että mua jaksaa hymyilyttää vauvan nimen salaaminen. muutenkin

vauvojen nimet näin paljon? Jos sitä ei haluta sanoa ennen ristiäisiä, niin mitä se teille kuuluu? Hankkikaa ihan oma elämä, jos tuollaisilla vaivaatte päätänne.

Että jaksat vaivata päätäsi sillä, minkä nimen muut antavat vauvoilleen ja kertovatko he siitä muille nyt vai vasta huomenna.



Mitä jos et miettisi muiden asioita vain keskittyisit ihan vain siihen omaan elämääsi?

Vierailija:

Apua, minä varmaankin mottaisin jos joku tulisi ehdotteleemaan suoraan " parempaa" nimeä kuin meidän antamamme

Siis jos todellakin käyttäisi sanaa parempi. Huh!

Meillä myös kerrottu nimi lähimmille jo paljon ennen kastetta. Joka ei todellakaan liity mielestäni nimenantoon millään muotoa.

Minua taas huvittaa tällaiset, jotka huvittuvat ihan oudoista asioista. He ovat olevinaan niin erilaisia ja parempia kuin muut, vaikka tuolla asialla ei ole oikeasti mitään merkitystä.



Niinkuin joku muu tuolla vertasi joululahjoihin, he varmaan jättävät joululahjatkin paperoimatta tai ostamatta ja antavat nekin rahana, kun se on niin junttia ja lapsellista ja vanhanaikaista..

Vierailija:

meidän sukulaiset on niin puuttumishaluisia. Kerran vahingossa sanottiin ja saatiin niin hyvät haukut niskaan että ihan pahan mielen takia oli pakko vaihtaa nimi.

Kun sen sijaan kastetilaisuudessa ilmoitetaan jo virallistettu nimi niin eivät enää pääse haaskalle...

Sellaisiin sukulaisiin välit poikki, jotka eivät osaa kunnioittaa toisten valintoja noinkin tärkeissä asioissa.

tavalla? ette ole paljon osanneet itsellenne kunnioitusta vaatia jos teille kehdataan nimiasioista kommentoida! uskomatonta! t:ap

Mutta näissä keskusteluissa saa aina äimistellä, millaisissa sosiaalisissa ympyröissä jotkut ihmiset joutuu pyörimään! Ei tulis mieleenkään, että suku alkaisi ehdotella parempia nimiä lapsille ihan tositarkoituksella. Meidän toisella lapsella on sellainen nimi, jota vanhempi väki välillä siunailee, mutta se jää tosiaan siunailuksi, ja nimi on kieltämättä vähän erikoinen. Nauraisin aika makeasti, jos joku kehtaisi nimen vaihtoa ehdottaa.



Onneksi ollaan myös jätetty lapset kastamatta, niin ei tarvitse stressata näillä kasteeseen liittyvillä taikauskoilla. Sen vaan sanon, että se on ihan samaa tapaperinnettä koko kaste, nimenantoineen ja taivaspaikkoineen. Huvittaa, miten uskovaiset jaksaa pöyristellä, kun heidän uskomuksiinsa sekoitetaan muita, ihan samantasoisia uskomuksia... :)))

Sinä se varmaan kerrot raskaudestakin heti plussatestin tehtyä kaikille. Katsos, mitä sitä panttailemaan!

Minulla ei ole lapsia, joten en voi sanoa, miten meillä tehtiin, mutta itse en odottelisi ristiäisiä nimen julkaisemiseen. Kaste on ihan eri asia kuin nimen antaminen ja minusta olisi mukavaa, että lapsi saisi nimen heti, kun on maailmaan tullut. Parhaassa tapauksessa suomalainen lapsi saa olla kaksi kuukautta ilman nimeä ja sitä minä en oikein tajua.

tuli koettua. oli mukava päästä puhumaan vaikeasta asiasta kun oli jo raskaudesta kertonut. t:ap

Ja sinä voit tehdä ihan niinkuin sinä haluat tuon asian suhteen. En silti ymmärrä, miksi pitää olla huvittunut sellaisia vanhempia kohtaa, jotka toimii toisin...?



(ja koska kuitenkin epäilet toista, voin kertoa että me alettiin kutsua lasta heti omalla nimellään.. Silti en paheksu, jos joku haluaakin nimen salata kasteeseen asti)

Nimi on osa vauvaa, siihen ei vaikuta se että missä vaiheessa se nimi viranomaisten rekistereihin on laitettu.



Mutta täytyy muistaa, että toisten elämässä on niin vähän juhlahetkiä, että haluavat pitkittää ns. nautintoa.

Lähimpiä tuntui kuitenkin kiinnostavan äärimmäiseen uteliaisuuteen saakka. Myöa anopin yritykset vaikuttaa nimen valintaan ärsytti. Paras kertoa vasta kasteessa, niin ei anoppikaan kehtaa enää moittia nimeä.



Meidän lapset on tosi rakkaita lähipiirillemme ja myös heidän nimensä herättää suurta kiinnostusta. Ikävää että teidän sinappikoneet ei ole niin rakkaita lähisuvulle.

olisi ollut jotenkin pöljää vaan kertoo että kyl meillä on nimi tiedossa mut te saatte kutsua tätä vaan vauvaksi.. että eix oo jännää kun kuulette nimen vasta 2 kk:n päästä ristäisistä, iik iiik!



jo synnärillä näytettiin vauvaa sanoilla että tässä on meidän hannaleena :)

t:ap

tehtyään, mutta nimenannolla ja kasteella on varsin suuri yhteys.



Ennenvanhaan pelättiin että pahat voimat vievät lapsen ennekuin on kastettu, ja jos lapsen nimeä käytettäisi julkisesti ennenkuin lapsi siunattu ajateltiin että " pahat voimat" helpommin voisivat saada lapsen valtaansa kun nimi on tiedossa. Siihen juontaa juurensa ettei nimeä sanota julkisesti ennekuin se kuullaan papin suusta.



Et nimenantaminen ja kaste sinänsä on kaksi eri asiaa, mut kyllä ne aika tiiviisti toisiinsa liittyy - vaikkei olisi taikauskoinen. Tapakulttuurissa on monia muitakin asioita joista pidetään kiinni, vaikkei niillä sinällään olisi enää merkitystä.

Vierailija:

tehtyään, mutta nimenannolla ja kasteella on varsin suuri yhteys.

Ennenvanhaan pelättiin että pahat voimat vievät lapsen ennekuin on kastettu, ja jos lapsen nimeä käytettäisi julkisesti ennenkuin lapsi siunattu ajateltiin että " pahat voimat" helpommin voisivat saada lapsen valtaansa kun nimi on tiedossa. Siihen juontaa juurensa ettei nimeä sanota julkisesti ennekuin se kuullaan papin suusta.

9: Perustat näkemyksesi perinteeseen ja tapoihin. Niiden mukaan noilla on varmaan yhteistä, mutta kristillisen näkemyksen ja Raamatun mukaan ei ole. Missä kohti Raamatussa kerrotaan kasteista, joiden yhteydessä annetaan nimi? Kaste on hyvän omantunnon liitto ja sakramentti. Se on täyttä taikauskoa, että nimetön tai kastamaton lapsia olisi jotenkin paholaisen vallassa.



Aika monissa kristillisissä kulttuureissa nimi annetaan heti lapsen synnyttyä ja kaste tapahtuu sitten aikanaan, vaikkapa 2-3 kuukauden kuluttua syntymästä. Ei minulla ole sinänsä mitään sitä vastaan, että Suomessa tapa on toinen, mutta itse toimisin toisin. Ihan vain sen takia, että minusta olisi mukavaa kutsua lasta nimellä heti.



3 (jolla on kristillinen käsitys asiasta)

Vierailija:

tehtyään, mutta nimenannolla ja kasteella on varsin suuri yhteys.

Ennenvanhaan pelättiin että pahat voimat vievät lapsen ennekuin on kastettu, ja jos lapsen nimeä käytettäisi julkisesti ennenkuin lapsi siunattu ajateltiin että " pahat voimat" helpommin voisivat saada lapsen valtaansa kun nimi on tiedossa. Siihen juontaa juurensa ettei nimeä sanota julkisesti ennekuin se kuullaan papin suusta.

Et nimenantaminen ja kaste sinänsä on kaksi eri asiaa, mut kyllä ne aika tiiviisti toisiinsa liittyy - vaikkei olisi taikauskoinen. Tapakulttuurissa on monia muitakin asioita joista pidetään kiinni, vaikkei niillä sinällään olisi enää merkitystä.

Minua myös huvittaa AP:n tavoin se että tapakristityt ei ymmärrä erään luterilaisen uskon keskeisen sakramentin merkitystä. En ole itse antanut kastaa lapsiani, koska en hyväksy kasteen perimmäistä syytä.

lisäksi joillekin on käynyt niin, että tuttava, sukulainen tai muu läheinen ihminen on kuullut nimen raskausaikana tai ennen nimenantoa ja laittanut saman nimen lapselleen aiemmin, mikä on sitten pahoittanut nimen kertoneen mielen. No, eipä tuo vakavaa, mutta jos sukulaisäiti oikein ihastuu kuulemaansa nimeen ja haluaa välttämättä sen saman laittaa, on vaikea ehkä enää sitten antaa samaa nimeä omalle lapselleen.



Onhan se hauskaa pitää sukua ja ystäviä jännityksessä ;) Yksien tuttujen oli pakko kertoa pian lapsen nimi, koska koko suku alkoi kutsua lasta toisella nimellä, jota vanhemmat eivät halunneet. Kunhan olivat lystin päiten puhutelleet sillä nimellä ja suvulta jo alkoi postia sillä nimellä tulla :)