löytyykö sellaisia, joilla lapset kotona eskari-ikään asti

se mitä päiväkoti tarjoaa, noiden mainitsemiesi pihakavereiden, ohjattujen kerhojen ja harrastusten lisäksi ? Mikä se mielikuva jostain puuttuvasta on?



Esikoiseni ei luultavimmin tule menemään päiväkotiin ennen eskaria, kerhossa on käynyt 3-vuotiaasta asti. Mitenkä hän osaisi kaivata jotain mitä päiväkodissa voisi olla, kun ei siellä ole ollut?



Eri asia on tietysti, jossei kävisi missään kerhossa ennen eskaria, eikä olisi kokemusta ryhmässä toimimisesta. Mutta ennen eskaria ehtii käydä kolme vuotta kerhoa, joten kokemusta ryhmästä ehtii tulla.



En ole itsekään ollut päiväkodissa ennen eskaria, enkä muista ikinä miettineeni lapsena moista asiaa tai kerhon ja päiväkodin eroa?



t äitimiia

Poika on nyt 4-v ja menee päiväkotiin todennäköisesti vasta eskari-ikäisenä (ja silloinkin vain eskariin eli ei kokopäiväiseksi). Poika käy 3 krt/vko kerhossa, jossa viihtyy, enkä usko, että myöhemmin tulee olemaan mitään ongelmaa sen suhteen, ettei ole ollut PK:ssa ennen eskaria.

Kerhossa on molemmat käyneet 3v lähtien pari kertaa viikossa, muuten kotona.



Esikoinen on nyt ekaluokalla ja kakkonen eskarissa. Esikoinen on sosiaalinen ja hyvin pärjäävä neiti, ei ole ollut mitään ongelmia sopeutua kouluun, eikä ollut eskariinkaan. Samaten kakkosella on eskari alkanut oikein mallikkaasti. Ja puolipäiväeskarissa ovat.



Mielestäni saavat kerhossa tarpeeksi opastusta ryhmässä toimimiseen ja sosiaalisiin taitoihin, sekä tietysti ikäistään seuraa ja virikkeitä.



Ei ole meilläkään tytöt ihmetelleet, miksi jotkut ovat päiväkodissa mutta he eivät. Mieltävät kerhon vähän samaksi asiaksi.

Muuten hän on ollut kotihoidossa ja nyt edelleen kun käy eskaria. Meillä nuoremmat sisarukset ovat nyt 2v ja 1v ja kotona hoidan lapset kunnes nuorin täyttää 3v.

Ei ole tyttö kokenut jäävänsä mistään paitsi. Kaveriseuraa on ollut pihapiirissä ja harrastusten ja päiväkerhon kautta. 4-5-vuotiaille kotihoidossa oleville lapsille on varmaan ihan kaikissa kunnissa seurakunnan/kunnan tarjoamaa päiväkerhotoimintaa. Se on on ihan hyväksi tuon ikäiselle, kun kaipaa paljon kavereita ja puuhaa. Me kävimme 3-v asti tytön kanssa perhekerhossa kerran viikossa, perhekahvilassa kerran viikossa ja sitten vielä satutunnilla. SItten oli päiväkotijakso 6kk, ja tämän jälkeen aloitettiin taas satutunneilla ja perhekerhossa ja parhekahvilassa käynti. Sitten 4v ikäiselle olikin tarjolla jo tuo päiväkerho, jota tyttö kävi kaksi kertaa viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Lisäksi oli harrastukset (tanssikoulu krran viikossa ja liikuntakerho kerran kuussa). Ja kaveriseuraa naapurin lapsista ja lisäksi kerhokaverit oli meillä leikkimässä ja tyttö heillä. Kyllä tuossa juuri 3-4 vuoden iässä alkaa kaverit tulla tärkeiksi, joten äidin on pakostakin järkättävä kaveriseuraa. Siihen voit varautua:), muuten ei kyllä lapsi jää mistään paitsi.

Onhan lapsestakin kivaa, kun aamulla saa amutoimet tehdä rauhassa ja on vapaata. Meillä eskari-ikäinen välillä kyselee, vaikka eskarista tykkääkin, että koska on vapaapäivä (eli viikonloppu), kun on ne aamut niin rentoja silloin. Saa yökkärissä touhuta rauhassa omia leikkejään aamulla, tai maalata ja piirtää ihan rauhassa ilman että äiti hoputtaa että syöhän aamupalasi, kohta pitää alkaa pukea kun taksi tulee.

tipi_76:

Hei,

Kiinnostaisi, että löytyykö paljon äitejä/isiä, joilla lapset (ainakin vanhimmat) ovat olleet / tulevat olemaan kotihoidossa eskari-ikään asti.

Meillä kolmas lapsi tulossa ja minun on tarkoitus olla kotona siihen asti, että nuorin täyttää 3 vuotta. Jos pitäisin esikoisen kotona siihen asti, hän menisi " suoraan" eskariin. Esikoinen tosin on nyt vasta 3-vuotias, joten ei ole niin paniikkia vielä, mutta olen miettinyt, että riittävätkö kotona ja kerhoissa tarjotut virikkeet eskari-ikään asti. Miten muilla? Kokeeko lapsi jääneensä jostain paitsi, kun menee eskariin ja huomaa, että suurin osa (?) onkin ollut päiväkodissa? Lähinnä pohdin sitä, miten 4-5-vuotias kokee kotona olemisen.

Toisaalta puhutaan kovasti siitä, miten kotona lapsen on paras olla, mutta toisaalta, että päiväkodissa olisi ikäistään seuraa ja virikkeitä..

Tietysti riippuu kovasti seurasta ja tarjolla olevista kerhoista yms, mutta olisi kiva kuulla mielipiteitä ja kokemuksia tällaisesta järjestelystä. Meillä on tässä ihan kivasti srk:n kerhoja ja avoin päiväkoti sekä muskaria ja liikkaria tarjolla + vielä pihassa paljon lapsikavereita, joten voisi riittääkin, mutta silti mietityttää..

tipi

ja on ollut kotona koko ikänsä. Ei mitään vaikeuksia eskarissa ainakaan vielä. Ollaan aina liikuttu paljon ja näin on oppinut olemaan muiden lasten kanssa. Seurakunnan kerhot ovat riittäneet ulkopuoliseksi virikkeeksi.



Toivon, että voin hoitaa pienemmät sisaruksetkin kotona eskariin asti!!

Eli esikoinen oli kotona eskari-ikään asti, kävi vain seurakunnan kerhossa 3v:sta. Eskariinkin meni vain eskariajaksi. Nyt on jo tokalla koulussa. Hyvin on mennyt, kavereita riitti ja kotona ei ollut tylsää. Ei osannut kaivata mihinkään hoitoon. Ehkä ainoa negatiivinen oli eskari, jonka toiminnassa oli useampia asioita joista en itse tykännyt ja vaikka lapsi siellä pärjäsi suht hyvin, olisi vuosi varmaan voinut olla mukavampikin. Mutta tämä sattui olemaan tuuria että joutui juuri siihen tiettyyn ryhmään. Kouluun olikin sitten paljon helpompi suhtautua positiivisemmin jopa minunkin ja se vastasi enemmän ennakko-odotuksia.



Kakkonen oli kotona eskariin asti. Kävi kerhossa vajaa 4v:sta. Hyvin meni kotona, mutta poti kaveripulaa viimeisen vuoden ennen eskarin alkua. Hänellä ei ollut ketään ikäistään kaveria lähistöllä kotona, vaan kaikki olivat hoidossa. Eskariin meni sitten hoitoonkin ja tykkäsi kun sai seuraa. Eskarissa on mennyt hyvin, mutta hainkin juuri tiettyyn ryhmään, jossa tyttömme todella viihtyy ja on kivoja kavereita. Samalla kun eskari alkoi muutti naapuriin samanikäinen tyttö, joka onkin kotihoidossa ja hänestä on seuraa vapaa-aikanakin.- Jos olisi muuttanut vuotta aikaisemmin, ei tyttömme olisi varmaan olisi kotona potenut kaveripulaa ennen eskaria. Mutta tämäkin siis oli tyypillistä tuuria.





Molempien isompien lasten osalta kotona meni hyvin. Kaveriseuraahan heille sai sopia, mutta se oli ihan mukavaa jos sai samalla usein itsekin äideistä seuraa. Esikoisella oli vain enemmän kavereita tuurilla kotona, kun kakkosen osalta kaverit sattuivat olemaan hoidossa.



Sen verran kotihoidetun lapsen kanssa vaan tuntui tyhmälle että eskariin piti mennä päiväkotiin ja opetella päiväkodin tavat. Siellä oltiin vain 4h päivässä ja suhteet muotoutuivat paljolti sen mukaan kauanko eskarissa/hoidossa oltiin: Siis oma ryhmänsä oli ketkä olivat kokopäivähoidossa ja sitten toinen ryhmä oli taas vain eskariajan siellä viettävät- ja näiden lasten välillä tuntui olevan törmäyksiä ja vanhempien arvomaailmat erosivat paljon toisistaan ja näitä meillä puitiin. Lisäksi päiväkodissa tuntui jotenkin siltä kuin kodin kasvatusvastuu olisi siirtynyt päiväkodin henkilökunnalle, yhtäkkiä kotona ei enää tiennytkään mitä lapsen päivään kuuluu (henkilökunta kun hoiti tilanteet itsenäisesti ilman viestejä kotiin)- tosin sitä oppi kyselemään lapselta. Ja sitten kun koulu taas alkoi, niin vastuu siirtyikin vanhemmille takaisin, kun opettaja ei ehdi paimentamaan kaikkia 20lasta ja opettaja taas sitten laittoi viestiä kotiin ja kasvatusvastuuta vanhemmille.-höh. Ja kun eskaria kesti se vajaa vuosi (miinus kaikki loma-ajat) ja sitten siirryttiin kouluun, jossa oli taas ei toimittu samoilla säännöillä, niin oli siinä sopeutumista ja muutosta.



Kotihoidetuille lapsille tuo eskarin järjestäminen päiväkotitoimintana tuntui turhalta, varsinkin kun suurin osa eskaria oli sitä samaa toimintaa kuin hoitotoiminta, siis syötiin, ulkoiltiin, käytiin vessassa ja leikittiin pienryhmissä (max.3-4lapsen kesken), ryhmässä toimimisessa ei harjoiteltu sen enempää kuin kerhossakaan, pikemminkin vähemmän. Ehkä jälkikäteen ajatellen olisin voinut jatkaa lapsen eskarin kerhona, jos siellä olisi vain ollut samanikäistä seuraa- joissain kunnissa eskaria järjestetäänkin kerhotoiminnan sisälläkin ja tietenkin paljolti myös koulun tiloissa. Luulen että olisinkin ollut tyytyväisempi koulussa järjestettävästä eskarista.



Hyvin siis on mennyt lapsilla kotona, mutta eskari nostatti aikoinaan mietteitä. Siihen en ollut kovin tyytyväinen. Nyt on eri asia esim. kolmannella lapsella joka muutenkin on hoidossa päiväkodissa, niin on vain hyvä että eskarikin jatkuu siellä, koska ei eroa hoidosta ja ei tule muutosta. Samat kaverit, aikuiset ja rutiinit jatkuu eskarin läpi. Tällöin en taas haluaisi lapsen siirtyvän eskariajaksi mihinkään kerhoon tai kouluun.

Poika aloitti nyt syksyllä eskarin. 3-vuotiaana oli puoli vuotta päivähoidossa (sekä pph:ssa että päiväkodissa), mutta muuten kotona. 4-vuotiaasta lähtien kävi tosin seurakunnan kerhossa. Poika ainakin on ollut vain tyytyväinen, kun on saanut olla kotona. Kavereitakaan poika ei pahemmin kaivannut, seuraksi riitti naapurin lapset ja pikkuveli.



Eskarin alussa oli omat vaikeutensa. Poika on vielä melko kovasti kiinni äidissä, luonteeltaan ujo, aristelee vieraita ihmisiä ja paikkoja. Ekat kaksi viikkoa olikin vaikeaa, nimenomaan se eskariin lähteminen ja sinne jääminen. Kivaa eskarissa kuitenkin oli, jo ekana päivänä :)



Parin viikon jälkeen poika " kotiutui" eskariin, lähtee nykyisin mielellään ja tykkää olla eskarissa. Pojalla on ollut pieniä vaikeuksia päästä ryhmään " sisään" , mutta pikku hiljaa sekin on alkanut onnistua. Pojalla on kuitenkin suht vähän kokemusta ryhmässä olemisesta, mutta opetkin sanovat, että sitähän tässä eskarivuoden aikana opetellaan :)



Uskon, että on pitkälti lapsen luonteesta kiinni, miten kotonahoidetulta eskari lähtee sujumaan. Meillä siis on ollut pieniä vaikeuksia, toisilla varmasti ei. Mutta hurjaa edistystä on pojalla tapahtunut tämän vajaa 2kk aikana :) Poika on monessa suhteessa reipastunut, tullut itsenäisemmäksi, saanut uusia kavereita jne. Joten olen kyllä hyvillä mielin senkin suhteen, että hoidin poikaa kotona tänne asti :)

Hän kyllä oli pienempänä pari vuotta hoidossa osa-aikaisesti, kun minä olin töissä ennen nuorempien syntymistä. Mutta kolmevuotiaasta on ollut kotona ja kerhoissa vain käynyt.



Viime vuonna, kun oli 5v, niin alkoi olla kotona tylsää. Toki kavereita tuli ja hän kyläili kavereilla myös, mutta silti kerho kolme kertaa viikossa oli liian vähän. Kyseli aina tekemistä välipäivinä. Hän on kyllä aina ollut tosi aktiivinen ihminen, haluaa koko ajan tekemistä ja kaveriseuraa.



Nyt eskarin alettua tekemistä riittää, mutta muutaman kerran on sanonut, että haluaa pitää vapaapäivän eskarista ja onkin sitten pitänyt. Eli kyllä se voimille käy se joka päivä eskariinkin meno. Iltapäivät on siis edelleen kotihoidossa, menen töihin ensi vuonna vasta.



Insinööriäidin kommentin päiväkotieskarista ymmärrän. Meidän kohdalla lapsen eskari on onneksi koulussa, siinä, joka tulee olemaan hänen koulunsa ensi vuonnakin ekalla luokalla. Siinä mielessä tämä eskari on tosi hyvä juttu, koulunaloituskynnys alenee, kun koulu ja sen systeemit ovat jo eskarista tuttuja ja vanhemmillekin on kiva harjoitella koulun tavoille jo näin vuotta etukäteen. Koulukummitkin jo eskarit saivat (viidesluokkalaisia, ovat sitten ensi vuonnakin opastamassa, kun eskarit ovat ekalla).



Mutta mielestäni kotihoito on hyvä juttu eskariinkin asti. Ennen eskariahan lapset saattovat olla kotona ekaan luokkaankin asti ja siksi varmaan eskari tulikin pakolliseksi kunnille tarjota,että kotihoidetutkin lapset saavat maksutonta esiopetusta ja sitä opettelua ryhmässä toimimiseen, joka on päiväkotilapsille enemmän tuttua kuin kotihoidetuille. Eli kotona vaan, kyllä siitä hyvä tulee!

Kiitos vastauksistanne. Rohkaisee kyllä pitämään esikoisen kotona, kun noinkin monella positiivisia kokemuksia. Jotenkin tuntuisi hullulta laittaa esikoinen päiväkotiin, kun on itse kotona muiden lasten kanssa. Lapsilla on vielä niin pienet ikäerot (alle 2 v), joten on seuraa toisistaankin.



Tyttö on nyt srk:n kerhossa kerran viikossa ja vuoden päästä kahdesti viikossa. Tämän lisäksi on tosiaan avoin päiväkoti ja muita harrastuksia voi sitten haalia tilanteen mukaan.



Kiitos ja mukavaa syksyn jatkoa! :)



tipi



ps. toki saa kirjoitella vielä kokemuksia / kommentteja sekä puolesta että vastaan.

Meillä meidän eskari on ollut kotihoidossa ja nytkin vain eskarissa, eikä tunteja osteta enää sen lisäksi. Hoitoa kun on tarvittu, niin käytössä on ollut isä, täti tai naapurit. Kerhon hän aloitti 4v. Kaikki on sujunut loistavasti. Nyt tosin iltasin usein haluaa puuhata kotona omiaan ja väsyttää kun kaverit tulevat hakemaan leikkimään. Hän on sosiaalinen ja yllättänyt äitinsä täysin tällä yhtäkkisellä oman puuhaamisella. Eskarissa ei ongelmia ja ryhmään on sopeutunut hyvin. Paras ystävä on myös poika, joka on vain eskarin ajan " hoidossa" . Tämä taitaa olla kuitenkin sattumaa. Meillä naapurissa on suunnilleen saman ikäisiä leikkikavereita ja kotoa löytyy -03 ja -06 syntyneet sisarukset. Meille on perheen lisäystä tulossa ensi vuonna ja itse koen helpottavana, että äiti on kotona kun koulu alkaa.



Letti

lukuunottamatta yhden vuoden mittaista ryhmäperhepäivähoidossa oloa (olivat hoidon alettua 2v 9 kk ja 1v 4kk). Eivätkä ole kerhoonkaan halunneet, eli en ole pakottanut. Satunnaisesti olemme käyneet srk:n avoimessa kerhossa. Vanhempi nyt ekalla, nuorempi eskarissa. Ja todella hyvin on eskari mennyt molemmilla. Eskariopella ei mitään negatiivista sanottavaa ole ollut, kehunut valtavasti sosiaalisia taitoja, lasten tiedon määrää, matemaattisia taitoja ym., molemmat omanneet lukutaidonkin eskari-ikäisinä (olenkin muuten viimeaikoina miettinyt, että kehuuko eskariopet vaan aina kaikkia kannustaakseen vanhempia!!). Ja nyt tyttö 3 v aloitti kerhon, mutta toisaalta ei haluaisi sinne mennä, kun toisaalta taas haluaisi. Eli nyt ainakin toistaiseksi jätetään kerho, kun ristiriitaa aiheuttaa tytölle ja yöunetkin teki niin levottomaksi (lopettamisen jälkeen yörauha palannut!). Eli saattaapa tyttökin olla kotona eskariin asti, kun pikkuveli pian 1v. kotihoidossa myös.



Eli meillä virikettä ainakin kotiympyröissä riittänyt. Kyllähän sitä vaihtelevasti tulee lasten kanssa touhuttua ja kai sitten jotain kehittävääkin puuhattua. Ei kai ne kaikki taidot taivaasta tipahda.

Tyttö aloittaa eskarin ensi syksynä, ja on kotihoidossa pikkuveljen vajaa 3-v ja pian syntyvän vauvan kanssa. Tyttö on käynyt kolmivuotiaasta seurakunnan kerhoa 2x viikossa, sen lisäksi käymme joka toinen viikko avoimessa päiväkerhossa ja sen päälle harrastukset 2x viikossa plus leikit kavereiden kanssa aina silloin tällöin. Meilläpäin ei ole samanikäistä seuraa naapurustossa, mutta kerhokavereiden kanssa silloin tällöin viedään toistensa luokse leikkimään.



Itse olen ollut tosi tyytyväinen tähän järjestelyyn, enkä usko että lapselle tulee ongelmia siitä, että ei ole ollut päiväkodissa ennen eskaria tai ekaa luokkaa. Sain neuvolassa tytön viisivuotistarkistuksessa kauneimmat tunnustuksen neuvolaterkkarilta, joka sanoi, että tyttö on malliesimerkki kotihoidossa olevasta lapsesta: positiivinen, reipas, ulospäinsuuntautunut, keskittyy vieraan aikuisen kanssa hienosti ja osaa kaikkea.



terkuin DorisDay

Piti vielä mainita, että esikoinen (nyt siis vasta 3v) on ruvennut päivittäin pyytämään, että pääsisi päiväkotiin. Eihän tuo tiedä siellä olosta mitään, kun ei ole koskaan ollut, mutta on saanut päähänsä, että siellä tehdään kaikkea kivaa. Kuulemma askarrellaan ja touhutaan tytön omien sanojen mukaan, ja tietysti siellä pihalla olevat leikkikalut, pyörät, kärryt sekä kiipeilytelineet houkuttelisivat kovasti.



Toki näissä kerhoissa, missä käydään, askarrellaan, lauletaan ja touhutaan kaikkea. Näin tehdään myös kotonakin, mutta huvittavaa, että tyttö kärttää päiväkotiin. Tosin haluaisin myös milloin eskariin milloin kouluun, kun kuulee, että joku tuttu/kaveri on siellä.



tipi

että mahtaisivatko todella nämä ylisuuret, hälisevät päiväkotiryhmät vaikuttaa vieläkin negatiivisemmin kuin mitä itse kukaan on ajatellut asian tapetilla olosta huolimatta... Paljonhan siitä on toki puhuttu ja asiaa on varmasti tullut jokaisen ajateltua joltain kantilita, mutta noita kokemuksia lukiessa tuli konkreettisemmin mieleen kysymys siitä, josko kotihoidetut olisivat ihan todella rauhallisempia koulunaloittajiakin? Eli että niitä " ryhmätaitoja" ei itse asiassa välttämättä opittaisikaan siellä ryhmässä?! Jostain nykyisten ekaluokkalaisten (ja koululaisten) kasvava levottomuus ja taipumus järjestyshäiriöihin tulee... Päiväkoti ei tietenkään voi mitenkään olla ainoa syy, mutta kenties yksi muiden joukossa. Ainakin ne kovin suuret ryhmät, siis. Vaikka varmasti kotihoidon " laatukin" vaikuttaa.



Ajatuksenani oli siis ehkäpä sanoa ap:lle, että jos vain tilaisuus ja voimia on ja mahdollisuus järjestää kuitenkin jonkin verran sitä kerhotoimintaakin, niin pidä ihmeessä tyttö kotona! :-)

Meillä 6-vuotias esikoinen on ollut kotihoidossa eskarin alkamiseen asti. Se oli minun varovainen toiveeni jo kun tyttö syntyi, mutta en itsekään uskonut että pystyisimme järjestämään kotihoitoa niin pitkäksi aikaa, mutta niin siinä sitten kuitenkin kävi. Ja olen tyytyväinen!



Tyttö on käynyt seurakunnan päiväkerhossa 3 x vkossa 3-vuotiaasta lähtien. Sen lisäksi olemme käyneet paljon leikkipuistossa, perhekerhossa ja tavanneet muita kotiäitejä lapsineen. Muutimme kun tyttö täytti 5 v, mutta uudelta asuinalueelta löytyi myös hyvä päiväkerho ja sen lisäksi paljon kavereita naapurustosta. Sisaruksiakin on tullut tällä välin 3 lisää.



Kun päiväkodin järjestämä esiopetus alkoi, olin ensin itse todella pettynyt eskariin. Käytännössä aamupäivä kuluu siellä päiväkodin normaalirutiineissa: vähän vapaata leikkiä, piiiiitkä ulkoilu, lounas ja väleissä riisumista, pukemista, käsien pesua ja vessatauot. Kerhotoiminta oli minun mielestäni HUOMATTAVASTI virikkeellisempää!!! Kerhossa keskitytään askarteluihin ja laululeikkeihin ja muuhun puuhaan huomattavasti intensiivisemmin, päiväkodin isossa ryhmässä hoitajien aika menee rutiinien pyörittämiseen. Suosittelen itse lämpimästi päivä- ja muita kerhoja leikki-ikäiselle lapselle, jos perheellä on mahdollisuus valita päiväkodin ja kerhotoiminnan välillä.