+++Lokakuusta Heinäkuun helteille+++

Jenniliini: voi kamalaa, osasitko yhtään odottaa tuollaisia uutisia työrintamalla??! Ei voi muuta todeta kuin että tosi p***a juttu...



Tiputtelusta ei varmaankaan kannata olla huolissaan, sitähän voi olla matkan varrella ja kaikki silti kunnossa. (Tässä samalla yritän itseänikin lohduttaa kun tiputtelua on taas ollut parina päivänä, johan se olikin melkein viikon poissa..)



Toivottelen sinne jaksamisia ja oikein paljon tsemppiä!



ON: ei uuttta täällä rintamalla. Epämääräistä oloa ollut, ei varsinaista pahoinvointia, mut huimaa, öklöttää välillä ja väsyttää, palelee, turvottaa... Ultraa odotellessa..



t. Suzan 6+3

...täältäkin suunnalta. Ensin pahoittelut Jenniliinille potkuista :(



Ja uusille, tervetuloa mukaan ja onnea!



Mulla oli eilen ultra. Olin yksinäni, kun poikkesin siinä työn lomassa siellä. Kyllä jännitti ja edellisenä yönä ei meinannu ees nukuttaa. Sieltä tuli kyllä varsinainen uutinen, siellä oli kaksi vauvanalkua! Toinen näytti vähän samealta (mitä ikinä sitten tarkoittaakin), mutta molemmilla sykki sydän! Lääkäri sanoi vaan tuosta sameudesta, että se voi mennä kesken. Kyselin sitäkin, että vastaako koot viikkoja ja hän sanoi katsovansa, mutta se unohtui! Kai kun kaikkea siinä höpötettiin. Vajaan kahden viikon päästä on uusi ultra. Nyt alkoi tai siis jatkuu jännitys, että pysyykö molemmat mukana.



Jumpasta kyselin, että uskallanko mennä, niin lääkäri sanoi, että mene vaan. En muuten tuota olisi kysynyt, mutta kun mulla tuli sen keväisen keskenmenon jälkeen kohdunlaskeuma. Ja sen vuoksi kaikki hypyt ja juoksut on kiellettyjä. Päätin kyllä olla menemättä sinne jumppaan, kun sit jos jotain sattuu, niin mietin vaan sitä, johtuiko se siitä.



Että tämmöistä tällä kertaa. Juu ja rinnat on välillä tosi arat ja sit vähän vähemmän. Ja ihan törkee turvotus mahassa! Nyt lopetan tämän itsestä höpisemisen. Tsemppiä kaikille ja hyvää viikonloppua :)

ja sen unohdin kysyä, että joko ootte neuvolan tilannu? Miä oon hirmu hätänen kaikessa, mut vielä en sitä oo tehny. Jos ens viikolla kilauttas!



Ja viikkoja on kasassa (kai) 6+5.



Suviyö

suviyö: voi miten mahtavia uutisia ultrasta! Tosi hieno juttu, että sydämet sykki ja vielä kaksin kappalein. Toivottavasti molemmat siellä jaksaisi jatkaa matkaa... Veikkaisin, että koot ovat vastanneet viikkoja, jos kerran sykkeet näkyi jo ja viikkoja tuo 6+5.



Mulla ultrajännitys sit ens keskiviikkona.. mitä siellä näkyy ja samaa tietty jännätään itekin, että onko yksi vai kaksi, koska kaksi alkiota siirrettiin. Yhdestä oltais jo niin kiitollisia ja onnellisia ja kaksi tietty vähän pelottaakin... Mut sen näkee sitten 4 päivän päästä!!



Jumpasta tuli kans itelle mieleen, että mitenhän pitkään tuntuu hyvältä siellä käydä. Jo toissa viikolla vatsalihasliikkeet tuntui vähän epämukavilta ja veikkaisin, et nyt vielä pahemmalta kun maha on aika lailla turvoksissa. Kohta saa miettiä millä housuilla pystyy istumaan koko päivän töissä.. : )



Mukavaa viikonlopun jatkoa ja odotusta!



Suzan 6+4

Unohdin siihen vastata.. eli en ole vielä neuvola-aikaa varannut, koska klinikalta neuvoivat, että kannattaa varata vasta ultran jälkeen. Eli jos hyvin käy, niin ensi viikolla sit rimpauttelen..

Kiitos kaikille lämpimästä vastaanotosta.



Täällä ollaan leijailtu jossain avaruuksissa, mutta tänään koulu ja työ ovat pakottaneet ajatukset muuallekin, hetkittäin ainakin, kuin masussa olevaan sinttiin. Mieskin on jo tottunut ajatukseen ja on muutenkin ottanut tämän paljon rauhallisemmin kuin odotin. Mä hypin seinille ja ukkeli vaan sanoo että katotaas ny mitä tuleman pitää. Mulla ei ole minkäänlaisia ällöoloja tai mitään muita oireita. Ihan aluksi oli mahassa viiltelevää pistelyä, mutta nyt olo on hyvä ja energinen. Vähän pelottaa, että onko siellä edes ketään kun en olekaan mikään oksenteleva möykky. Mulla on neuvola aika ens tiistaina. Jännää.



Kivaa maanantai-iltaa kaikille!

Heippa!



Tämä pääsi tänään ekaa kertaa neuvolaan.

Liuta kysymyksiä ja allekirjoituksia papereihin. Pari putkea verta, hemoglobiinia ja virtsanäytettä. Neuvolan täti oli hiukkasen erkoinen luonne, mieskin oli välillä silmät ymmyrkäisenä siitä. No harmiton kuitenkin, onneksi. Tämä täti sai myös omilla laskelmillaan LA:ksi 7.7...eli päivällä taaksepäin...ihmettelen kyllä sitä että miten se sen sai, kun ei kuukautis- ja hedelmöittymispäivät muuttuneet. No sen mukaan tässä nyt sitte kuitenkin eletään.



Niin, omituista oli mun sekä mieheni mielestä sekin, että kun paljastui, että olen päässyt tupakasta täysin eroon, niin tämnä täti alkoi niin "paasaamaan" että ei se haittaa yhtään jos sitten vähän repsahtaa, että se on sitten ihan ok. Hyvä jos poltan yhdenkin tupakan vähemmän nyt kun ennen raskautta. Tuli sellainen tunne niinkuin hän patistaisi mua polttelemaan! omituinen...



ON: Viimeviikkoiset tiputteluvuodot loppui taas yhtä nopeesti kun alkoi...onneksi

eilen illalla tiputteli taas vähän. Vatsa on ollut kipuisa (vihloo, viiltelee) Paha olotus menee vuoristorataa...välillä ei mitään, ja välillä niinkuin kuolema koittais. Mutta..EN valita, olen onnellinen että olen raskaana ja nautin kaikesta sen tuomasta ilosta ja ällöstä täysin siemauksin.





Mutta näin tälläkertaa!



Kiitos kaikille tsempistä ja tarrasukista...vielä ollaan koossa!



Terv Jennilini ja James 7+6

Tänään sit viimeinkin koitti ultrapäivä! Ja näkyihän siellä yksi vauva, jonka sydän väpätti aivan vimmatusti! : ) Kyllä se hetki jää ikuisesti mieleen! Kaikki oli kunnossa ja mittaakin oli "jo" 1 cm. LA:ksi varmistui 14.7.



Huih, kyllä tämä on ihanaa ja silti vielä niin epätodellistakin! Äitiyskortti saatiin ja tuntuu niin uskomattomalta, että sellaisen nyt omistan! Seuraavaksi pitäis sitä neuvola-aikaa sit varata, varmaan aika pian sekin jo koittaa.



Ei voi muuta kuin hymyillä...



t. onnesta sekaisin Suzan 7+1 sekä salamatkustaja

Heippa kaikki!



Suzan, ihania uutisia!



omaa, niin kallisarvoista napaa:

Pahoinvoinnit ovat loppuneet kuin seinään, samoin rintojen kipuilu on hellittänyt. Tilalle tuli muutaman iltainen valtava mahakipu...

no minähän sitte tietysti taas vedin paniikit ja omat johtopäätökset että nyt on James muuttunut enkeliksi, enkä vuoda sitä ulos kun on nämä lääkkeet käytössä...

No mennä tilasin sitte taas lääkärin jossa toivotusti sain kuulla vain ylireagoineeni, että kaikki näyttää juuri sille kuin tässävaiheessa tuleekin näyttää. Harmikseni vaan tälläkertaa jäi kuva saamatta, eikä lääkäri kertonut pituutta tms. Mut se oli kiva huomata että nyt se alkoi jo muistuttamaan "vauvaa" eikä ollu vaan sellanen musta läntti ruudulla!

Nyt sitten otin ja tilasin Pedihealthistä sen sellasen Lifesound kotidopplerin, jolla saan mielenrauhan nopeesti, kotikonstein n rv 12 alkaen. Ei tartte sitten kokoajan ravata tohtorilla, vaikka työterveyden piikkiin mä olen sielä nyt ravannutkin....mutta kun työt kerran loppuu, niin loppuu edutkin....tammikuussa tosin vasta =) Siihen asti otan työterveyshuollosta kaiken irti =)



Mutta, nyt rupeen tekemään pullaa...tuli eilee illal kauhee pullan himo...ja huolestuneille voin sanoo, että on mul varaa syyä pari....mä oon laihtunu 2 kiloo raskautumisen jälkeen...eli eiks se sit tarkota että noin 20 pullaa voi vetää hyväl omatunnolla =p



Terveisin Jenniliini ja James 8+2

Onnittelut plussasta!



Tänne myös tuli plussa tällä viikolla! Ei meinaa todeksi uskoa lainkaan!

Plussa saatiin 2. IVF hoidon 1. PASista (lääkkeellinen).



Taustasta sen verran, että takana 2 inseminaatiota, josta ekasta plussa, mutta keskeytynyt keskenmeno. Sen jälkeen 1. IVF-hoito viime helmikuussa, josta pakkaseenkin saatiin 10 alkiota. Mutta raukat eivät kestäneet sulatusta. Tänä syksynä sit 2. IVF, josta saatiin myös pakkaseen 11 alkiota. Eka PAS nyt sit näyttää plussaa ja pakkaseen jäi vielä 6 alkiota. PAS tehtiin 21.10. eli vasta eilen oli virallinen testipäivä. Tosin plussa testattiin jo maanantaina.. : )



Onko ollut jo raskausoireita? Entä milloin on eka ultra?

Mulla ollut väsymystä, rintojen turvotusta ja silloin tällöin huonoa oloa, mut hyvin pientä vielä. Ultra on 26.11., joten vajaa 3 viikkoa tässä pitää vielä piinailla ennen kuin näkee onko siellä oikeasti mitään.. On vaan liian hyvässä muistissa tuo keskeytynyt keskemenoni, jolloin ultrassa viikolla 7+ jotain todettiin, että koko ei vastaa viikkoja.. Pitäis yrittää nyt vaan ajatella positiivisemmin, mutta aika realisti täytyy kuitenkin näissä asioissa olla.



Mut, oikein hyvää odotusta sinne ja kiva ois kuulla miten siellä asiat etenee!



t. Suzan

Heippa Suzan!



Tosi kiva että sain seuraa! Aloin jo huolestumaan, että voiko olla mahdollista, että olen lokakuun tienoon ainoa plussannut lapseton. Kiva saada vertais-seuraa tuon Odottajien Heinähattu pinon lisäksi! Sinä ymmärtänet paremmin tätä lapsettoman taivalta raskautumisen eteen.



Mulle tää PAS oli viimeinen, sillä pakkanen tyhjeni. Vast'ikään todetun maksasairauteni (PBC) vuoksi en saa yrittää enää IVF hoitojakaan, joten tässä on nyt viimeinen oljenkorsi menossa, ensimmäinen laatuaan joka on ikinä tarttunut kiinni! ...joten odotukset ja pelot on käsinkosketeltavat!



Mulla alkoi raskausoireet noin viikko siirron jälkeen. Juili masusta, iski flunssa ja väsytti. Rinnatkin oli sivuilta kipeät. En uskaltanut siinä tilanteessa vielä yhtään hehkua onnesta, sillä mielikuvitukseni on tehnyt mulle raskausoireita tämän 10 vuotisen lapsentekotaipaleen aikana joka ikinen kuukausi, eikä ikinä tähän mennessä ole ollut todellista syytä, kunnes nyt. Tuloksen varmistuttua oireet ovat lisääntyneet herkistyneellä haju-aistilla (hajut yököttää), sekä ajoittaisella pahoinvoinnilla.



Jostakin kummallisesta syystä kuitenkin tälläkertaa tuloksen odottaminen verikokeen jälkeen oli kärsimätön. En malttanut odottaa soittoa Naikkarilta (he ovat suorittaneet nämä IVF ja PAS hoidot) vaan soitin itse sinne, päivää etukäteen....ja kuinkas ollakaan tulos oli valmis jo. Ehdin kyllä manaamaan itseni monesti sen puhelun aikana, että miksi menin soittamaan, että nyt viimeistään pilasin mahdollisuuteni ja "Jinxasin" koko jutun, kunnes hoitaja puhelimessa kertoi eämäni hämmästyttävimmät uutiset....joita en kyllä tahtonut millään uskoa todeksi. Jankkasin vaan kokoajan, että onhan sulla nyt oikean ihmisen paperit edessä ja oikea verikoetulos yms yms. Loppupuhelun vain haukoin henkeäni.



Sain sitten hoitavalta sairaalalta (KOKS) ultra ajan 17.11,

mutta olen hätäkädessä ehtinyt ultrauttamaan itseni jo 6.11, kun tuli ruskeaa vuotoa.

Joo, kyllä tiedän että vuoto voi olla ihan normaalia, mutta en ajatellut jäädä katselemaan asiaa enempää, vaan tutkia mitä on meneillään. Mielummin aivan liian aikaisin, kuin sekuntiakaan liian myöhään.

Lääkäri totesi raskauden vastaavan viikkoja, mutta ei nähnyt vielä raskaus- ja ruskuaispussia enempää, ja että kaikki oli kohdussa niinkuin pitääkin.

Nyt olen lääkärin määräämällä lepolomalla, ponnistelu ja yhdyntäkiellossa 12.11 asti ainakin. 11.11 käyn kontrolloimassa tätä vuotoa uudessa ultrassa...

Vuoto tyrehtyi onneksi vajaassa vuorokaudessa, eikä ollut verevää missään vaiheessa. Toivomme asian pysyvänkin näin.



Nyt vaan litratolkulla vauvaliimaa molemmille ja pidetään yhteyksiä!



Jenniliini -80, mies -76

"Rääpäle" RV 5+3

LA 7-8.7.09 (riippuu laskurista ja miten laskee...menkoista vai siirrosta)

Kotka

Joo, kiva vaihtaa kuulumisia sellaisen kanssa, jolla takana tätä lapsettomuustaivalta.. Olen käynyt lueskelemassa myös Odottajien puolella, mutten ole vielä sinne kirjoitellut. Täytyy ehkä sit kirjoitella kun asia muuttuu vähän konkreettisemmaksi.



Hienoa, että jo siinä ihan ekassa ultrassa näkyi, että kaikki on niin kuin pitääkin! Itse asiassa mulla itselläkin tuli yhtenä päivänä tuhruvuotoa ja säikähdettiin ensin hirveesti, et nytkö se on tässä. Mulla on käytössä Estradot-laastarit ja Luget, joten noiden laastareiden takia ei menkkojen pitänyt alkaa ollenkaan, joten siksi vuoto tuntui niin ihmeelliseltä. Mut sit muistin, että klinikalla hoitaja sanoi, että ei kannata säikähtää jos jotain pientä vuotoa tulee. Nyt kun plussatulostani sinne soitin ja kerroin tuosta vuodosta, hoitaja sanoi, että se vuoto johtuu kun on vähän "yliannostus" hormoneja nyt ja se jotenkin ärsyttää kohdun suuta. Vuoto tulee siis kohdunsuulta eikä kohdusta ja on ihan normaalia. Kunhan ei muutu tosi runsaaksi. Onneksi sitä tuhrua tuli vain ihan vähän ja vain yhtenä päivänä, joten ei ilmeisesti sitä tarvitse huolehtia. Mulle ei kyllä hoitaja sanonut mitään tuosta ponnistelu- tai yhdyntäkiellosta... No, täytyy vain luottaa siihen, ettei vuoto ollut vaarallista.



Nyt täytyy vaan kärsivällisesti odotella ultra-aikaa.. Sä ootkin viikon verran mua edellä! : ) Väsymys painaa edelleenkin, viikonloppuna oon simahtanut sohvalle jo kymmenen aikaan ja nukkunut sit 12 tunnin yöunet.. : ) Viikolla tekee aina tiukkaa kun ei ehdi nukkumaan noin pitkään... Muutoin olo ok, pientä etomista syömisen jälkeen, mut ei juuri muuta. Nippailua/jomotusta välillä alavatsalla ja yleensä aina oikealla puolella. Meillähän on vielä jännitettävänä sekin asia, että onko molemmat alkiot lähteneet kasvamaan eli kaksi siirrettiin PASissa.. Mut kunhan edes toinen jaksais loppuun asti!!!!



Ajatukset pomppii taas laidasta laitaan, mutta tässäpä tämän hetken kuulumiset.

Oikein paljon tarrasukkia sinnekin ja hyviä vointeja!



t. Suzan -73, mies -75 ja meneillään ilmeisesti vasta 4+5 tai riipppuu miten lasketaan.. LA joskus 15.7. paikkeilla??

Tulisin uutena mukaan, jos sopii! Kauan mietin, että kirjoitanko vai en ja tässä sitä nyt ollaan. Onnittelut molemmille plussista!



Kerron vähän itsestäni. Olen vm -78. Lapsettomuutta takana 8 vuotta. Mies vaihtui välissä noin neljä vuotta sitten. Nykyisen mieheni kanssa olemme saaneet pientä toivoa vanhemmiksi tulosta. Ne ovat vaan päättyneet aina ikävästi. -06 oli Clomifenien avustuksella alkanut raskaus, joka oli heti alusta asti vähän outo ja olikin sitten ilmeisesti kohdun ulkopuolinen ja se meni kesken alussa. Sitten tämän vuoden helmikuussa tehtiin eka inssi, josta plussa. Koko kevät meni jännittäessä ja toivoessa, kun hcg ei noussut oikein kunnolla. Sitten äitienpäivänä se lähti tulemaan pois ja selvisi, että se oli kuollut jo aikaisemmin. Kyllä otti koville.



No, syyskuussa tehtiin uusi inssi, josta ei tulosta. Päätettiin miehen kanssa pitää kuukausi taukoa ja tapahtui ihme, testi näytti positiivista! Olen ollut aivan äimän käkenä :) Lauantaista viikko sitten testasin ekan kerran ja maanantaina uudelleen. En tietysti malttanut olla pyytämättä hcg-arvoa, joten se otettiin ja oli ihan normaali aikaan nähden. Että nyt vaan jännitetään, että pysyykö se matkassa. Aloitin silloin maanantaina myös Luget. Noita en olekaan ennen käyttänyt.



Oireista sen verran, että mulla on rintoja aristanut ja ajoittaista etovaa oloa. Joskus vihloo myös mahaa ja paniikki meinaa iskeä silloin.



Olen kyllä nyt tyytyväinen, kun sain aikaiseksi kirjoittaa. Ehkä tämä helpottaa omaa olo, kun on muitakin, ketkä tietävät tämän jännityksen ja muun. Tsemppiä teille molemmille. Kertokaahan sitten ultrakuulumisia. Ai nii, mulla on eka ultra 20.11.



Terkuin Suviyö 5+1

suviyö: tervetuloa mukaan! Mukavaa, että löytyy muitakin samassa tilanteessa olevia ja täällä on kiva vaihtaa kuulumisia.



Pahoittelut kokemistasi keskenmenoista... Tiedän miltä tuntuu, kun itsellä takana myös yksi keskeytynyt keskenmeno kesällä -07... Mutta jotenkin niistä on vaan päässyt eteenpäin ja yrittää ajatella positiivisesti, vaikka vaikeeta välillä onkin. Tämä plussa on ihan uskomatonta ja ei käsitä todeksi vieläkään... En usko, ennen kuin ultrassa jotain konkreettisempaa näen.



Tsemppiä piinailuun!



Jenniliini: mites sulla menee? Onko oireita?



Itsellä oireet suht samat, vaihtelee päivittäin. Nyt on yleensä illalla tullut väsymys ja vähän huono olokin. Mut hyvin pientä vielä toistaiseksi. Yritettävä keksiä paljon kaikkea muuta tekemistä, että päivät kuluis vähän nopeemmin...



Ultrakuulumisia ja muitakin kuulumisia odotellen!



Suzan 5+0???

Moikka!



Suviyö: olet lämpimästi tervetullut meidän joukkoomme! Nyt vaan suuta auki / sormia näppäimistölle...se on jotenkin niin terapeuttista, ainakin mulle. Kiva kun saa jakaa kokemuksia! Keskenmenoista ei minusta ole keskustelijaksi, kun ei ole sellaisia kurjia kokemuksia (koputtaa puuta), mutta ehkä te yhdessä Suzanin kanssa puhutte niisä asioissa "samaa kieltä", jos tarve niin vaatii. Pääasiahan on että jokainen saa puhua juuri siltä kuin itsestä tuntuu ja sitten vaan me muut koitellaan kommentoida ja vertailla parhaamme mukaan.



Minä kun kirjottelen näköjään molemmissa pinoissa, siis täällä ja Odottajien Heinähatuissa, niin saatanpa välillä olla törkeä ja copy pastettaa samaa tekstiä...mut eikös se ole kuitenin pääasia että terveiset tulee...

mutta nyt "Paste" osuuteen...:



Ennenkuin aloitan taas valtavan paasauksen omasta navastani, niin täytyy kyllä sanoa että on tämä mahtava kanava asian elämiseen. Ihanaa kun voi vertailla ja tukea ja iloita muiden samassa tilassa olevien kanssa. Joka jutun olen aina lukenut...ja moneen kertaan päivässä...kun ei mulla nyt oikeen muutakaan tekemistä oo...sängyssä makaan tyynyillä vuoratussa pesässä läpäri sylissä...ihanaa!



Mutta nyt siihen kaikkein arvokkaimpaan, eli omaan napaani...

Kävin tänään kontrolloimassa viimeviikkoista vuotoani lääkärillä ja kyllä oli jotenkin eri maku suussa mennä sinne kuin viimeksi. Nyt en pelännyt yhtään. Viimeksi olin ihan varma että se siitä raskaudesta. Silloin näkyi vaan raskaus ja ruskuaispussit. By the way, se vuoto loppui miltei yhtä nopeasti kun alkoikin.



Tälläkertaa, siis 5 päivää myöhemmin, tilanne oli muuttunut niinkin kovasti, että saatiin hämmästellä sydämen sykettä ruudulta! Ette usko kuinka henkeäsalpaava hetki se oli, kun lääkäri sanoi että nyt näkyy syke! Lääkäri esitteli pienokaisemme ("James 007":n) ensin isille, jonka suupielet syki kivasti ylöspäin. Sitten sain itsekin todistaa ihmetystä!

Pää-perä mittauksen tuloksena raskauteni olisi tilassa 6+1...kalenteri sanoo 5+6...osaako kukaan sanoa kumpaakos tässä kukakin noudattaa...kalenteria vai ultran mittaa...joka perustuu keskiarvotuloksiin...?



Lääkärin viimeviikolla määräämä viikon lepoloma sai jatkoa 3 lisäviikolla ja lisää saan jos on halua ja tarvetta. Tällaisessa tilanteessa kun minä olen, perussairauksien ja alla olevan PAS:n takia tohtori suositteli ottamaan kaikessa varman päälle...mielummin liikaa lepoa kun liian vähän. Samoin ponnistelu ja yhdyntäkielto sai jatkoa samalla kolmella viikolla....mies parka ;)



Me (tai tosiasiassa ystäväni) ristittiin tämä tulokaskin leikkisästi James Bondiksi...eli 007...kun sattuipa niin että tämä oli 7.s alkio mikä nyt on tehnyt pesän.

On tää niin harvinainen kaveri, että harvasta on kohta albumillinen kuvia, ennekuin on syntynytkään! :D



Pahasta olosta on tullut päivittäinen vieras.

Ei niinkään aamuinen, mutta loppupäiväinen ja aaltoileva. Välillä menee vaan ällötellen ja hajuja kammoksuen, välillä sitten joutuu juosta vessaan, kun tavarahissi kulkee ylöspäin...



Mutta näin tälläkertaa...



Ihanaa odotusta kaikille!



Jenniliini ja "James" 5+6 / 6+1

Tervehdys.



Noniin, nyt eletäänkin sitten päivää kun oikeestaan mikään ei ole hyvin.

Ihan kaamee *itutus ja masennus ollu tän päivää...

Enpä uskokaan että se mahasta johtuu, vaan työpaineista...vaikka saissulla olenkin....taitaa vaan mennä työt alta...mieskin on samoissa töissä...ja anoppi. Että kohta on sitten talous aika retuperällä! ...millähän ilveellä sitä sitten eletään...

Mies on tällähetkellä aikas "pois pelistä" tän asian takia....joten on olo aikas yksinäinen...itkuttaa, mut ei oikeen itkukaan tuu...



Oma napa: Huono olo on ollut poissa pari päivää. Tissit ihan extrasuper kipeet ja pinkeet...samoin hermot. Turvottaa. Väsyttää. *ituttaa. Masentaa. Itkettää



Jenniliini ja 007 6+1 (kalenteri) 6+3 (ultra)



ps. Nii, kävin tänää labrassa, kun maanantaina on eka virallinen ultra. Haluuvat kattella niitä maksajuttuja verestä...miten ne asiat etenee....



ppss Sori kaamee vuodatus....eipä tässä nyt ollu ketään muutakaan kelle valittaa....

Ihania uutisia Jenniliini, onneks olkoon :) Aivan mahtavaa! Kyllä se jotenkin helpottaa omaa oloa sitten, kun näkee sen pienen sydämen pompotuksenkin! Tunteiden vuoristorata on varmaan osa asiaa, vaikka ei ole kiva jos surettaa. Itse olen kamala murehtija ja mua ei ainakaan haittaa, jos "valitat".



Omaa napaa... Tänää otettiin hcg arvo uudelleen ja se oli noussut nyt yli 5000, eli kai ihan hyvin. Se oli siis maanantaista viikko sit 160. Kyllä oli paniikki, että jos se ei olekaan noussut. Kun viimeeksi se juuri nousi tooosi hitaasti. Tuostakin mieli taas piristyi ja sai lisää toivoa. Mulla on nyt parina päivänä ollu kamala väsymys, mut etova olo on vähän helpottanut.



Tekisi mieli huutaa koko maailmalle tästä, mutta ei vaan vielä viitsi. Pari ystävää tietää, mutta omille vanhemmille ajattelin kertoa eka ultran jälkeen, jos kaikki on hyvin. Joko te olette kertoneet kenellekään?



Kohta on lähdettävä katsomaan bb extraa, heh! Palaan taas joku päivä :)



Suviyö 5+4

Jennilliini: Ensinnäkin tosi ihanaa, että syke oli jo havaittavissa, todella mahtavaa! Mut kurjaa, jos työasiat stressaa sairaslomallakin.. Toivottavasti asiat järjestyy kuitenkin parhaiten päin. Nyt varmaan ois tärkeätä olla murehtimatta muita asioita ja elää mahdollisimman stressitöntä aikaa! Helpommin sanottu kuin tehty...



suviyö: hienoa, että hcg-arvo nousi noin reippaasti, vaikuttaa erittäin hyvältä!



Raskaudesta kertomisesta: ite oon kertonut parille kaverille, jotka ovat tienneet tämän meidän lapsettomuustaipaleen alusta asti. Mut muille ei vielä pitkään aikaan.. Jos kaikki menee hyvin, niin vanhemmille kerrotaan ehkä jouluna, siinä ois varmaan ihan kiva joululahja.. : )

Töissä kertomista yritän pitkittää mahdollisimman pitkään, mut saa nähä miten onnistuu kun tarkkanäköisiä on paljon ja mm. pikkujoulut mietityttävät.. Täytyy kehitellä varmaan joku lääkekuuri selitykseksi miksi ei koske alkoholiin.. No, näitä on ehkä turha vielä murehtia, kaikki aikanaan. Kunhan nyt kaikki olisi hyvin ja koittaisi se ultra viimeinkin! (Vielä 13 päivää...)



Miten muuten olette tarkalleen ottaen laskeneet raskausviikot? Mulla tehtiin PASin alkionsiirto 21.10., joten laskenko oikein jos se siirtopäivä on jo ikäänkuin rv 2+0?? Sen mukaan mulla olis nyt 5+2, kai..?



Huoh, onneksi viikonloppu on jo käsillä ja sit enää reilu viikko ultraan..



Tsemppiä odotukseen!



t. Suzan 5+2

Minä tein aamulla raskaustestin ja kaksi viivaahan siinä oli :x . Lapsi on kyllä odotettu ja suunniteltu, mutta toteutukseltaan ällistyttävän nopea. Muutama viikko sitten miehen kanssa sovittiin, että nyt saa tulla jos tulee. Ja nyt apua, eka ajatus on, että voiko vielä perua? Kauheeta. Voiko tollasta edes kirjoittaa kun monilla se raskaantuminen on niin hankalaa...



No joka tapauksessa, ilon ja kauhun sekaisin miettein halusin joukkoanne lähestyn kun tuo laskettu aika tullee olemaan heinäkuun lopussa... Iik! En ole vielä edes ukkelille kertonut. Eihän tälläistä voi puhelimessa kertoa.



Voikaahan hyvin!

Anelma-unelma: onnittelut plussasta ja tervetuloa mukaan!

Jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa, ymmärrän kyllä, että plussa voi aiheuttaa "panikointiakin"! : ) Vaikka itsellä takana lapsettomuutta ja hoitoja, niin kyllä silti itteäkin pelottaa mitä tuleman pitää. Ei kai esikoisen saamiseen voi koskaan olla täysin valmis!? Onnellista odotusta sinnekin ja tulehan kertomaan miten miehesi otti uutisen vastaan! : )



NIIIIIIIIIN piinaavaa tämä ultran odottaminen... Mut enää 12 päivää, en mä mitenkään laske...



Suzan 5+3