Hävettäisikö sinua jos olisit yh-äiti?

ja meissä vielä kiteytyy kaikki ne kliseet nuorista yksinhuoltajaäideistä ja rikkinäisistä perheistä kun lapsella on neurologisten ongelmien takia myös käytöshäiriöitä. (oikeesti meillä on siis ihan ydinperhe ja nuoruudestani huolimatta olin ollut paljon ja ihan menestyksellisesti lasten kanssa tekemisissä jo ennen omani syntymää)



Eikä hävetä. EN usko että hävettäisi vaikka oikeasti olisinkin yh.

tietoa tai isä ei halua olla tekemisissä lasten kanssa.

meillä on lapseni kanssa oikein onnellinen perhe ja asiat hyvin!

Häpeäisitkö itse sitten? Uskon että ne jotka tuota häpeäisivät, ovat juuri niitä jotka pysyvät viimeiseen asti huonoissa suhteissa ja sitten saamme lukea tällaisia Björqvist-tyylin uutisia. :( Eihän se pelkästään äidin vika ole, jos perhe-elämä ei suju!

Ei ole tullut mieleenkään hävetä yksinhuoltajuuttani. Oikeastaan olen ylpeä itsestäni.

Täytyy toivoa, että nämä naiset, jotka yksinhuoltajuutta häpeävät, eivät sitä koskaan joudu kokemaan; tuskin selviäisivät ja pärjäisivät!



Koskaanhan ei etukäteen tiedä miten elämässä tulee käymään; esimerkiksi ero voi tulla kenelle vain. Mitä hävettävää siinä on?

päin vastoin!

ei tuo yh ihmistä pahenna mitenkään. En myöskään sääli yh ihmisiä, siinä ne on vanhempia kuin me muutkin. Ehkä kuitenkin rankempaa, kun on aina yksin kasvatusvastuun ja taloudellisten asioiden kanssa.



Sitten hävettäis, jos olisin lapsestani piittaamaton ja yhteiskunnan varoilla elävä loinen, tällä en nyt syyllistä ketään tiettyä tahoa, vaan just mitä laitoinkin eli, jos ei omasta jälikasvustaan piittaa tuon taivaallista, mutta hakee kaikki mahdolliset tuet jne. niin tuollaisia en voi sietää.

Mitähän hävettävää mulla ois?

Ei, pitäisikö sitten?

Mua hävettäisi jos mulla olisi huono aviomies. Vastaavasti olen ylpeä hyvästä miehestäni.