Aikuiselle kissalle kaveri, onnistuuko?

Se kait riippuu siitä, että sattuuko se vanha kissa pitämään siitä tulokkaasta. Rakastan kissoja mutten varmaan ikinä opi ymmärtämään niiden ajatuksenjuoksua=)

pilalle hemmoteltu burmapoika. Se on sisäkisa ja aina on ollut ikkunasta menossa läpi jos on pihalla nähnyt vieraan kissan.



Minä ja mies otettiin kissa. Pennun ollessa 13viikkoinen mentiin käymään vanhempieni luona. Burma sähisi hetken ja oli koko vierailun varuillaan. Tultiin seuraavanan viikonloppuna uudestaan ja nämä pojat ovat olleet ylimmät ystävykset siitä lähtien.



Otettiin meidän ukolle tyttökisa kaveriksi (kaikki kissat on nyt leikattuja, pojat oli leikattuja kun tyttökissa tuli). Uusi tulokas oli 5kk kun se meille tuli. Mentiin sitten visiitille taas venhempieni luokse. Burma tuli heti ovelle vastaan, laitettiin kantokoppamaahan missä oli meidän molemmat kissat ja avattiin luukku. Ensin ulos tuli poikakissa ja perässä viipotti tyttö. Burma katsoi vaan hölmistyneenä kissojen vilinää silmien ohi, sen piti oikein käydä tarkistamassa tuleeko kopasta lisää kissoja noiden kahden lisäksi.



Kaikki kolme tulevat hyvin toimeen vaikka burma ja tyttökissa ovat tulta ja tappuraa luonteiltaa eli minä voin kyllä suositella toisen kissan ottamista :)

Onko poika leikattu? Leikkaamaton voi olla uutta tulokasta kohtaa epäluuloisempi.



Jos otatte aivan pennun kaveriksi, sujunee paremmin kuin jos kaksi aikuista yhteen.



Meille tuli n.1vuotiaan leikatun tyttökissan kaveriksi ensin aikuinen leikattu uroskissa, jotka sähisivät ja lymyilivät alkuun, nykyisin ovat hyviä ystäviä.

Myöhemmin sitten pieni pentu poika, joka se oli noista kissoista kaikkein epäluuloisin :) Sittemmin se ilmeisesti päätti että ihan mukavia ne vanhemmatkin kissat on ja on ominut ne " emoikseen" .



Alkuun olisi hyvä jos kissat voisivat olla vaikka eri osissa taloa, niillä olisi " omia" piiloja, jonne voivat mennä toisiaan karkuun. Lisäksi saman verran hellyyttä, huomiota, ruokaa, leikkimistä molempien kanssa niin tottuvat paremmin toisiinsa. Ja alkuun yhdessäoloa kannattaa tarkkailla, tarvittaessa eristääkin vähäksi aikaa toisistaan jos aivan riidaksi menee.

Kissamme on leikattu maatiainen, todella kiltti ja hellyyden kipeä. Vähän pelottaa, että tuleekohan mustasukkaiseksi...mutta toisaalta on surku kun on niin paljon yksin ja on siis sisäkissa.



Pentu olisi siis ilmeisesti helpompi kuin aikuinen kissa? Entä tyttö vai poika?