että mua jaksaa hymyilyttää vauvan nimen salaaminen. muutenkin

Suomalaisilla tapakristityillä joulu on lahjojenantojuhla ja ristiäiset on nimenantojuhla. Niin se vain on ja hyvä niin. Miksi pitää aina tulla huomauttelemaan, että kaste ja nimenanto ei muka liity yhteen, totta kai ne liittyy. Vai lopetetaanko saman tien joulukin, jos kerran muutkin perinteiset jutut?



Me ei kerrottu vauvan nimeä ennen ristiäisiä, koska ei oltu itsekään vielä varmoja siitä eikä haluttu kenenkään vaikuttavan päätökseen.

Vierailija:

Miksi pitää aina tulla huomauttelemaan, että kaste ja nimenanto ei muka liity yhteen, totta kai ne liittyy.

Ei kaste muutu nimenannoksi, vaikka puoli Suomea alkaisi niin väittää. Kirkon oppi on mikä on.

Aikoinaan lapset kastettiin kirkossa ja oli ns lapsivuodeaika. Kastammatonta lasta ei kylillä kujeteltu eikä koko kylä visiteerannut synnyttäneen kotona. Lähimmät suksulasiet ( isovanhemmat kävivät auttamassa ja toivat rotimat ) Äiti sai rauhassa toipua ja uusi ihminen sai tutusta maailmaan hiljalleen vain tärkeimpien ihmiten kautta. Myös vastasyntyneiden tartuntoja, jotka uismmin johtivat kuolemaan oli tietty hyvä välttää.



Kun lapsi vietiin ekaa kertaan muiden ihailtaviksi.. siis kirkolle.. koko kylälle nähtäväksi lapsi kastettiin samlla ja kertaa se nimikin tuli kuuluettua.



Ps.

Tapa.. siis laspivuodeaika olisi kyllä hyvä nykysinkin. Ei ole tän päivän uravauvalla ikää hyvä jos viikkoakaan kun jo kärrytellään pikin kaupunkia mammatapaapamisissa sun muissa vauva virikeryhmissä ..ikään kun se vauva tosiaan tarvitsisi niitä kaikkia kontakteja tarvitsisi tai äiti ei selviäisi hetkeäkään vain oman perheensä kesken.

Enkä minäkään ymmärrä vanhempia, jotka salaavat lapsensa nimen. Outoa.

Lapsen nimenhän joutuu vaihtamaan jos joku sanoo että " voi ei, mieluummin Mico" .

Selitys oli ihan oikean suuntainen.



Nimen salaaminen on ollut tapana jo ennen kristinuskon tuloa Suomeen. Nimi salattiin juuri pahoilta hengiltä suojelemisen vuoksi. Kun vauva oli tietyn kuukausimäärän ikäinen (vaihteli alueittain), pidettiin ns. sukuunottamisriitti, jolloin nimi sitten paljastettiin. Suvun voima suojeli siten lasta.

Miksi riittiä ei sitten tehty heti?

Vauvaa haluttiin tarkkailla jonkin aikaa epäilyttävien merkkien takia. Sukuun ei haluttu pahan hengen lähettilästä (josta merkkinä olivat tietynlaiset syntymämerkit, ruumiin vammat ym.).

Miten se sinun elämääsi vaikuttaa, jos jotkut haluavat salata nimen ristiäisiin saakka? Se ei varmaankaan muille kuulu, koska vanhemmat päättävät lapsensa nimen julkistaa. Annetaan kaikkien tehdä tavallaan, koska Suomessa ei ole pakko olla lapselle nimeä valmiina heti lapsen synnyttyä.

vain kyvyttömyydestä päättää ajoissa kaikkien kivojen nimien seasta omamme. Sit kun pakko oli nimet päättää niin olimmekin varmoja minkänimisiltä tyttömme näyttivät....

Vierailija:

kaste ja nimenanto ei muka liity yhteen, totta kai ne liittyy.

Kasteen tarkoitus on ottaa lapsi kirkon jäseneksi. Piste. Samalla tälle kirkolle kerrotaan mikä tulee lapsen nimeksi. Olisi ollut vanhempien tehtävä kertoa jo aiemmin vieraille mikä tulee vauvan nimeksi.

Eli kasteen tarkoitus EI todellakaan ole nimen kertominen muulle maailmalle, vaan lapsen ottaminen seurakunnan jäseneksi.

Suomessa tosiaan on päässyt muodostumaan tämä tapa, ettei nimeä kerrota ennenkuin kasteessa, mutta tämä on ihan vanhempien omaa keksintöä, ei tällä mitään virallista syytä ole.

Tästä myös voi tehdä sen johtopäätöksen, että tapauskovaiset (jollaiseksi myös itseni lasken) kertovat lapsensa nimen vasta ristiäisissä, oikeat uskovaiset heti lapsen synnyttyä.

Meillä maailman kuuli lapsen nimen vasta ristiäisissä. Samoihin aikoihin syntynyt uskovan tuttavaperheen lapsen nimi kuultiin sen sijaan heti kun kuultiin, että vauva on syntynyt, juuri em syistä.

Meillä oli sen verran tuppautuvaa lähisukua, että nimi oli omana tietonamme ristiäisiin saakka ihan syystä. Ei jaksettu vääntää toisten kanssa siitä, mikä heille passaisi.



Siitä huolimatta ristiäisissä eräs rouva kailotti suureen ääneen, että ihme kun tollasen antoivat, olisivat antaneet x tai y.

Mutta ei ollakaan kristittyja. Muutenkin on kivempi itellekin kutsua lasta jo alusta nimella, eika pelkastaan vauvana. Eri asia on, jos ei todellakaan ole viela paattanyt nimea, koska se voi olla joskus vaikeaa. Mutta jos nimi on tiedossa, niin miksei.

Suojellaan lapsen nimeä kuin jotain valtionsalaisuutta. Me ollaan jo odotusaikana päätetty nimet tytölle ja pojalle, ja alettu heti kutsua lasta omalla nimellään. Mä en oikein tajua, miten nämä salailijat hoitavat muutaman kuukauden ajan lapsen nimen sanomisen? Ei sitä vissiin sanota ääneen muiden kuullen sitten. Myös kastelahjojen kaiverruttaminen on hoitunut paremmin, kun ei ole tarvinnut jälkikäteen viedä kaiverrutettavaksi.

Kuten esim. jo mainittu joulun vietto, tai pääsiäistrullien ja virpomisen yhdistäminen. Minusta on aika viatonta se, että lapsen nimen saa tietää vasta kastetilaisuudessa. Meillä on tehty niin ja yksi syy on meilläkin se, että anoppi yrittää vaikuttaa meidän jokaiseen päätökseen. Minua ei olisi yhtään huvittanut ennen kastejuhlaa kinastella lasten nimistä, jotka me todellakin olisi päätetty ilman anopin mielipidettäkin. Mutta jo pelkkä asiasta vatvominen ennen kastetilaisuutta on rasittavaa. Eka lapsen nimi kerrottiin ennen kastetta ja siitä otimme opiksemme, että seuraavien nimiä ei kerrota.

saisi nimeä kuulla ja veisi lasta ennen kristillistä kastetta ? Minusta tämä on ihan peruste kristillisestä arvomaailmasta , ei mikään itsekeksitty juttu sukulaisten kiusaamiseksi.

Samoin se että kastamattoman lapsen kanssa ei saisi matkustella pitkiä matkoja ym. ym.

Vierailija:

kaste ja nimenanto ei muka liity yhteen, totta kai ne liittyy.

Kasteen tarkoitus on ottaa lapsi kirkon jäseneksi. Piste. Samalla tälle kirkolle kerrotaan mikä tulee lapsen nimeksi. Olisi ollut vanhempien tehtävä kertoa jo aiemmin vieraille mikä tulee vauvan nimeksi.

Eli kasteen tarkoitus EI todellakaan ole nimen kertominen muulle maailmalle, vaan lapsen ottaminen seurakunnan jäseneksi.

Suomessa tosiaan on päässyt muodostumaan tämä tapa, ettei nimeä kerrota ennenkuin kasteessa, mutta tämä on ihan vanhempien omaa keksintöä, ei tällä mitään virallista syytä ole.

Meillä myös puhuteltiin vauvaa jo synnytyssalissa ihan avoimesti TULEVALLA NIMELLÄ; kätilö vain naureskeli, että " saattaa siellä olla poikakin" - ei ollut, tiesin, että on tyttö; ja tyttö sieltä syntyikin ;o).



Minuakin huvittaa tämä " tiedonpanttaus" -kulttuuri; ei kerrota sukupuolta (vaikka tiedettäisiin), ei nimeä ennenkuin ristijäisten jälkeen, eikä hihkaista raskaudesta ennenkuin viikkoja on vähintään se 12.



Itse en edes pystyisi salaamaan mitään em. asioista (!) En pysty valehtelemaan, enkä pitämään noin isoja asioita sisälläni - läheiset saavat kyllä kuulla nopeasti kaikenlaisista käänteistä - ja hyvä niin. Mitä sitten, jos kaikki ei menekään " nappiin" ; sittenpähän minulla on läheiset ihmiset lähelläni heti lohduttamassa!

voithan silti yrittää ymmärtää, että kaikki eivät vain ole samanlaisia kuin sinä. Miksi pitäisikään olla? Jos sinä et pysty mitään salaamaan, ei se tarkoita, että joku muu ei pystyisi. Jotkut haluavat pitää asiat vain itsellään, kertovat sitten kun kertovat.

Vierailija:

lisäksi joillekin on käynyt niin, että tuttava, sukulainen tai muu läheinen ihminen on kuullut nimen raskausaikana tai ennen nimenantoa ja laittanut saman nimen lapselleen aiemmin, mikä on sitten pahoittanut nimen kertoneen mielen. No, eipä tuo vakavaa, mutta jos sukulaisäiti oikein ihastuu kuulemaansa nimeen ja haluaa välttämättä sen saman laittaa, on vaikea ehkä enää sitten antaa samaa nimeä omalle lapselleen.

Kun kaikki tietävät jo heti vauvan synnyttyä, ellei peräti jo odotusaikana, mikä lapsemme nimeksi tulee, on tälle sukulaiselle aika noloa antaa sama nimi. Eihän kyse ole siitä kuka ehtii nimen ensiksi rekisteröimään, vaan siitä että kaikki kyllä tietävät kuka on kopioinut ja keneltä, jos niin on käydäkseen. Eli meillä on lähipiirillä jo tiedossa nimet, vaikkei vauva olekaan vielä edes syntynyt, samoin on tehty kahden edellisenkin lapsen kanssa. Kyllähän nuo mummit yrittävät omia ehdotuksiaan tunkea, mutta olemme ilmoittaneet että emme tarvitse apua, nimet on jo todellakin päätetty :o)

Minusta ihan hyvin voi sanoa, että olemme jo antaneet lapselle tämän nimen, emmekä enää kaipaa ehdotuksia. Jos tädeillä on jotain urputtamista siitä, ettei lasta ole vielä kastettu, niin voihan sen nimen rekisteröidä jo ennen kastettakin. Mikään pakko ei ole ottaa vastaan ehdotuksia keneltäkään muulta, ei ennen eikä jälkeen nimen julkistuksen.

Meillä eräs sukulainen yritti vaikuttaa lapsemme nimeen, kun kerroimme sen lapsen synnyttyä. Sanoi, että nyt, kun mitään ei vielä ole merkitty mihinkään kirjoihin, olisi hyvä vaihtaa nimi parempaan. Ilmoitimme hänelle, että lapselle on jo annettu ko. nimi, eikä se siistä muuksi muutu. Nimi on meidän päätöksemme, ja me olemme sen halunneet ottaa käyttöön jo ennen kastetta, vaikka sitä ei vielä olekaan rekisteröity.

Vierailija:

Minusta on aika viatonta se, että lapsen nimen saa tietää vasta kastetilaisuudessa. Meillä on tehty niin ja yksi syy on meilläkin se, että anoppi yrittää vaikuttaa meidän jokaiseen päätökseen. Minua ei olisi yhtään huvittanut ennen kastejuhlaa kinastella lasten nimistä, jotka me todellakin olisi päätetty ilman anopin mielipidettäkin. Mutta jo pelkkä asiasta vatvominen ennen kastetilaisuutta on rasittavaa. Eka lapsen nimi kerrottiin ennen kastetta ja siitä otimme opiksemme, että seuraavien nimiä ei kerrota.

Nimittäin molempien kohdalla kävi niin, että raskausaikana hyvältä tuntunut nimi, ei tuntunutkaan oikealta lapselle. Vaikkakin eri syistä. Esikoiselle löytyi yksinkertaisesti parempi nimi. Kuopuksen nimen onnistui anoppi " pilaamaan" ennen kuin tiesi, että olimme sitä miettineet kuopukselle. Kumma miten kommentti väärässä paikkaa just lapsen synnyttyä voi pilata nimen. Tänä päivänä voisin taas ottaakin ko. nimen käyttöön.



Kuopuksen nimi olikin sitten pohdinnassa " hamaan loppuun" asti. Puolisen tuntia ennen papin tuloa, saimme sen väännettyä kasaan. Ja hyvä nimi tulikin.



Mutta minun mielestäni on ihan se ja sama, pantataanko nimeä, vai kerrotaanko se heti. Jos pariskunta itse haluaa tietää vauvansa sukupuolen, muttei kertoa sitä muille, niin sekin on ok minulle. Kukin tavallaan. Minä en olisi pystynyt salamaan sukupuolta, mutta en sitä kysynytkään. Ihana yllätys molemmilla kerroilla.

Tai itse asiassa jo raskausaikana, heti, kun on nimet " keksitty" . Ei olla tiedetty sukupuolta, vaan nimet on siis olleet valmiina molemmille - ja molemmat on kerrottu. Sitten, kun lapsi on syntynyt, on vain kerrottu kaikille, syntyikö nyt Ville vai Kaisa.



Anoppi tätä päkisteli ihan tosissaan esikoisen kohdalla. Oli ihan vilpittömän kauhuissaan siitä, että kerrotaan nimi jo ennen ristiäisiä. Hän ei myöskään kertonut nimeä eteenpäin, vaan sitkeästi puhui muille " vauvasta" kunnes ristiäiset oli pidetty...



No, kolmannen kohdalla ei enää jaksanut ihmetellä. Ja kyllä minä sitten nauroin partaani, kun reilu vuosi sitten anopin oma tyttö sai pojan, ja kertoi nimen samantien. Tätä tyttärenpoikaa muuten anoppikin sitten jo kutsui nimellä ennen ristiäisiä - oli ilmeisesti huomannut, ettei paholainen vienyt näitä meidänkään lapsia... (Ja sekä anoppi, hänen tyttärensä että minä olemme ihan uskovia kristittyjä, tavan vuoksi ei ristiäisiä pidetty.)