Mitä tarkoittaa olla erityislapsi?
Reilu 2,5 vuotias lapsemme on käynyt pari kuukautta puheterapiassa (äidin omasta aloitteesta), koska puhe ei ole kehittynyt niin hyvin kuin keskimäärin. Sanoja on kuitenkin noin 30-40 ja joitakin lauseitakin tulee. Hänellä on ollut muutamaan otteeseen liimakorvat millä varmaan on myöskin ollut vaikutusta, ettei puhe ole lähtenyt niin hyvin tulemaan. Tänään puheterapeutti sitten kertoi, että hänen käydessään päiväkodissa oli siellä ollut " hurhaa menoa" , siis paljon lapsia eikä montaa hoitajaa. Päiväkodin aloitteesta puheterapeutti sanoi nyt kirjoittavansa lausunnon että lapsemme voidaan ottaa kahden paikan erityislapseksi, ettei nyt jo suureen ryhmään otettaisi enempää lapsia.
Itselleni tuli tässä ihan sellainen tunne, että koska sijaisia ei saada päiväkotiin (ryhmä on jatkuvasti yhden hoitajan vajeessa) he haluavat tällä tavalla rajoittaa ryhmän kokoa. Hyvähän se tietysti vain on, että lapsemme saa enemmän huomiota päiväkotiryhmässään, mutta jotenkin tuli sellainen tunne, että " luokitellaanko" hänet nyt erityislapseksi siksi että hän oikeasti on erityislapsi vai ihan muusta syystä.
Siksi ajattelinkin kysyä, että milloin lapsi yleensä todetaan erityislapseksi? Onko lapsella siinä vaiheessa yleensä jo diagnoosi esim puheen viivästymästä vai onko tällainen menettely ihan tavallista? En mitenkään vastusta koko hommaa, mutta jäi kuitenkin mietityttämään...
Kommentit (8)
tai ainakin pitäs olla.
Eikä minusta kukaan lääkäri/puheterapeutti voi " turhan takia" kirjottaa lasta kahdenpaikkalaiseks. Ei kahdenpaikkalaiseks oo miusta syytä laittaa lasta vaan sen takia, että siten ryhmään ei sais sijoittaa lisää lapsia. Miten se henkilökunta on ees voinu ajatella sellasta. Taitaa olla sinun lapsen päiväkoti ryhmän henkilökunta hätää kärsimässä. Jos tilanne siellä ryhmässä on paha (lapsia paljon, työntekijöitä vähän) niin se turvallisuus riski lapsille. Minä ottaisin asiasta selvää ja yhteyttä päivähoidon johtajiin.
että monta kertaa nämä terapeutit katsovat, että lapset tarvitsevat enemmän aikaa ja huomiota, joten siksi kaksi paikkaiselle paikalle. Olen ymmärtänyt, että tämä lapsen laittaminen kahdelle paikalle on aika yleistä, meidänkin edellisessä päiväkodissa oli 3 tyttöä kahden lapsen paikalla eikä se tarkoita sitä, että lapsesi olisi automaattisesti erityislapsi.
tarkoitetaan lasta jolla on erityistarpeita, erityisongelmia...
Kun lapsi otetaan erityislapseksi päivähoitoon, hänelle samalla ainakin periaatteessa " taataan" lisätukea ryhmässään... Lain mukaan hän silloin vie kahden lapsen paikan tai häntä varten/takia pitää palkata ryhmään lisähenkilöstöä. Erityislapsia siis saa ryhmässä olla vähemmän kuin ns. tavislapsia.
Mitään sen kummempaa leimaa tuo " erityislapsi" nimike ei tuo, vaan sitten aikanaan jos näyttää siltä täytyy tehdä lisätutkimuksia ja sen perusteella sitten lapsi saa diagnoosin, jos saa...
Voithan suoraan kysyä puheterapeutilta tuon suosituksen syytä, mutta muuten ole tyytyväinen siihen, että lapsesi hyväksi ryhmäkokoa rajataan pienemmäksi ja lapsen pärjäämistä tarkkaillaan keskimääräistä enemmän... :-)
lapsi tarvitsee kehitykselleen tukea,olematta silti erityislapsi. kahden paikka ei paljoa auta, silti meno on hurjaa.
omani on kahden paikalla päiväkodissa ja meno on hurjaa silti ja muuksi se ei muuta.
meille tosi ehkä mahdollista päästä dysfasia lasten erityispäiväkotiin, huippuhyvään sellaiseen. tämä näyttää nyt olevan meille kuin taivaan lahja, aivan säpinöissäni olen.
kahden paikalla lapsella pitäisi olla 2 kuntoutuspalaveria vuodessa. ihan turhaan ei kannata kahden paikalle laittaa.
puheenkehityksen asiat on sellaisia, että toiset on ns. myöhäisiä ja toisilla lapsilla on puheenkehityksen viive/ dysfasia.
noin pienestä ei voi tietää. kahden paikalla ei saa olla jos erityistuen tarvetta ei ole.
kahden paikasta hyötyy varsinkin, jos myöhemmin tarvetta pienempään ryhmään tai erityisryhmään.
tämä kaikki on niin uutta itselle...
tarkoitan nyt sitä, ettei resursseja henk. koht. ohjaamiseen ole aina silloinkaan, kun sille on kipeästi tarvetta.
Mieheni molemmat lapset ovat olleet erityislapsina päiväkodissa, mutta tukitoimien tullessa tarpeettomiksi jatkaneet täysin normaalia taivalta (ilman erityisyyksiä) päiväkodissa sekä koulussa.
Yleensä edes integroiduissa päiväkodeissa, joissa useita erityislapsia + tukilapsia, eivät vanhemmat tiedä tai erota näitä erityis-statuksella olevia.
Mikään leima otsaan se ei ole, vaan yksinkertaisesti tarkoittaa, että joku lapsi saa tukea kasvuunsa ja kehitykseensä. Tuen tarve määritellään yleensä vuodeksi kerrallaan, mikä usein tuskastuttaa erityisesti sellaisia vanhempia, joiden lapset ovat hyvin paljon ja selkeästi kehityksessään poikkeavia tai viiveisiä.
Jos teillä ei ole kyse kuin hitaammasta puheentuotosta, voit olla ihan varma, että ennenpitkää lapsi " menettää" tämän oikeutensa. Toki voit olla siinä oikeassa, että pk:ssa halutaan käyttää hyväksi kaikki keinot saada ryhmää pienemmäksi, mutta sehän on vain kaikkien lapsien etu.
Hyöty kahden paikasta on ollut täys nolla. Kaksi palaveriä vuodessa, jossa läsnä ollut psykologi, puheterapeutti ja kelto, sekä tarhasta ainakin 1 työntekijä.
En itsekkään tiedä onko poikani viiveinen vai onko hällä tarkkaavaisuushäiriö tai lievä dysfasia vai kummatkin. Kovasti poika kehittyy kokoajan.
Ainakin nämä palaverit ovat rasittavia, jos lapsella ei olekkaan niin sanottua ongelmaa kehityksessä.
Ainut hyöty on se, että on kaavailtu siirtoa erityis tai pienryhmään. Tosin lapsen kehitys tarkastetaan keväällä ja silloin tehdään ratkaisu.
Nyt syksyllä käyn vilkaisemassa erästä kielellistä erityistarhaa, jossa työskentelee paljon erityisopettajia.
Tarhassa myönsivät ettei heillä ole aikaa tehdä mitään lapsemme eteen. Avustajakin on tarpeeton, koska heillä ei ole ammattitaitoa auttaa lastamme. Kokonaisvaltaista avun tarvetta lapsemme ei tarvitse.
Mikäli lapsesi kuroo muut umpeen, niin erityishoitolausunto on pakko purkaa.
Ymmärtääkö lapsesi käsitteitä? Hyvin tärkeä osa kielellistä kehitystä, joka yleensä kertoo jostain.
Meillä tyttö ei ollut vielä saannut mitään diagnoosia, mutta sai kahden lapsen paikan päiväkodista. Ole vain kiitollinen, että saa. Meillä oli tyttö vuoden kahden lapsen paikalla kunnes pääsi päiväkotiin erityisryhmään. Meillä ei ollut tavallisessa päiväkotiryhmässä pulaa hoitajista, mutta lapseni katsottiin vaativammaksi.