Hei te " kerran vuodessa synttäreillä lapselle herkkua" ajattelevat
miten ootte tuon tulevaisuuden miettinyt, että kun lapsi kasvaa ja saa vihdoin päättää itse omat syömisensä ja pääseekin herkkujen makuun joihin ei ole ennen saanut lupaa.. Eikös silloin mopo karkaa käsistä?
Kommentit (28)
Ja ps. se on validiteetti, ei validius...
Sellaisiin asioihin, joita kamalasti kielletään tulee yleensä ihan erilainen hohto, joten niitä alkaa himoitsemaan. Ja toisaalta ei opi samalla tavalla säätelemään himojaan.
Ja näistä lapsuuden ruokatottumuksista: Erään kaverini lapsuuden kodissa syötiin lähes aina eineksiä, kumpikaan vanhemmista ei osannut laittaa pahemmin ruokaa ollenkaan. Eikä hirveän terveellisestikään syöty, jos nyt mitenkään hirveän epäterveellisestikään. Kaveri on aikuisiällä alkanut innokkaaksi kokiksi ja syö paljon terveellisemmin kuin lapsena. Eikä tähän edes liity mitään erityistä " herätystä" tai fanaattisuutta. On vaan jostain syystä keksinyt, että itse tehty ruoka on hyvää ja kannattaa syödä terveellisesti.
nyt 15 V ja ostaa karkkia vikkorahoillaan jatkuvasti :(
TOtta kai pitää keskustella asiasta joka kantilta. Jos YLEENSÄ käy jotain, niin se ei todellakaan tarkoita sitä, että niin käy edes 70%:sti.
Kerropa miten haluaisit tämän keskustelun kulkevan sitten? SInä sanot, että Yleensä lapsuudenkodin ruokailutottumukset kantaa läpi elämän, ja muiden pitäisi vain sanoa, että joo, näin on, kyllä, niinpä niin?
Mistä tässä sun mielstä saisi keskustella?
PS. Itsekin olen tuon vastaesimerkin laittaneen kaltainen. Lapsuudenkodissa tiukat herkkurajat jne. ja kun vapaus koitti, se oli menoa...
Vierailija:
Vierailija:
Sitä kutsutaan vastaesimerkiksi. Se väite vain oli niin hassu. Ei se niin mene, että lapsuuden ruokailutottumukset kantaa läpi elämän, ja vastaesimerkkinä tarjosin itseni. Kun en nyt jaksa hirveesti lähtee netistä ettimään mitään tieteellisiä tutkimustuloksia joissa olis vertailtu lapsuuden ruokavaliota ja aikusiän ruokailutottumuksia. Sorge ny vaan ku oon järkysti alentanu tän palstan tasoo...YLEENSÄ ruokailutottumukset kantavat läpi elämän. Tietysti on yksittäisiä ihmisiä, joilla näin ei ole, mutta sellainen keskustelu ei ole kovinkaan hedelmällistä, jossa jokainen kertoo vain omista tottumuksistaan. Pitää pystyä keskustelemaan asiasta yleisellä tasolla.
Vierailija:
TOtta kai pitää keskustella asiasta joka kantilta. Jos YLEENSÄ käy jotain, niin se ei todellakaan tarkoita sitä, että niin käy edes 70%:sti.Kerropa miten haluaisit tämän keskustelun kulkevan sitten? SInä sanot, että Yleensä lapsuudenkodin ruokailutottumukset kantaa läpi elämän, ja muiden pitäisi vain sanoa, että joo, näin on, kyllä, niinpä niin?
Mistä tässä sun mielstä saisi keskustella?
PS. Itsekin olen tuon vastaesimerkin laittaneen kaltainen. Lapsuudenkodissa tiukat herkkurajat jne. ja kun vapaus koitti, se oli menoa...
Vierailija:
Vierailija:
Sitä kutsutaan vastaesimerkiksi. Se väite vain oli niin hassu. Ei se niin mene, että lapsuuden ruokailutottumukset kantaa läpi elämän, ja vastaesimerkkinä tarjosin itseni. Kun en nyt jaksa hirveesti lähtee netistä ettimään mitään tieteellisiä tutkimustuloksia joissa olis vertailtu lapsuuden ruokavaliota ja aikusiän ruokailutottumuksia. Sorge ny vaan ku oon järkysti alentanu tän palstan tasoo...YLEENSÄ ruokailutottumukset kantavat läpi elämän. Tietysti on yksittäisiä ihmisiä, joilla näin ei ole, mutta sellainen keskustelu ei ole kovinkaan hedelmällistä, jossa jokainen kertoo vain omista tottumuksistaan. Pitää pystyä keskustelemaan asiasta yleisellä tasolla.
Karkissahan ei ole mitään järkeä - nopeaa tyydytystä tuova epäterveellinen herkku joka tuppaa vaihtumaan aikuisena alkoholiin ja tupakkaan.
Mutta en ole pulmunen, syön karkkia lapselta salaa, keksiä ja jätskiä olen antanut, niissä on sentään JOTAIN ravintoakin...
Ja kylässä on opetettu ottamaan jokaista tarjolla olevaa yhden kerran.....
Ei kulu todellakaan hvyiin tapoihin mättää kakkua neljä lautasellsita tai keksejä puoli vadillista....