25-29-vuotiaat!

t. 27v

10 vuotta asuttu yksissä miehen kanssa, 2 lasta, korkeakoulutettuja olemme ja vakituisissa työsuhteissa. Palkka molemmilla huimasti parempi kuin vanhemmillamme...

menee sitten " jemmatilille" . 100 euroa/kk. Antaa myös 5 vuotta vanhemmalla sisarukselleni.

mutta välillä haluaa jotain antaa. Ikinä en itse pyydä, saamme kyllä hoidettua omat menot omin rahoin.

En edes haluaisi, olen aikuinen, asun oman perheeni kanssa! Outoa musta, jos vanhempien pitää syytää aikuisille lapsilleen rahaa.

No ei todellakaan anna. :)

Antavat joskus lasten harrastuksia varten tai isä sanoo, että " mennääs Prismaan" , käskee ottaa kaikkea mitä tarvii ja maksaa. Tuliaisina tuovat joskus hyötytavaraa, kuten keittiötavaroita ja pöytäliinoja (eli mitä ovat huomanneet meitlä puuttuvan tmv.).

Olen sanonut ettei tarvitse, mutta haluaa auttaa ja todellaa vaan laittaa tililleni rahaa. Tietenkin kiitän kiltisti joka kerta vaikka ahdistaa että vähistään antaa. T: 28v.

Mutta a) haluamme tulla toimeen omillamme ja b) minusta nyt on jo korkea aika heidän törsätä vain itseensä. Emme siis todellakaan ota vastaan rahaa, vaikka sitä on minulle tarjottu. Toki jos taloudellinen tilanteemme olisi tosi hankala, saattaisin ottaa LAINAA ennemmin heiltä koroitta kuin pankilta korkealla korolla.

Olemme parempituloisia mieheni kanssa kuin vanhempamme. Olisi erittäin noloa, jos he antaisivat meille rahaa säännöllisesti. Lahjoina antavat, siis jouluna ja syntymäpäivänä ja näitä lahjoja arvostamme erittäin paljon.



Mutta ymmärrän hyvin, että jos vanhempamme olisivat varakkaita, niin haluaisivat antaa pikku hiljaa rahaa, eikä jättää kaikkea sitten vasta perintönä. Meillä vaan ei ole vaaraa edes perinnöistä.

ja äitinikin maksoi siihen asti kun pääsin töihin vuosi sitten. Olen kahden lapsen äiti ja asun uudessa omakotitalossa. En koe outona vaikka vanhempani haluavat edelleen auttaa rahallisesti, koska vanhempani ovat sanoneet etteivät itsekään niin paljoa rahaa tarvitse mitä tileillään on. Ja ostanhan toki vanhemmilleni sitten isoja lahjoja syntymäpäiviksi, jouluksi yms. Vähän kuin takaisin maksua.



Isäni on myös avannut minulle talletustilin, johon hän siirtää kolmen vuoden välein useamman tuhat euroa ennakkoperintönä.

mutta ostavat usein mulle jotain extraa, jota en itse raaskisi. Aina kun tulevat käymään, mennä ostamaan " kaapit täyteen ruokaan" , rahaa menee max. 50 euroa ja tämä siis kaksi kertaa vuodessa.



Joululahjaksi saan melkein mitä vaan kehtaan pyytää. Pari vuotta sitten maksoivat mulle yhden ulkomaanmatkan, jossa siis oltiin koko perhe.



Mulla itselläni ei ole siis perhettä ja opiskelen vielä. Olen muutenkin aika tiiviisti tekemisissä lapsuuden perheeni kanssa.



Olen 25.

t. köyhästä perheestä

Kun muutettiin , saatiin isältäni 5000 euroa.

Kun opiskelin vielä 25-26-vuotiaana, sain synttäri- ja joululahjaksi isompia summia, siis opiskelijalle isoja, kuten 100-150 euroa. Säästin ne tai ostin jotain tarpeellista ja kallista (talvikengät, usein käytettävä tenttikirja jne). Säännöllistä kuukausirahaa en saanut, mutta onhan tuo joulu ja synttärikin säännöllistä. Minusta on ok että tuollaisessa tilanteessa auttavat, kun heillä oli siihen mahdollisuus. Autan itsekin omia lapsiani, mutta vain siihen asti että apu tuntuu avulta eikä itsestääselvältä juopottelu- ja shoppailurahalta.

olen kyllä innokkaasti tarjoutunut sen maksamaan mutta ei kelpaa :) Lisäksi laittaa silloin tällöin vähän rahaa mun tilille jotta saan maksettua kuntosalikortin.



28v.

Mutta me maksetaan vuokramme heille. =)

Tai ei suoranaisesti rahaa, mutta äitini ostaa meille viikoittain ruokaa tai tuo tekemäänsä ruokaa. Varmasti satasen edestä kuussa ainakin. Olen kahden lapsen opiskeleva yh-äiti, äitini asuu samassa kaupungissa.

siitä lähtien olen pärjännyt omillani.

Lahjojakin antavat vain lapsille (syntymäpäivinä ja jouluna)



T: 26v. 2 lapsen äiti

Käyn töissä, ja tienaan varmaan (ainakin) saman verran kuin äitini.

16-vuotiaana olen kotoa muuttanut, ja kaiken itse maksanut.

Ihme kysymyksiä...

-27-v-