Äh, olen 30v. , haluan lapsia joku päivä, mutta VIELÄKÄÄN en tunne olevani kypsä äidiksi!!!

Kypsyminen tapahtuu raskauden aikana, lapsen synnyttyä jne. En usko, että 45-vuotiaaksi asti kypsymistä odotellut on yhtään kypsempi äitiyteen kuin minä olin 21-vuotiaana esikoisen saadessani. Pelottavaa ja hapuilevaa se on alkuun kaikilla!

miten toimia lapsen kanssa? Mikään tavanomainen juttu ei saanut sinua paniikkiin? Noh, sulla on sitten todella hyvät hermot ja luontainen vaisto tohon hommaan. Ja tietysti olit minua paljon kokeneempi ja vanhempi? Noh, myönnytään sitten, vanhempana äidiksi tulevat ovat minua tuhat kertaa parempia ja osaavat kaiken heti.



2

Kypsyin raskauden aikana aikuiseksi kun oli hankittava asunto jne.

Lapsia on nyt kaksi.



Mikä sinua sitten pelotti?



3

Ihan yksin vauvan kanssa. Miten jaksan, miten osaan. Miten ylipäätään muistaa kaiken d-vitamiineista navan puhdistamiseen.



2

Nyt opiskeluja jäljellä noin vuosi.. Sitten tavoitteena hyvä työ ja ura. Yksi mun kaverin äiti aina sanoo, että hänelle ei koskaan tullut vauvakuumetta. Se piti vain päättää, että nyt haluaa lapsia.

Et ole koskaan ajatellut, kuinka kauheaa se on ettemme pysty suojelemaan lapsiamme kaikelta? Et ole koskaan pelännyt mitään sellaista?

6

Se onkin aika ihmeellinen juttu :-)

Ja se ei ole kyllä mikään meriitti hyvään vanhemmuuteen.

Tai sellainen joka stressaa d-vitamiineja?



Ja täällähän ei muuten edes kysytty lapsen menettämisestä mitään, vaan siitä, pelottaako vanhemmus.



6

Oli aika järkytys, koska en tuntenut olevani kypsä äidiksi.



Mutta kuten muutkin sanovat, raskausaikana siihen kypsyy, pikkuhiljaa. Alkaa tehdä valintoja tulevaa vauvaa ajatellen ja toivoo lapselleen parasta.

Odottaa, että näkee syntyvän vauvan ja millainen tyyppi se on.



Kun vauva syntyy, niin huomaa kuinka avuton ja riipppuvainen, ihana pieni olento se on.



Niin se arki vaan alkaa rullaamaan, vauvan tarpeiden mukaan.



Ja sitä vain yks kaks huomaa olevansa äiti!



Äitiys on ihanaa. En tiennyt että se on näin antoisaa! Yllätyksekseni haluan lisää lapsia.



]

No, minulla on ne peruskuviot hyvällä mallilla elämässä. On ihana mies, onnellinen avioliitto, tilava ok-talo, akateeminen tutkinto ja elämänkokemusta, mitään kovin pitkää uraa en tosin ole vielä ehtinyt tehdä, sillä opiskelin lähes 10 vuotta ennen kuin valmistuin. Alallani on hyvät työllisyysnäkymät kuitenkin.



Jotenkin vaan... en osaa selittää! Elämä on tavallaan " liian hauskaa" ja minä itsekkäänä ihmisenä en vielä haluaisi luopua siitä hauskuudesta. Toisaalta elämästä puuttuu vielä jotakin, minulla on sellainen tunne että kaipaan vielä jotakin, en ole ihan vielä täysin " löytänyt" ja päässyt toteuttamaan itseäni.



Luulen että näihin tuntemuksiini vaikuttaa se, että minulla oli hyvin vaikea ja raskas lapsuus ja nuoruus ja löysin elämänilon ja turvallisuudentunteen vasta yli 20-vuotiaana. Siksi tunnen itseni jollain lailla " myöhään kypsyneeksi" .



Kiitos kommenteistanne, laittakaa vaan lisää tulemaan!

Terv. Ap

Itse en hötkyillyt. Tiesin että turha panikointi ja varmistelu tekisi vain harmia, joten päätin ottaa kaiken mahdollisen tulevan iisisti vastaan.



En olettanut olevani maailman paras äiti, päätin vain, että lapseni vaihdetaan kuiviin, se saa tarpeeksi ruokaa ja syliä.



Kyllä se raskausaika muokkaa päänuppia siihen kuntoon, että kun lapsi nostetaan rinnan päälle, niin tiedät, että tästä ihmisestä huolehdin täydellä sydämellä.

Tässä sitä on sitten kypsynyt samalla, kun lapsi kasvaa. Enkä usko olleeni ihan kamala äiti. ;)

Vierailija:

Kertokaa minulle, milloin se kypsyminen oikein tapahtuu? Mistä tiesitte itse olevanne valmiina äidiksi?

Ei kai kukaan tunne olevansa kypsä äidiksi siinä vaiheessa, kun lapsia aletaan tehtailla.



Itse olen nyt 27 ja odotan esikoista. Kun raskaustesti näytti positiivista, olin ihan paniikissa. Elämä on ollut tähän asti niin helppoa, viikonloppuisin on saanut juoda mielin määrin viiniä ja olutta ja on saanut matkustella jne. Ensiajatus raskaustestiä tehdessä oli, että nyt mun elämä loppuu tähän.. nyt kun raskaus on jo pitkällä, niin tähän ajatukseen on vaan kypsynyt itsekin, että musta tulee äiti.. ja hienoltahan tämä tuntuu, vaikka myös pelottavalta.



9 kuukauden odotuksen aikana ehtii kyllä valmistautua äidiksi tuloon.



Jos odottelee sitä, että tuntee olevansa kypsä, ei lapsia tähän maailmaan varmaan montaa syntyisikään.

onko missään sanottu että sun pitäisi saada lapsia? SIis miltä susta tuntuu ajatus elämästä ilman lasta? Älä ajattele että " ne kuuluu kuvioon" . Voit todellakin elää hyvän ja hienon elämän ilman lapsia, saat nauttia vaikkapa ystäviesi pienokaisista tai kummilapsista, mutta säästyt kaikelta siltä mihin lasten vanhemmat joutuvat. Ei ole itsekästä olla haluamatta lasta, ihmiset voivat elää monella eri tavalla. Mitä tästä maailmasta tulisi jos kaikki pukkaisivat kersoja? Kyllä joukkoon mahtuu niitäkin jotka elävät ilman :)