Taidan olla kamala äiti.

Tämä käytös on alkanut parin viikon sisällä. Ennenkin ollut temperamenttinen, mutta nyt on muuttunut täysin erilaiseksi pojan käytös.

Vaatii kärsivällisyyttä, mutta kiellä ja kasvata vaan kuten tähänkin asti johdonmukaisesti. Uhma menee ohi aikanaan.



Meillä poika oli todella voimakastahtoinen ja kovapäinen 2-vuotiaana, esim. omaan sänkyyn totutellessa sai palauttaa sängystä karanneen pojan vuoteeseen maksimissaan noin 130 kertaa illassa (oikeasti!) ja karkailua kesti pari viikkoa. Teki melkein vain kiellettyjä asioita ja hermoissa oli pitelemistä. Nyt nelivuotiaana on aivan unelma, tekee asiat kuten pyydetään, käyttäytyy hienosti ja huomaavaisesti muita kohtaan, iloinen ja tyytyväinen poika, josta on helppo olla ylpeä :-)

Ei muuta kuin jaksamista, sillä kun lapsi muuttaa kotoa, niin äitikin on taas kuulemma kivempi. Lapsen mielestä... Eli muutama vuosi vielä...

Niin kyllä tämä uhmaa on varmastikin. Toinen lapsi on vain niin paljon rauhallisempi, että välillä miettii missä syy pojan käytökselle.



Täytyy vaan yrittää olla soimaamatta itseään liikaa. Väkisin vain aina alkaa miettimään, että syy lapsen käytökseen on minussa itsessäni.

Ihan ekana. Terve, normaali lapsi joka luottaa vanhempaansa tekee noin!! Ole säännönmukanen, aseta säännöt jotka ei ole kohtuuttomia ja pidä ne -tai ole ovela kun joustat niissä. Älä luovuta lapselle.



Toisena sanoisin että omaa käytöstään on helpompi muuttaa! Jos ottaa päähän lapsi ja hänen täysin normaali käytös niin pidennä pinnaa, hengittele syvään, ota lapsi syliin jutteleen ja halimaan, älä huuda KOKOAJAN vaan pidä äänen korotus korotuksena! Vastaavasti ääntä hiljentämällä kuiskaukseksi saat nomesti tilanteen käsiisi.

Tee koti turvalliseksi että voit poistua itse jäähylle -tai vastaavasti laittaa lapsi kiukuttelemaan huoneeseensa.



Koita kääntää lapsen huomio toisaalle; vaikka ulos lähtöön että minne mennään ja mitä sielä jossain odottaa -mitä nähdään matkalla? Onkohan oravia hakemassa käpyjä tai ostettaisiinko linnuille ruokaa ja mennään syöttämään niitä? (siis etukäteen voit miettiä jos menisitte ruokkiin lintuja ja TOTEUTA tämä juttu)! ;)



Meillä on 2- ja 3- vuotiaat lapset ja ne kun alkaa temppuileen vaikka sukkien laitossa niin kehun että tuleeko äiti pukemaan niin johan alkaa sukat meneen itse kun on sopivasti tää MINÄ ITSE aika. Lahjonta, kiristys ja uhkaus on aika hyvät kasvatuskikat ja mielikuvitusta saa käyttää!

Meillä esikoinen pystyy aamulla kiukutteleen tunnin jos ei yhtään kuuntele häntä, mutta asiat sujuu kummasti jos ottaa lasta enempi huomioon ja ottaa syliin haliin 5 minuutiksi. Vaikka 5 minsaa sylittelyä voi vaikuttaa pitkältä ja turhalta niin se silti auttaa siinä että lapsi on ilosempi tekemään kun saa huomiota. Eli ei aina kaiken tartte mennä rutiinisti ja niinkun isommat lapset tekee; alle 3- vuotias on yhä pieni.

Poitsun lempihuvia on heitellä leluillaan ikkunoita tai kissoja. Tästä hyvästä lelut menevät jäähylle. Arvatkaa montako lelua on tällä hetkellä on lelukopassa jäljellä: tasan 4...