa kuitenkin ruokaa! Ja kyllähän hän sitä syökin: onkohan ihan normaalia että vähän alle kuinen lapsi syö 100 milliä kolmen tunnin välein??? Tuntuu ihan hurjalta tuo määrä ja kun en muista esikoiselta yhtään noita maitomääriä. Toisaalta aiemmin olen imettänyt poikaa enkä tiedä yhtään paljonko hän kerralla on maitoa saanut, on voinut syödä koko ajan ihan yhtä paljon. Kakka on muuttunut eilen hieman kiinteämmäksi, ihan samanlaista kuin aiemmin mutta nyt semmoista tiukempaa. Onko sekään normaalia??? Välillä tuntuu että en muista mitään vauva-ajoista :-)

Muuten asiat on ihan ok, poitsu tuntuu vaan nukkuvan ja syövän, ehkä kaksi-kolme n. puolen tunnin seurusteluhetkeä on päivittäin. Yö menee 2,5-kolmen tunnin syöttöväleillä.



Voikaahan hyvin lapsosinenne!



Y ja V kohta 1 kk

Mimm.ulle vielä, onneksi sulla on noita mummeja ja vaareja auttamassa! Meilläkin on esikoinen alkanut hieman oirehtimaan, lähinnä tottelemattomuudella. Kaikkea isin ja äidin sanomaa pitää uhmata jotenkin, tai ei ainakaan yhtään kuunnella mitä sanotaan. Eilen piti muutaman kerran pitää oikein puhuttelua kun ei tunnu tyttö uskovan. Yritetään molemmat löytää hällekin aikaa, ettei ihan paitsioon jäisi. Isissä on paljon nyt roikkunut kun äiti on imettänyt. Nyt kun sitäkään ei enää tapahdu, olen itsekin voinut viettää aikaa esikoisen kanssa. Mutta silti sitä tuntee aina huonoa omaatuntoa!

Voimia sinne!

Voin kertoa, ettei mullakaan ne ekat päivät kotona helppoja olleet. Mieki itkeskelin jatkuvasti ja yleensä just esikoisen takia. Suretti niin kovin hänen puolestaan, kun joutuu nyt äidin huomion jakamaan. Kamalimpia oli illat, kun mies vei esikoisen nukkumaan ja mie jäin imettämään vauvaa. Itkin vaan, kun en voinut esikoista nukuttaa tai mennä hänen kanssaan iltapesulle ja kuvittelin, että esikoinenkin ajattelee, että äiti ei vauvan takia tule saattamaan häntä unille, että vauva on nyt tärkeämpi vaikka tosiasiassa en ennen vauvaakaan joka ilta esikoista nukuttanut vaan ollaa aina vuoroteltu siinä hommassa miehen kanssa.



Toisaalta suretti myös tämän uuden perheenjäsenen puolesta, kun en mitenkään pysty tietenkään hänen vauva-aikaansa keskittymään samalla tavalla kuin esikoisen vauva-aikana. Meillä mies onneksi pystyi olemaan sen kolme viikkoa isyyslomalla heti tytön syntymästä. Helpotti vähän, että esikoinen sai edes toisen vanhemman huomion aina tarvittaessa. Hyvä, että teilläki isovanhemmat on apuna! Mutta tosiaan nyt, kun neiti on jo kuukauden ikäinen ja tässä ollaa toista viikkoa harjoiteltu normaaliarkea miehen palattua töihin, niin kyllä alkaa jo helpottamaan. Esikoinen ei tosin vieläkään kovin helposti nukahda päiväunille tai yöunille, kun ihmettelee, miksi pikkusisko sitten saa jäädä äitin kanssa valvomaan. Samoin huonoina päivinä imetyshetket on aika hankalia ja täytyy tunnustaa, että meillä katsotaankin nykyään aika usein piirrettyjä, jos ei muu auta, että saan syötettyä vauvan rauhassa.



Mutta tosiaan, jaksamista kovasti ja luota siihen, että tuo ajan myötä helpottaa. Mie oon muuten todennu aika hyväksi syötäväksi proteiinipatukat nyt, kun ei tosiaan ihan aina ehdi itseään ruokkimaan. Toinen aika kätevä juttu olis, jos ehtis tekemään vaikka voileipiä kaappiin valmiiks, niin niitä olis helppo sieltä ottaa ja syödä, kun ei muuta ehdi.



Nyt en ehdikään enempiä, on lähdettävä muksujen kanssa ulos!



S kera lasten 1kk ja 2,5v

Kävin kerran etsimässä pinoa mutta silloin ei vielä löytynyt.



Mimm.u: Meillä ei ole helppoa todellakaan! Itkua siis riittää päiville. Esikoinen 1 v 4 kk:tta saa kamalia raivareita kun aika ei riitä ja koko ajan tilanne vaan tuntuu pahenevan eikä menevän parempaan vaikka niin kuvittelin, nyt on mukaan tullut myös vauvan ja minun läpsiminen koko ajan kun yritän vauvaa syöttää + huutaa, kirkuu, heittäytyy lattialle jne. Ja minä itken kun ei aika eikä syli riitä... Vauvan syöttöhetket on siis kaikkea muuta kuin rauhallisia. Mies tekee pelkkää iltaa joten illatkin on aivan hirveitä, meillä itketään usein kaikki kun yritetään esikoista nukkumaan saada eli syötän esikoisen sängyssä (150cm sänky :o)) vauvaa, yritän paijata samalla esikoista ja illalla jostakin syystä poika on alkanut itkeskellä joten tyttö ei pysty nukkumaan kun vauva itkee ja tätä sitten kestääkin kunnes joku nukahtaa. Kerkesin jo kehua että poika nukkuu hyvin öitä ja herää noin 3h välein syömään, mutta nyt on myös tyttö alkanut heräillä yöllä mitä ei ole aikoihin tapahtunut ja esim viime yönä pojan syöttöjen lisäksi meillä on valvottu 3-6 aika kokonaan tytön kanssa ja herätty taas 7 syöttämään poikaa ja sitten neiti heräsikin jo ihan kokonaan yöunilta. Mutta onneksi aika koko ajan kulkee eteenpäin ja olen vaan yrittänyt kaikkia selviytymiskeinoja keksiä. Ulkona olo on rauhallista kaikille joten paljon yritetäänkin sitten pihalla olla että elämä olisi helpompaa.



Onneksi voin muuten niin paljon paremmin fyysisesti kuin psyykkisestikin tällä kertaa kuin esikoisen syntymän jälkeen, muuten ei elämästä varmastikaan tulisi mitään. Oma syöminen on myös täällä mitä on, vitamiinit yritän muistaa ottaa edes kun ruokaa ei välttämättä tule syötyä viikossa kuin yhtenä päivänä (su miehen vapaapäivä), muuten elän kaurapuurolla jonka yritän pikaisesti aamulla kauhoa suuhun ja yöllä syön jotakin, kiloja onneksi tippunut melkein kaikki mitä tulikin.

Nyt kuuluu itkua joten kiireesti taas mentävä



Katuska ja poika 1kk ja tyttö 1v4kk

...kauhulla lueskelen noita teitin juttuja, mitenkähän tässä vielä käy..?Isäntä päätti pitää vielä sen viimeisenkin isyyslomaviikon nyt heti, joten jäädään tyttöjen kanssa kolmisteen vasta ensi viikon lopulla. Eniten pelottaa juuri noi päikkärit - esikolla on jo nyt vaikeuksia nukahtaa niille ja sitten tuo vielä tuntuu heräävän jokaiseen vauvan inahdukseen... Tästä voikin vielä tulla hirmuinen härdelli... Pitääkin ostaa jääkaappi täyteen eineksiä ettei se syöminen täysin unohtuisi! Maksalaatikkoa, nyt kun sitä viimeinkin saa syödä! ;)



Eipä meille tämän kummempia kuulukaan. Aika lomatunnelmissa ollaan vielä kun tuo mies tosiaan on kotona. Vähän on ottanut hermon päälle jo kun tuo täällä äkseeraa ja meidän tutut ja turvalliset rutiinit esikon kanssa on menneet vähän uusiksi, mutta kai ne muutenkin kohta menee kun on tuo pikkuneitikin niitä sekoittamassa. Mulle kyllä nää rytmit on tosi tärkeitä, siis ihan oman mielenterveyden säilyttämiseksi. Meillä on tarkka ohjelma jokaiselle arkipäivälle ja kaikkiin menoihin raahaudutaan vaikka mikä olisi - kokemuksesta tiedän että muuten ei mistään tule mitään. Saas nähdä miten ohjelman käy kun pikkuneiti pistää ranttaliksi...



Njaha, esikko heräsi ja vauva karjuu mahakipuja. Tarttis vissiin tehrä jottain...

tänne kun hetki vielä aikaa, toivottavasti vaan vauva nyt nukkuu vielä sen hetken. Onkin ollut kiva lueskella teidän juttujanne vauvojen kanssa. Jotenkin samoja ajatuksia käy itsellä päivittäin mielessä mm.kuika selvitä vauvan ja esikon kanssa. Meillä mies ollut vielä tämän viikon kotona, mutta maanantai mulla hirvittää... Eka päivä kun yksin kahden kanssa tarvii selviä. Välillä kun miehen kanssa kahdestaankin aamut on venyneet kun kaikkea pientä tekemistä aamuihin kuuluu ennen kuin liikkeelle päässee. Mutta onhan kaikki muutkin enemmän kuin yhden lapsen omaavat selvinneet elämästäään, niin miksen minäkin:) Siihen ajatukseen olen turvautunut.

Vauvan kanssa on mennyt hyvin, vielähän poika nukkuu paljon ja syö paljon. Vähän onneksi itkee/kitisee, silloin jos on nälkä tai vaippa märkä, eli syy aina löytyy. Varsin helppo vauva esikoiseen verrattuna. Öisin nukkuu varsin hyvin. Pääosin heräillään pari-kolme kertaa syömään. Kylpemisestä poika pitää hirmuisesti, eli olemmekin kylpeneet usein. Ainoastaan ekalla viikolla vauva oli hieman kellakka, että kävimme pari kertaa verikokeissa, mutta onneksi ei joutunut valohoitoon. Neuvolassa sitten on seurattu että vauvalle tulee painoa lisää, jotta tiedetään voinnin olevan hyvä. Paino on siis hienosti ollut nousussa, sairaalan lähtöpainoon oli tiistaihin mennessä tullut lähes 400g lisää:) Vaikkakin koko ajan on tunne, että oma maito ei riitä ja tietty kun siitä murehtii koko ajan se varmaan ottaa hiipuakseen. Iltaa kohden maito vaan vähenee ja lisämaitoa olemme antaneet viimeistään yötä vasten.

Miten muuten te kantoliinassa kantaneet olette näin pientä kantaneet? Liina odottelisi käyttäjää kaapissa. Ja viimeistään ensiviikolla voisi sen kaivaa esille, jos kriisiä kahden kanssa iskee voisi vauva edes liinassa huilata. Entä jos ulos lähtee tällaisilla muutaman asteen keleillä mitä vauvalle päälle? Ja kannattaako vauva laittaa takin alle vai päälle? Siis sarjassamme näitä tyhmiä kysymyksiä, mutta esikoisen liinailu jäi jostain syystä pariin kertaan...

Meidän elämään ei varmaankaan tämän kummempaa. Paljon mutakin oli mielessä mitä olisin kirjoitellut, mutta hyvin ne unohtuu mielestä...



Karpalo ja PikkuVeikka lähes 3vk

Tosiaan laskettuaika olisi ollut vasta ensi viikon tiistaina mutta perheemme kasvoi jo viikko sitten! Synnytys meni hyvin ja käärö on loistava pakkaus =).

KARPALO kyseli tosta liinailusta. Elvi tuntuu viihtyvän hyvin liinassa, joten olen nyt aika paljon siinä kantanut häntä. Parhaiten meillä toimii " kietaisuisti2" -sidonta (tai tällä nimellä sen opin), jossa liinan " päät" laitetaan ristiin smokkivyön alta. Tuonne olen laittanut Elvin vielä jalat koukussa rintaansa vasten kun ei tuo vielä itse jalkojaan silleen " sammakosti" avaa (tosi selkeästi selitetty...). Jos haluan imettää liinassa olen käyttänyt " kietaisuristikehto" -sidontaa, mutta sitä en jostain syystä saa sidottua napakaksi ja se yleensä löystyy aika paljon jos pidempään siinä kannan. Näihin molempiin löytyy kuvalliset ohjeet www.kantoliinakanava.fi sivustolta (jossa myös paljon hyviä vinkkejä!).

Ulkona ollaan liinailtu niin että Elvillä on vaan sisävaatteet ja myssy lisänä, mulla niin iso huppari että mahdutaan molemmat sen sisään ja päälle vielä takki jota pidän sitten auki tai kiinni sen mukaan miltä tuntuu. Näillä keleillä on tullut ennemmin kuuma kuin kylmä molemmille noissa tamineissa. Talvea sitten mietin itsekin... Juuri ja juuri menee toppatakki vielä kiinni molempien päälle, mutta kun tyttö tuosta kasvaa niin pitää varmaan harkita isompaa takkia, tai peräti sellaisen kantotakin hankkimista. Ovat vaan aika tyyriitä...



Heh hee, nautiskelin tässä lauantai-illan kunniaksi lasillisen siideriä, ja aika mukavasti nousi päähän. ;) Mitähän sitä kävisikään jos koko pullon joisi..? Havaitsin samalla että nuoruus on nyt täysin menetetty: aiemmin ihan kauhealta liemeltä maistunut kuiva siideri onkin nyt tosi hyvää ja makoisaa. Sama ilmiö limujen kanssa, ei pysty enää kaikkein makeimpia juomaankaan. Tässä aletaan olemaan koko lailla aikuisia... Ehkä ihan hyvä niin, kun nyt kerran ollaan kahden lapsen vanhempia ja kaikkea...

Tämän yllättävän " aikuisuuden" kunniaksi onkin vissiin korkea aika lähteä nukkumaan. Kun kerta pääsee, neidit järkkää kuitenkin yöllä jotain häppeninkiä... ;)

Meille kuuluu lasten tiimoilta erittäin hyvää, uusi tulokaskin on niiiiiiiin rauhallinen ja ihana pakkaus.Syö, nukkuu ja " keskustelee" meidän kanssa.

Isosiskokin pääsi mustasukkaisuuden pahimman kriisin yli jo ekana iltana.

Hän kun yritti koko raskausajan olla kuuntelematta vauvajuttuja, mietti kai ettei vauva sitten tule, kun ei ota kantaa..

Kun sitten pikkuveli tuotiin kotiin, katsoi vauvaa ja käänsi pään pois ja valitti ja tuota teki koko illan.

Meinasi ihan itselläkin tulla itku, kun oli niin todella tuskainen siitä, ettei asia unohtunutkaan äidiltä ja isiltä.



Nooo, seuraavana päivänä jo halusi paijata ja laittaa tuttia.

Nyt jo hoivaa ja pitää sylissä (avustuksella) ja on ylpeää isosiskoa.



Isoimmat ihailee ja sylittelee, mutta meno talossa jatkuu muutoin samana=)



Meillä aikuisilla ei nyt sitten mene yhtään hyvin=(

Mikä lie kriisi nyt meneillään.

Kivaan saumaan, juuri kun ajateltu, että viimoinen vauva tässä talossa nyt ( ennen lapsenlapsia=) niin haluaisi nauttia vaan täysin rinnoin, niin täällä sitä vaan itkeskellään sata kertaa päivässä.

Ja ensiasuntokin alla, siitäkin pitäisi voida/saada/osata nauttia...



Eilen lupasin lapsille, että ainakin heille yritän olla parempi äiti taas.

Eihän tästä muuten mitään tule.Pinna kireällä kun viulunkieli.



Mies lähti töihin tänään.Halusin että menee, ei tarvitse sinä aikana kinata.

Ja täällähän olen, ilman autoa, uudessa paikassa, yksin.

Onkohan tämäkään nyt sitten kiva=(

Olen aina tykännyt syksystä, kynttilöistä ja sateen ropinasta, mutta nyt nekin saa mut vaan surulliseksi.

Tuntuu että ei ole kunnon otetta enää mihinkään, huoh.



Mulla ei ole ikinä ollut synnytyksen jälkeistä masennusta, mutta nyt on varmaan siihenkin vaara, jos ei suhdetta saa pian kuntoon.

Se kuitenkin vaikuttaa kaikkeen.



No, kai se on yritettävä saada voimia elämän pienistä iloista ja näistä ihanista lapsista.

Tuntuu vaan että kun potkitaan, niin kaikki sitten romahtaa aina niskaan.

Mutta kyllä täältä taas noustaan=)



Iloisempaa arkea muihin vauvataloihin.



Alakuloinen Tuttiina ja 11pv. " Nasu" (6v.isoveli antoi nimen=)

Vauva on onneksi alkanut röyhtäistä eikä enää itke niin kovasti. Oikeastaan on helppo-tapaus ainakin tällä hetkellä. Esikoinen ollut hoidossa joten täällähän pitäis olla kovastikin helppoa. Se vaan saa oman olon aina vaan huonommaksi kun nyt pitäis itsellä olla muka helppoo. Koko ajan itkettää, edelleen. Haluaisin vaan halata miestä ja itkeä, mutta missä välissä sitä tuollasta ehtis tehdä. Mies töissä, eikä voi olla pois isyyslomalla kun vasta aloitti työt siellä uudessa paikassaan.



Imetys on aivan hirveetä. Veri roiskuu ja tuntuu että maitoa ei enää tule paljon mitään kun joutuu pullottelemaan. Esikoista imetin 2 v ongelmitta niin luulin olevani ihan ammattilainen, kunnes totuus valkeni.



Esikoinen tarhasta tullessaan hyppii ympäri pienen pientä asuntoa ja levittelee tavaroita. Itse yritin aamulla pestä rintapumppua samalla kun esikoinen paukutti tiskiharjalla millon mitäkin taulua ja tv:tä jne.. pelotti että kohta varmaan hakkaa vauvaakin kun ei vielä ymmärrä miten hellästi vauvaa hoidetaan.



Onko teillä muilla mennyt vaan tyyliin, " nyt tuli yks lisää, ei muuta" . Musta kaikki tuntuu niin vaikeelta.



Kiitos kun sain valittaa..

TUTTIINA: Mä kanssa odotan että toi äijä hilais luunsa töihin. Olen yrittänyt olla kinaamatta, kun ei se tajua enkä mä jaksa. Tänään tuli sitten riitaa leikkipuistossa, ja esikko (1,5v) selvästi todella ahdistui siitä. :( Ei ole mennyt kovin lujaa tällä parisuhderintamalla piiiitkään aikaan, mutta yritän nyt vaan olla välittämättä siitä ja keskittyä lapsiin kun ne kuitenkin on sentäs ihania (vaikkakin tosi vaativia). Pitänee ruveta harkitsemaan jotain avioliittoleiriä tai perheterapiaa jos tää ei tästä parane... Toisaalta täytyy muistaa että kun talossa on pieniä lapsia, ei parisuhteelta välttämättä kannatakaan odottaa kovin paljoa, mutta olishan se kiva jos tuntis edes olevansa parisuhteessa...



No, torstaina mies siis menee töihin, ja saan taas talouden omiin käsiini kaikkine haasteineen. Jänskättää... Voipi olla että sitten toivoisin miehen takaisin kotiin... Meilläkin esikko koettelee rajojaan, tekee kaikki kielletyt jutut, ei haluaisi nukkumaan, jne... Ja pikkusiskoa mielellään tutkisi aika kovakouraisestikin vaikka periaatteessa vauvasta tykkääkin. Tänään olisi jo halunnut maistaa tissiäkin, kaiveli jo rinnan esille kun sisko oli toisella rinnalla, mutta en kyllä anna kun purisi kuitenkin...



Jooh, nukkumaan pitäisi mennä ja kiireellä, meillä nääs karjutaan öisin ilmavaivoja. Huomenna saa vielä onneksi nukkua vähän pidempään, sitten sekin onni ja autuus on ohi... Ehkä sitä sitten oppii menemään aiemmin nukkumaankin... ;)



Koetetaan siskot jaksaa! Toivottavasti mielialat kääntyvät nousuun pian!

Voimia teille, kellä vauvat/lapset haastavia tapauksia.

Mulla ollut " helppoja" kaikki 6, ainakin vielä tämä pienin, mutta ehtiihän niitä vaivojakin tulla tälle pikku miehelle,

toivottavasti tietenkin säilyttäis ilman.

Paljon paljon siis jaksamista, jos kaikki ei ole mennyt ihan putkeen, kyllä se helpompi aika vielä koittaa..

Samaa yritän vakuutella itselleni parisuhteesta=)



Suhni:



Meillä tuntuu tämä aika todellakin olevan vaikeaa, kun olen raskaana/imetän.

Mies ei ymmärrä että mulla on oikeasti tunne etten riitä/repeä joka suuntaan, vaatii itselleen huomiota, josta joskus ahdistun vielä enemmän...Kun pitäisi vielä sekin " hoitaa" .

Miehet EI TAJUA tätä henkistä puolta jota tämä tuore äitiys vaatii naiselta ja luulen että meillä naisilla on taipumusta tehdä asiat hankaliksi?????????



Niin no meillä ollaan sitten menty siihen noidankehään, molemmat tietää mitä toinen haluaa ja molemmat tietää senkin, että kun antaa toiselle sen toisen haluaman, niin saa myös itse sen mitä halusi..

Mutta, mutta..Kumpikaan ei halua ilmeisesti olla se kuka aloittaa ja molemmat on niiin perkel..n itsepäisiä, että riitaa on tullut nyt sitten jo ihan mistä vaan.



Eilen kun mies oli töissä, alkoi mennä jo parempaan suuntaan.

Nyt kun oppisi itse vielä sen, ettei olis niin pitkävihainen=/

Kun ottaa pannuun, niin vaan ottaa..

Mutta nyt yritän kyllä kaikkien mielenterveyden nimissä olla itsekin vähän rakastavampi...Aloitan nyt siitä, että halaan/pussaan miestä AINA kun tulee töistä.

Eipä luulis olevan vaikea suoritus=)







Mulla on aivan ihana edellinen neuvolatäti.

Soitteli eilen ja kyseli miten jaksetaan.

Sanoi silloin kun kerroin että muutetaan, miksi te muutatte, en haluais että lapset muuttaa.

On kuulemma niin tykästynyt meidän lapsiin.

Nyt puhelimessa sanoi, että oli meitä edellisiltana miettinyt.

Tuntuipa kivalta, kun joku " vieras" noin mukavasti puhui.

Ollaan kyllä kaikki hänestä tykätty ja kutsuin katsomaan uuteen kotiin uutta tulokasta, jäi niin hyvä mieli keskustelusta, joskus noin pienestä tulee onnelliseksi=)



Tänään olis uudessa neuvolassa aika, en nyt vielä ihan lämmennyt uudelle tätsylle..Oon sellainen maalaisjärki-ihminen ja hän vaikutti enemmän sellaiselta kirjasta oppineelta, kuin ihmisläheiseltä, jos noin voi sanoa..

No, kuitenkin sinne mennään vaavin kanssa, saa nähdä miten oma maito on riittänyt, ei ole muuta kaipaillut, kuin rintamaitoa.

Ainakin on tyytyväinen vauva, eikä itkeskele, niin luulen että sillä rintamalla asiat ok.



Kai se on lähdettävä tekemään jotain yleishyödyllistä=)

Iloa kaikille vauva-arkeen, edes pilkahduksia siitä.

Tuttiina pesueineen

Täällä sitä ollaan myös kotiuduttu viikonloppuna ja nyt alkaa vauva arki tuntua jo mukavalta.

Kissat eivät korvaansa loksauta pojan suuntaan, koiratkaan eivät hirveästi enää jaksa olla kiinnostuneita, mutta pientä mustasukkaisuutta on ilmassa. Pahalta tuntuu, kun ei ole normaalisti ehtinyt niiden kanssa seurustella. Onneksi mies on ollut normaalia enemmän kotona, niin vähän edes ehtinyt rapsutella.



Vauva on ainakin vielä ollut kohtuullisen rauhallinen, vaikka temperamenttia tuntuu löytyvän etenkin vaipan vaihdon yhteydessä.

On sellainen sätkynukke välillä, ettei mitään meinaa pukemisesta tulla..

Maitoa on tullut hyvin, olen myös pumpannut ja laittanut pakkaseen ylimääräiset.



No, täytyy jatkaa myöhemmin, kutsu käy kovasti tuolla olohuoneessa..



Pepiliina ja Rasmus 1 vk