Kenelläkään 4 alle 4-5-vuotiasta lasta?

Pariskunta oli käynyt lapsettomuushoidoissa, ja sen tuloksena syntyi kolmoset. Ja kun uskoivat ettei raskautuminen ollut mahdollista, niin yllätyksenä syntyi kaksoset vajaan kahden vuoden ikäerolla kolmosiin.



Tämä oli silloin, kun hedelmöityshoidot eivät olleet yhtä hyviä kuin nykyisin, ja kolmosia syntyi enemmän.

Viisi lasta joista vanhi 5 v. ja nuorin kolme kk.



Miten pärjätään? Mielestäni ihan hyvin!



Taloudellisesti pärjätään ihan keskiverrosti. Ei reissailla ulkomailla eikä sisustus ole viimeistä huutoa (kalusteet ostettu tyyliin Sotkasta useampi vuosi sitten). Vaatteet ostetaan pitkälti aina isoimmille uusina jotta kiertää sitten hyvin myös pienille. Eli vanhimmat on tyttö (5v) ja poika (3v) ja nuorimmat tyttö ja poika 2v. ja nyt siis kuopus 3kk.



Fyysisesti, hieman olen ylipainoinen raskauden jäljiltä, mutta kyllä ne kilot tässä imettäessä ja arkea pyörittäessä sulaa tasan varmasti. Käyn säännöllisesti lenkillä joko yksin, lasten kanssa tai sitten koko perheellä. Käyn myös säännöllisesti hierojalla kun tahtoo olla selkä ja niska jumissa kaikesta nostelusta ja kantamisesta.



Henkisesti, jaa-a joskus on huonoja päiviä kuten meillä kaikilla varmasti mutta pääsäänstöisesti olen hyvin iloinen ja onnellinen. Miehen kanssa parisuhde on hyvällä mallilla, puhutaan paljon ja touhutaan paljon koko porukalla yhdessä, Ihan siis ulkoillaan , pelataan, leikitään, soitetaan ja lauletaan jne.



ja kyllä, joskus on niitä päiviä kun selviää vain kun on pakko!! Esim. silloin kun koko revohka sairastaa. Mahatauti ei esim. ole mikään kiva juttu tällaisessa porukassa kun se vetää omankin olon aika heikoksi. Siinä pitää sitten jaksaa pestä niitä kakkaisia ja oksennuksisia lakanoita ja peitteitä, huolehtia että joka lapsi juo riittävästi ja muistaa itsekin juoda ettei aivan kaikki voimat ehdy.



Mutta niin, meille tämä lapsimäärä tuntuu sopivalta ja joillekin varmasti olisi kauhistus:)

Asennetta täällä ainakin löytyy ja tahtoa mutta elämä ei aina mene niinkuin suunnittelee vaan välillä koettelee.

Meillä kolme alle neljävuotiasta joilla kahdella nuorimmalla ikäeroa 1,3kk.

Olimme päättäneet antaa lapset tulla niinkuin saamme ja valmistautuneet henkisesti siihen että rankkaakin tulee olemaan.

Kuitenkin 2 lapsen pahat ruoka-aineallergiat ja oma sairastelu ovat vetäneet henkisesti/fyysisesti aivan äärirajoille ja välillä on niin huono omatunto kun ei mielestään pystykään tarjoamaan lapsille sitä hyvää äitiä jollaiseksi itsensä kuvitteli... Myös esikoinen oireilee nyt vanhempana huomion puutteesta välillä rajustikin. Toki hänelle yritetään järjestää aikaa vain toisen vanhemman kanssa jne. mutta pakostakin hän jää päivisin vähemmälle huomiolle kuin kaksi pienempää.

Joku kirjoitti siitä että samat rytmit ym. kun on pieni ikäero mutta voi käydä toisinkin, meillä pienin ihan eri rytmissä, keskimmäinen todella huono nukkuja niin yöllä kuin päivällä eikä sopeudu millään pienimmän rytmeihin. Isompi nukkuisi lyhyet päiväunet mutta myöhemmin kuin pienemmät jne... Joten meillä kävi niin että kuopus sekoitti kaikki rytmit.

kaikki lapset toivottuja ja rakastettuja mutta ainakin meillä meni rankemmaksi kuin osattiin kuvitella, myös parisuhde natisee vaikka sitä yritetään hoitaa. Ei vaan ole voimavaroja enään puolisolle kummallakaan. toisen puolen isovanhemmat ovat silloin tällöin apuna esim.lääkäri ym.muissa käynneissä eikä kehtaa enään lisätä heidän taakkaansa pyytämällä lstenhoitoa jotta pääsee itse parisuhdetta hoitamaan. He ovat vielä työelämässäkin itse.

Jos samaan tahtiin jatkuis niin tulis olemaan 6 alle 5-vuotiasta!! Tai vielä useampi jos kaksosia tulis!!! Onneksi tehtiin sterilisaatio ;)

Mulla nyt tilanne se, että eilen testasin negan ja tänään alkoi menkat (6 päivää myöhässä). Mies oli hiukan pettynyt, itsellä ihan ok fiilikset. Kyllä kolmessa on toistaiseksi työmaata, jätetään se nelonen tulevaisuuden haaveeksi. Tulee sitten jos ja kun on tullakseen. Jaksamista kaikille äideille :)! -ap-

olisiko ketään "asiantuntijaa" paikalla ;)? -ap-