Jos teidän mielestä sinkkuäiti-markon koti oli hieno niin MEILLÄ ON VARMAAN JOKU KARTANO SITTEN... oikeesti

Yksin talon maksu on huomattavasti haastavampaa. Minusta se oli ihan hieno (ei mikään luksus siis eikä kartano) koti yksin asuvalle, 4 huonetta ja tilava keittiö. Yllin kyllin tilaa, kaksi huonetta pyhitettynä harrastuskäyttöön. Monellako yksinasuvalla on tuon kokoinen koti?

Sisustusta oli mietitty etenkin olohuoneen kalustamisessa, joka näytti sopusuhtaiselta. Muissa huoneissa oli aika väljää, mutta todennäköisesti mies oli muuttanut hiljattain taloon, koska piha oli vielä kesken.



Meillä ainakin kodin sisustaminen on vienyt vuosia, eikä vieläkään ole valmista. Tosin meillä esineiden tulee olla juuri tietynlaiset, ja niiden hankinta on siksikin aikaavievää. Tosin rahaakin pitää välillä säästää, eikä siksikään kaikki käy heti ja äkkiä. Mutta mitä siitä, jokainen esine on tarkoitettu kestämään seuraavillekin sukupolville, niin fyysisesti kuin symbolisilta ja esteettisiltä ominaisuuksiltaan.

Mistä te voitte tietää, millainen maku " tulevilla polvilla" on? Kyllä varmaan lapsennekin haluavat sisustaa kotinsa sitten aikanaan juuri oman makunsa mukaisesti ja omintakeisella tyylillään. Lisäksi joskus parin kolmen kymmenen vuoden päästä sisustustrendit ovat varmaan muutenkin ihan erilaiset kuin tänä päivänä, puhumattakaan esineiden funktioista ja niistä käyttötarpeista, mitä niiltä silloin vaaditaan. Toki klassikot ovat aina klassikoita, ja monet vuosikymmenten, jopa vuosisatojen takaiset huonekalut ja tavarat käyttökelpoisia tänäkin päivänä (antiikki, retro ja funkkishan ovat ihan hullun kalliitakin nykyään), mutta eri asia sitten on, pitääkö sellaisista tavaroista vai moderneista. Minä en ainakaan haluaisi kotiini isoäitini antiikkisenkkejä tai vanhempieni 70-luvun artekia, vaikka kuinka on kestävää ja laadukasta kamaa! Ihan hirveää olisi, jos he niitä väkisin tuputtaisivat " symbolisen arvon" takia...

Elleivät sitten halua. Minulle on tärkeää, että esineet ovat kestäviä ja siten ekologisia, en halua suosia kertakäyttökulttuuria ja tuotteita, jotka kestävät käyttöä alle 10 vuotta ja sitten ne kuormittavat kaatopaikkaa. Meidän lasten ei siis tarvitse katsella näitä meille tärkeitä tavaroita, he voivat aivan vapaasti myydä ne - uskoisin, että ainakin osalla tavaroista on hyvä jälleenmyyntiarvo myöhemminkin, vaikka arvostukset tietenkin muuttuvat vuosikymmenten aikana.

Juuri tuo onkin järkevää ja vastuullista kuluttamista. Harmi, ettei köyhällä ole aina varaa ostaa kestävää (vaikka pidemmällä aikavälillä se toki tulee halvemmaksikin)...Mekin pyrimme ostamaan mahdollisimman paljon laadukkaita ja aikaa niin esteettisesti kuin käyttöesineinä kestäviä tavaroita ja huonekaluja, mutta välillä on pakko kääntyä Ikean puoleen...Aina kun ei voi odottaa jotain huonekalua vuotta, että saa rahat kasaan sitä varten. Mutta ehdottomasti kannatan linjaanne.



-5

Ei meilläkään ole aina kovin paljoa laittaa varallisuutta sisustamiseen, ainakaan joka kohteeseen ja kaikkina aikoina. Me emme osta ikeasta, mutta roskalavoilla kylläkin olemme asioinee. Sieltä on löytynyt muutama hinta-laatusuhteeltaan erinomainen " löytö" , lähinnä 1950-luvun kalusteita ja kerran jopa Paavo Tynellin valaisinkin.