Raskaana ja olen valmis ottamaan eron?!

Tekeekö tämä raskaus minusta tämmöisen vai mistä on kyse? Olen ollut mieheni kanssa todella kauan aikaa yhdessä ja nyt olen miettinyt jopa eroamista. Yksi isompi lapsi meillä on ennestään ja toinen tosiaan tulossa (raskaus puolessa välissä). Ajatusmaailmani on muuttunut tämän raskauden myötä melkoisesti! En ole enää yhtään varma siitä että haluanko jakaa mieheni kanssa saman asunnon seuraavat vuodet? Pari päivää sitten räjähdin totaalisesti :( Mutta minusta siihen oli syynsä. Mieheni käyttää alkoholia minusta turhankin usein ja paljon kerrallaan. Hoitaa kyllä työnsä, tekee kotitöitäkin yms. mutta ei osaa hillitä juomistaan... Ei vieläkään tajua että missä menee rajat. Silloin kun juo niin minä joudun valvomaan ja katsomaan että mitä mies touhuaa kotona. Saattaa jättää levyn/uuniin päälle kun tekee ruokaa, ulko-ovi voi jäädä auki jos " tuulettaa" , telkkari jää pauhaamaan kun nukahtaa/sammahtaa sohvalle jne. Pahimmat tapaukset on sellaisia että ei kerkeä taikka enää tajua mennä vessaan tarpeeksi ajoissa ja kusee ties mihin. Onneksi sellaista tapahtuu tosi harvoin mutta kuitenkin :( Ravintoloissa ei kuljeksi, ei käyttäydy väkivaltaisesti, on vain täysi ääliö kun juo liikaa kerralla! Vielä lapsemme ei ole isäänsä nähnyt " kaatokännissä" mutta sekin päivä voi vielä tapahtua.



Olen niin kyllästynyt tähän kaikkeen! Sanoin miehelleni että en voi enkä halua enää kokea mitään mikä liittyy alkoholin aiheuttamiin haittoihin. En voi kuvitellakkaan sellaista tilannetta että meillä olisi vauva ja mies olisi humalassa samoissa tiloissa. En tiedä että tekisikö mies sellaista mutta se riski on kuitenkin olemasssa. Olen puhunut ja puhunut juomisesta. Mies on pyydellyt ja pahoitellut asiaa mutta sitten kun aikaa kuluu niin puheet unohtuu ja taas tulee yö kun joudun katselemaan miehen juomista. Olen sitä mieltä että mies on hyvin lähellä alkoholismia. Juomisen ei tarvitse tuosta paljoa muuttua kun ollaan oikeasti tosi vaikeuksissa.



En kyllä voi tajuta koko alkoholin käyttämistä. Mies kuntoilee säännöllisesti, pitää itsestään muutenkin hyvää huolta mutta kun tulee vapaapäiviä, lomia niin johan kaupasta tarttuu kaljaa yms. mukaan. Mies itse sanoo että on niin ressaantunut töistään, siitä kun ei olla löydetty sopivaa asuntoa ja ties mitä selittelee. Viimeksi sanoi että taitaa olla masentunut jostain? Vuosia sitten mies ei juonut näin usein vaikka elämämme ei silloinkaan ollut mitään helppoa, oli työttömyyttä jne. En tajua enkä tiedä että mitä minun pitäisi tehdä? Olen niin valmis tekemään suuriakin ratkaisuja. Tuntuu että mikään ei muutu jos en tee jotain radikaalia suhteemme suhteen?



Kyllä sen tiedän että näin rasakuden aikana pinnani on selvästi lyhyempi ja en siedä mitään mikä ottaa päähän mutta oikeasti. Eikö minulla ole oikeus olla pettynyt, suuttunut elämääni, mieheeni?