Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pakko aloittaa uusi ketju, PERSOONALLISUUSHÄIRIÖSTÄ!
12.10.2007 |
Hei taas! Minä tuossa kirjoitin ongelmistani ihmissuhteissa ja luin neitstä persoonallisuushäiriöistä. Kuulemma 10 % naisista sairastaa sellaista...
Histroninen eli huomionhakuinen persoonallisuus käyttäytyy nimensä mukaan huomiota herättävästi: hän pyrkii keskipisteeksi, dramatisoi ja liioittelee. Tunnereaktiot vaikuttavat lapsenomaisilta, etenkin silloin, kun hän kokee tulleensa loukatuksi. Ystävyys- ja rakkaussuhteet ovat pinnallisia ja hänen käyttäytymisensä on viettelevää sekä usein yliseksuaalista. Hän myös kyllästyy helposti vaatien toimintaa ja vaihtelua.
Narsistinen persoona uppoutuu kuvitelmiin omasta tärkeydestään ja menestymisestään, ja vaatii muita jatkuvasti vahvistamaan näitä käsityksiä. Hän on kateellinen muiden saamasta huomiosta ja yliherkkä arvostelua ja epäonnistumista kohtaan. Ihmissuhteissa hän käyttää muita hyväksi. Todellisuudessa hänen itsetuntonsa on hyvin hauras ja altis murenemaan vähäisistäkin vastoinkäymisistä.
Minulla
-ystävyyssuhteet pinnallisia
-liioittelen monesti huomaan itse tämän, tahtomattani :(
-vaadin todellakin vaihtelua ja kyllästyn todella helposti
-olen aika herkkä arvostelua kohtaan...
-monesti masentunut ja hauras vastoinkäymisiä kohtaan
-lapsuuteni väkivaltainen-kärsin tästä ihan hirveästi ja salailen sitä vieläkin. tavallaan yritän hyväksyä vanhempani ja olla normaalisti tekemisissä, mutta se on äärettömän vaikeaa.
Eli kysymys: mitä jos tiedostan tämän, mutta en halua mihinkään hoitoon!?? Puoli tuttavapiiriä ym sukulaisia terveydenhoitoalalla, en haluaisi että kukaan saisi tietää mistään psykologilla käynnistä ym.
Ulospäin olen
-kaunis-menestyvä
-Erittäin opiskellut
-Kunnianhimoinen
-Nyt en ole pitkään aikaan ollut masentunut hyvin sujuneiden opiskelujen vuoksi
Miten persoonallisuushäiriö diagnosoidaan? Miten sitä voi hoitaa? Miten voin kehittää itseäni?
kiitos tuestanne!
Kommentit (14)
ELi taustaa:
Isäni ja äitini olleet väkivaltaisia, ovat jatkaneet yhdessä nyt melk 30 vuotta. Sitä saa aina salata ja hävetä. Kärsin siitä, enkä hyväksy sitä. Johtuisiko tuosta mun häiriö? Isäni esittää järkyttävän brutaaleja mielipiteitä ja loukkaa minua. Sanomiset eivät auta. Miten selvitä hengissä tästä elämästä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
-lapsuuteni väkivaltainen-kärsin tästä ihan hirveästi ja salailen sitä vieläkin. tavallaan yritän hyväksyä vanhempani ja olla normaalisti tekemisissä, mutta se on äärettömän vaikeaa.
Eli kysymys: mitä jos tiedostan tämän, mutta en halua mihinkään hoitoon!?? Puoli tuttavapiiriä ym sukulaisia terveydenhoitoalalla, en haluaisi että kukaan saisi tietää mistään psykologilla käynnistä ym.
Miten persoonallisuushäiriö diagnosoidaan? Miten sitä voi hoitaa? Miten voin kehittää itseäni?
kiitos tuestanne!
Persoonallisuushäiriöitä on vaikea hoitaa, jonkin verran kognitiivis-behavioraalisella terapilla on tuloksia saatu. Persoonallisuushäiriöiden taustalla on usein vaikeita kokemuksia lapsuudessa.
Voisin mielelläni maksaa siitä että pääsisin yksityisesti purkamaan tätä pahaa oloani:(
Ap
Psykiatrian polilta saat psykiatrin lähetteen terapiaan. Voit anoa terapiaa 2v. KELAlta, kela maksaa. Voit myös suoraan hakeutua ensim. psykiatrin juttusille esim. Mehiläiseen tmv. Alkukartoituksen jälkeen sinun on helpompi valita itsellesi terapeutti.
Netissä on lista psykoterapeuteista yhteystietoineen.
joka tekee diagnoosin. Sitten harkitsette hoitoa. Kyllä psykoterapiallakin jotain voidaan saada aikaiseksi aikuisellekin ihmiselle. Ainakin helpottaa ahdistusta ja saada käytöstä haltuun. Toisaalta jos sulla on lapsuudentapahtumat selvittämättä, niin ihan psykoanalyyttinen terapia vois olla paikallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Voisin mielelläni maksaa siitä että pääsisin yksityisesti purkamaan tätä pahaa oloani:(Ap
t. nelonen
ps. oikeat persoonallisuushäiriöiset oikeasti tosi harvoin tajuavat omaa häiriötään, mutta ei se terapia oikeasti kellekään pahaa tee!
Ongelma tämäkin:(
Mutta yksityiselle voisin mennä jos tiedot eivät sieltä mihinkään mene. Terapeuttia joku voisi suositella, olisin todella kiitollinen. Pääsisin purkamaan lapsuuden traumojani, jotka painavat vieläkin koko ajan, koska vanhemmat yhdessä ja joudun heitä tapaamaan.
Vahvasti pelkään tuota häiriötä, mutta hienoahan se olisi, jos niin ei ole minun kohdallani. Aina kun käyn esim lääkärillä jonkun muun asian vuoksi, he kuvailevat kertomukseensa " viehettävä nuori nainen" jne. Mutta sisällä tuskaa ja ihmissuhteet mutkalla. :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He tekivät ja tekevät väärin - et sinä. Sinä saat ja sinulla on oikeus puhua siitä!
Toiseksi sinun ei ole pakko ollaa MISSÄÄN tekemisissä sinua väkivaltaisesti kohtelevien ihmisten kanssa. Eikä sinun tarvitse suojella heitä.
Aloita itsesuojelu siitä, että hakeudut yksityiselle terapiaan - KUKAAN ei saa tietää siitä. Terapeuteilla on vaitiolovelvollisuus.
Vierailija:
He tekivät ja tekevät väärin - et sinä. Sinä saat ja sinulla on oikeus puhua siitä!
Toiseksi sinun ei ole pakko ollaa MISSÄÄN tekemisissä sinua väkivaltaisesti kohtelevien ihmisten kanssa. Eikä sinun tarvitse suojella heitä.
Aloita itsesuojelu siitä, että hakeudut yksityiselle terapiaan - KUKAAN ei saa tietää siitä. Terapeuteilla on vaitiolovelvollisuus.
Aion ehdottomasti teidän kannustamana aloittaa terapian. Olen kertonut vanhemmilleni, että kärsin heidän tekemisistään enkä ole vastuussa heistä. Olen kertonut, että jos vielä on väkivaltaa tai huonoa käytöstä, en aio enää olla tekemisissä heidän kanssaan. Olemme aika etäisissä väleissä, äitini kanssa kuitenkin soitellaan ehkä viikoittain, parin viikon välein ja nähdään noin 4 kertaa vuodessa. (Käyn kotona) Joten yritän olla välittämättä ja pärjätä itse hieman paremmin!
Kiitos tuesta, tännekin kirjoittaminen tosissaan on auttanut ja auttaa minua.
Kiitos kun vastaatte..
Ap:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voit löytää tukiasemalta. eli www. tukiasema. net
Itelleni persoonallisuushäiriö (epävakaa) nyt oli ihan se viimeinen asia, jota olisin itelleni diagnosoinut. Mietin olevani vain masentunut ja ahdistunut jne. Diagnoosin teki psykiatri ollessani osastolla, ja samaa mieltä ovat myöhemmin olleet muutkin psykiatrit ja hoitajat. Kannattaisi minusta jättää diagnoosien teko ammattilaisille - itseään on kovin vaikea osata katsoa objektiivisesti.
Eipä kai pers. häröön hoitoa tarvitse, jos se ei haittaa omaa ja läheisten elämää, vaikka sellainen tilanne onkin aika epätodennäköinen. Siis, jos et itse kaipaa muutosta itseesi ja elämääsi, niin mikäs siinä. Muuten tosiaan paras tapa taitaa olla etsiytyä psykoterapiaan. Itse käyn psykodynaamisessa terapiassa ja napsin mielialalääkkeitäkin. Toistaiseksi ei ole tapahtunut mitään suurta muutosta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Persoonallisuushäiriödiagnoosi on aika leimaava, eikä diagnoosin tekeminen useinkaan auta potilasta mitenkään. Siksi diagnoosin asettamisesta koituvaa hyötyä ja haittaa tulisi arvioida potilaan kannalta tarkkaan. Mm. terapiassa persoonallisuuden häiriöitä voidaan kuitenkin hoitaa ilman varsinaista diagnoosiakaan.
Olen itse vuosia kestävän terapiani aikana tajunnut, että jotain persoonallisuuden ongelmia mulla on. En tiedä, mihin kategoriaan oma " häiriöni" menisi, tai onko se edes diagnostiset kriteerit täyttävä, eikä tuo tieto ole tarpeenkaan. Tiedän, että terapiani jatkuu, kunnes koen olevani persoonaltani riittävän eheä ja vahva.
Täällä on ollut kovasti keskustelua persoonallisuushäiriöistä. Se on mielestäni vähän pelottavaa, sillä herkästi syntyy tilanteita, joissa maallikot ryhtyvät arvioimaan ex-kumppaneitaan ja työkavereitaan arvellen heillä olevan jokin persoonallisuushäiriö. Diagnoosin asettaminen on kuitenkin aina lääkärin tehtävä, eikä suotta.
Kaikilla meillä on omat heikot ja/tai sokeat kohdat persoonallisuudessamme.
Minulla
-ystävyyssuhteet pinnallisia (minä: minullakin on kun en uskalla luottaa ihmisiin satasella)
-liioittelen monesti huomaan itse tämän, tahtomattani :( (tunnereaktiot ovat minullakin monesti yliampuvia ja liioiteltua)
-vaadin todellakin vaihtelua ja kyllästyn todella helposti (sama)
-olen aika herkkä arvostelua kohtaan...(joskus en kestä ollenkaan arvostelua, ja jos kestänkin niin se loukkaa todella pahasti)
-monesti masentunut ja hauras vastoinkäymisiä kohtaan (sama)
-lapsuuteni väkivaltainen-kärsin tästä ihan hirveästi ja salailen sitä vieläkin. tavallaan yritän hyväksyä vanhempani ja olla normaalisti tekemisissä, mutta se on äärettömän vaikeaa. (lapsuuttani varjosti isän alkoholiongelma ja mt-ongelmat, olen yhä yhteydessä vanhempiini)
Ulospäin olen
-kaunis-menestyvä (kyllä)
-Erittäin opiskellut (yrittänyt ainakin)
-Kunnianhimoinen (kyllä)
-Nyt en ole pitkään aikaan ollut masentunut hyvin sujuneiden opiskelujen vuoksi (olen ollut masentunut kun opiskelut tökkii)
Miten persoonallisuushäiriö diagnosoidaan? Miten sitä voi hoitaa? Miten voin kehittää itseäni?
kiitos tuestanne!
.. Olen itse siis epävakaa persoonallisuushäiriöinen eli entinen rajatilapersoonallisuus. Aluksi kuvittelin sairastavani masennusta ja paranevani täydellisesti. Kaksi vuotta olen käynyt Kelan maksamaa terapiaa (yhteensä noin 4vuotta) ja terapeuttini sai minut ymmärtämään, että ongelmani ovat syvempänä. Kerran pyysin sitten hoitavaa psykiatriani tekemään diagnoosin, koska halusin oppia ymmärtämään omaa käyttäytymistäni paremmin. Hän sanoikin, että diagnooseja pidetään leimaavina ja niitä pitäisi käyttää vain omaa käyttäytymistään ymmärtääkseen. Persoonallisuushäiriö diagnoosin jälkeen eli pari vuotta olen ollut masentunut eikä mikään huvita kun on lopullisesti " parantumaton" . Mieti siis tarkalleen haluatko diagnoosia...
Alue: Aihe vapaa
minuun. Menestyn työssäni ja elämä sujuu päällisin puolin hyvin, mutta ystävyyssuhteita en hallitse. Yksi ystävä on onneksi pysynyt kelkassa, kiitos siitä hänelle.