4-vuotialla ei kavereita
Hei,
Onko teidän nelivuotiaille jo paljon leikkitovereita, joiden kanssa leikitään päiväkotiajan ulkopuolella? Olemme kesällä muuttaneet Espooseen Mankkaalle, ja poikamme ainoa leikkikaveri jäi sitten muuton myötä. Uudessa päiväkodissa poika on kyllä saanut leikkikavereita, mutta ei yhtään hyvää ystävää. Pikkuveljen kanssa touhut ovat lähinnä nahistelua ja nyt hän on alkanut iltaisin itkeskellä muuton myötä jääneen kaverinsa perään. On todella surkeana, kun hänellä ei ole yhtään kaveria ja kukaan ei halua leikkiä hänen kanssaan. Ja pikkuvelikin on vain kiusankappale. Sydäntäni raastaa, mutta nyt naapurustossa ei asu ketään saman ikäistä ja omilla ystävilläni on lähinnä vauvoja. Vinkkejä miten voisin saada pojalle kavereita? Hän on hieman ujo ja huono tutustumaan, joten sekin on varmaan osasyy ettei päiväkodista ole löytynyt vielä sydänystävää. Ahdistavaa, kun pieni mies voi huonosti.
Kommentit (6)
Itse kyllä ajattelisin, että 4-vuotias, joka on joka päivä päiväkodissa,saa tarpeeksi leikkiseuraa päiväkodissa. Sen sijaan meillä pidän huolta, että ulkoilen pelkästään kaksin poikani kanssa ja tehdään muuta kivaa. Pikkuveli jätetään usein siis isän kanssa kotiin. Minusta koko päivän päiväkodissa leikkinyt tarvitsee ennen kaikkea oman äidin tai isän huomiota ja seuraa. kavereita olisi vaikka joka illalla, mutta tieten tahtoen en halua niitä vaan haluan rauhoittaa illat. Olenko aionoa, joka ajattelee näin?
Eli minustakaan arki-iltoina ei ole sille kaverille niinkään tarvetta. Meillä ehkä lähinnä on kyse siitä, ettei päiväkodista ole vielä löytynyt ketään ns. parempaa kaveria, jonka tyttö kokisi nimenomaan omaksi ystäväkseen. Toki joskus olisi kiva kaveria tavata myös vapaa-ajalla, mutta ei sen tarvitsisi joka päiväistä tai edes joka viikkoista olla. Tyttö itse haluaisi, että voisi joskus leikkiä omilla leluillaan kotona toisen lapsen kanssa.
onnimanni2:
Minusta koko päivän päiväkodissa leikkinyt tarvitsee ennen kaikkea oman äidin tai isän huomiota ja seuraa. kavereita olisi vaikka joka illalla, mutta tieten tahtoen en halua niitä vaan haluan rauhoittaa illat. Olenko aionoa, joka ajattelee näin?
Ottaa asian esiin päiväkodissa, jotta kiinnittäisivät huomiota asiaan jakaessaan lapsia eri leikkiryhmiin ja -pareihin etc.
Ja sitten voitte kutsua päiväkotikavereita teille leikkimään. Kysykää lapselta kenet haluaisi kutsua tai kyselkää hoitajilta neuvoa kenen kanssa lapsen leikit parhaiten sujuvat. Sitten vaan laitatte kaverin lokeroon kirjeen, jossa on yhteystietonne, jos ette muuten saa vanhempiin yhteyttä.
Meillä ei käy iltaisin kavereita, kun lapsi on päiväkodissa päivät. Vaikka meidän neiti puhuukin paljon päiväkodin kavereista, niin kyllä hänelle on iltaisin riittänyt ihan omat vanhemmat. En kyllä jaksaisikaan iltaisin enää mitään ylimääräistä hulinaa.
Ap:lle vielä, joskus voi vaan mennä aikaa, että oikein kunnolla ystävystyy. Ja anna aikaa sille, että poikasi suree kaverinsa menetystä. Voisikohan tähän vanhan asuinpaikan kaveriin olla vielä yhteydessä? Jos vaikka joskus vapaapäivänä voisi kutsua kylää? Vai onko välimatka liian pitkä?
Aikansa kesti kaipausta, mutta nyt on menossa ohi. Kyllä tuntui äidistä pahalta, mutta yritin lohdutella itseäni että tämä on nyt ensimmäinen
erokokemus lapselle. Ja kaveri on lähtenyt " hyvästä" syystä, mitään pahaa ei ole tapahtunut (sairautta,kuolemaa tms.)
Kotiin ei pyydetä kavereita hoitopaikasta, ehkä kerran-pari kuussa käy sukulaisten lapsia tai käydään heillä.
Meillä on 4-vuotiaan tytön kanssa ihan sama tilanne (paitsi ettei ole sitä pikkuveljeäkään). Meillä ei tyttö edes ole ujo, joten ei ole siitä kiinni, mutta kaipa se paremman kaverin löytäminen vain vie aikaa. Välillä tosiaan iltaisin varsinkin suree sitä, että " hänellä ei ole ketään kaveria" . Kuitenkin päiväkodin hoitajien mukaan on ollut hyvin mukana leikeissä ja aina päiväkodista hakiessakin jonkun kanssa touhuilee. Itse olen ajatellut, että kaipa niitä parempiakin kavereita ajan kanssa löytyy. Vastahan tässä on kaksi kuukautta päiväkotia takana ja toisaalta lapsella on ollut paljon sopeutumista lyhyen ajan sisällä uuteen kotiin ja hoitopaikkaan.