Koulu ei usko nuoreni tarkkaavaisuushäiriöön

mieleiset tekemiset onnistuu



Oppimisvaikeuksia ei ole. Tavarat vaan ei pysy matkassa, ei ole koskaan pystynyt tekemään / tehnyt läksyjään, ei saa unen päästä kiinni illalla, ei herää aamulla, ei lähde ajoissa kouluun, suunnitelee jatkuvasti kaikkia reissuja, huone on aina aivan hirveä läävä etc.





Edellisen perusteella meilläkin on sitten tarkkaavaisuushäiriöinen teini.

Mutta vähemmän mieleiset ovatkin sitten tosi vaikeita. Jos pitää jotain ei-kiinnostavaa lukea siitä ei tule mitään, mutta sitten poika lukee n. 800-sivuista Harry Potteria ihan innoissaan - ja vielä muistaa mitä on lukenut. (Toinen kirja menossa jo tänä syksynä.)

T. 11-vuotiaan add-pojan äiti

Vierailija:

Olen viimeinkin päässyt asiassa eteenpäin, perheneuvolasta saatiin sentään laput jotka pitää täyttää: nuoren itse, meidän vanhempien ja koulun.

Mutta eipä tässä mitään, diagnoosi on vissiin koululla jo tehty, kun koulutoimenjohtaja sanoi, että eihän tyttärelläsi mitään tarkkaavaisuushäiriötä voi olla, kun mieleiset tekemiset onnistuu. Ymmärsi kyllä (liiankin?) hyvin, että minä olen väsynyt (eli epäilevätkö kenties että minä olen masentunut...).

Oppimisvaikeuksia ei ole. Tavarat vaan ei pysy matkassa, ei ole koskaan pystynyt tekemään / tehnyt läksyjään, ei saa unen päästä kiinni illalla, ei herää aamulla, ei lähde ajoissa kouluun, suunnitelee jatkuvasti kaikkia reissuja, huone on aina aivan hirveä läävä etc.

ja hän voi olla niissä jopa huomattavasti normaalia taitavampi. Hän pystyy tavallaa n ylikeskittymään mieluisiin asioihin, ts. sulkee tavallaan kaiken muun ulkopuolelle, mutta vähemmän mieluisiin asioihin tunkevat ulkopuoliset ärsykkeet häiritsevästi. Olihan Einsteinilla, Churchillilla, Galileillä ym. suurmiehillä tarkkaavaisuushäiriö!

Ei sitä mitkään äidit, opettajat tai perheneuvolat tee. Jos lapsellanne on lääkärin todistus tarkkaavaisuushäiriöstä asia on sillä selvä. Onko lapsenne tutkittu ja onko hänelle jouduttu tekemään lääkärin kehoituksesta henkilökohtainen opetussuunnitelma?



PS: Minäkin olin kuvailemasi tapainen teininä, eikä minulla mitään tarkkaavaisuushäiriötä ollut.

Siis tuollaisten asioiden takia soittelet koulutoimenjohtajalle? Voi hyvää päivää!

" Sossu tulee tyttären takia" on minun aloittamani ketju.



Perheneuvolan kautta asia on etememässä psykiatrille. Psykiatri tarvitsee niitä lippusia ja lappusia, jotka koulunkin pitäisi nyt täyttää diagnoosinsa tueksi.



Kiitos asiallisista vastauksista, niitä kaivataan. Pointti on myös keskustella aiheesta: " Voiko älykkäällä lapsella olla ADD, vai onko se vaan tyhmien yksinoikeudella sairastama aivojen välittäjäaineen toimintahäiriö" .



ap.

Tai oikeastaan lähes kaikilla lapsilla on tarkkaavaisuushäiriö, kun eivät opi kaikkea heti. Sellaista se on: toiset on lahjakkaita ja kestävät opetella ei-niin-kiinnostavia asioita ja toiset taas lahjattomampia ja vailla kasvatusta, jossa opetetaan lapsi hoitamaan velvollisuutensa.



Ihan bullshittiä lääkärillä rampata.

olen lastani kasvattanut. Minkä sille sitten voi että se ei ole riittänyt?



ap.

Se ei kehity... Vuosien saatossa minä vaan olen lakannut istumasta vieressä läksyjen tekoa valvomassa ja hopottamasta, olen myös menettänyt auktoriteettini pistää tytön ajoissa koulutielle. Ja voi miten neuvoton, levoton ja hädissäni minä olenkaan.



Onko normaalia, että laput eivät tule allekirjoitettaviksi saati luettaviksi, että hukassa on kännykkä, lompakko, pankkikortit, pyörä, että huoneen lattialla pyörivät sekaisin puhtaat ja likaiset vaatteet, paperiroskien, likaisten ruokakippojen, pölypalleroiden ja likaisten menkkarättien kera sulassa sovussa? Että tyttö nukkuu pedatun pedin päällä viltin alla, jotta ei tarvitse pedata vuodetta? Että ei ole merkitystä herätänkö tytön puoli seitsemältä vai viittä vailla kahdeksan, jotta ehtii bussiin - oikeastaan paremmin ehtii jos myöhemmin herätän?



ap.

Älä pilaa lapsesi elämää diagnoosivouhotuksella. Tyttö saa pian todistukseensa jonkin erikoismerkinnän, eikä pääse haluamaansa paikkaan opiskelemaan.

Jos lapsella todella on tuo ADD, niin eihän se oikeastaan mitään opiskelua sulje pois. Diagnoosi kertoo vaan sen, että tietyissä asioissa on ihan oikeasti vaikeuksia, eikä tyttö unohda asioita tahallaan.



ap.

Ymmärrän että tilanne on ikävä ja kiusallinen. Meillä myös joitain ongelmia ja on lähdetty selvittämään niitä varhemmin kasvatus- ja perheneuvolassa.



Itselleni oli vaikeaa myöntää että lapsella on oireita jostain, sitä miettii omaa osuuttaan ja syyllisyyttään kaikkeen. Kuitenkaan muilla sisaruksilla ei ole vastaavia hankaluuksia ja se saa jotenkin armahtamaan itseäni.

Vierailija:

Ymmärrän että tilanne on ikävä ja kiusallinen. Meillä myös joitain ongelmia ja on lähdetty selvittämään niitä varhemmin kasvatus- ja perheneuvolassa.

Itselleni oli vaikeaa myöntää että lapsella on oireita jostain, sitä miettii omaa osuuttaan ja syyllisyyttään kaikkeen. Kuitenkaan muilla sisaruksilla ei ole vastaavia hankaluuksia ja se saa jotenkin armahtamaan itseäni.

Enkä minäkään alkuun halunnut ajatella että tytössä on jotain outoa. en vaikka läksyjen teko oli vaikeampaa kuin tervanjuonti ja aikataulut mättivät aina. Tyttö on älykäs, kiltti ja sosiaalinen - se ei vaan muista mitään, ei tajua ajan kulua ja uppoaa jatuksiinsa kun pitäisi tehdä jotain rutiinomaista väkertämistä. Esim. käsitöitä ei koulussa ole juuri valmiiksi saanut, viimeksi sukat loppuivat kantapäähän.

Ja vieläkään koulu ei näe tytön ongelmia... mutta minä olen ollut hulluuden partaalla. Kun ihan varmasti olen yrittänyt vaatia ja opettaa, kannustaa ja patistaa.

Mutta: viimeisinä vuosina olemme rakentaneet, tytär on saanut kolme pikkuveljeä, joista kaksi meidän perheessämme, olemme muuttaneet paikkakuntaa viimeksi viidennellä luokalla. Ehkä koulukin näkee syyn mieluummin näissä ja murroiässä?

ap.

Arvasin heti ekasta viestistä , että olet tuon toisen ketjun kirjoittaja. Minä vastasin sinuulle siihen ekana, että oletko ajatellut ADDn mahdollisuutta.

Tuli vain sellinen intuitio tuosta kuvauksesta. Itse olen työskennellyt add lasten kanssa, ja ihan pekseihin meni.



Se nyt on ainakin päivän selvää, että sinä olet tehnyt kaikkesi ja rakkaudella lapsesi kasvattanut!!! Kasvatuksessa ei ole tässä tapauksesssa vikaa... yritä ohittaa nuo ilmleät vaitteet.

Tekstistäsi tosiaan huokuu välittävän äidin huoli. Nyt vain pitäsi saada tuo koulu tosiaan yhteytyähön. Heidän arviointeja tarvitaan jatko suunnitelmien tekoon.

Mutta jos koulun asenne on tuo, jatkakaa tutkimuksia eteenpäin. Lopullisen lausunnon tultua koulukin pistetään asia ymmärtämään ( saavat ihan kädestä pitäen neuvoja kuinka nuorenen ospikelua tulee tukea )

Ottakaa yhteyttä koluterveydenhoitajaan !! Hänen tulisi olla osa oppilasuhuoltoryhmää ja hänen kauttaan viestit varmasti kulkee asiallisesti.



ps. Anteeksi näpyvirheet... yömyöhä.. nyt nukkumaan

Juuri heitin pois kaapin perukoilta löytämäni neulepuseron etukappaleen ja laitoin loput langat kierrätyskeskukseen. Aloitin neuleen varmaan 10 vuotta sitten. Kummitytölle rupesin tekemään villapaitaa, kun hän oli puolivuotias, nyt hän on neljä ja paita on edelleen kesken. Kaapissa on lisäksi kesken ainakin tilkkutäkki (aloitettu 1990-luvulla), iso kirjontatyö (aloitettu 1980-luvulla) ja vanhaan kansallispukuun uusi pusero ja essu (aloitettu 1970-luvulla). Nopeasti valmistuvia villasukkia ja collegepuseroita olen kyllä saanut valmiiksikin asti - ellei ole sitten jäänyt langat päättelemättä. Askartelupuolella olen kokeillut kaikkea mahdollista emaloinnista silkinmaalaukseen, mutta nuokin ovat jääneet lähinnä kokeilun asteelle jokavuotista joulukorttitempausta lukuunottamatta.



Yleensä rupean tekemään jotain suuritöistä ja siinä vaiheessa, kun olen saanut todistettua itselleni, että minä osaan, niin sitten kiinnostus herpaantuu. Pahinta on, jos huomaan tehneeni virheen, purkaminen tuntuu liian työläältä ja epämiellyttävältä, mutta en pysty jatkamaan, jos tiedän, ettei jälki ole täydellistä.



42

Ilmeisesti on monta syytä tähän lapsesi käyttäytymiseen.

Ero ja uusperhe lienee yksi, kokee kenties asian voimakkaasti vaikkei sanoisikaan mitään.



Huomionhaku tavalla tai toisella, ilmeisesti ainut keino on herättää huomio negatiivisilla asioilla koska ne huomataan varmimmin.



Terapia kasvatusneuvolassa kuntoutuksen lisäksi että tyttäresi saataisiin raiteilleen.



Kaikesta huolimatta muista vakuuttaa rakkauttasi ja anna hänelle erityishuomiota ja osoita että välität, totea lisäksi että kaikilla on joskus ongelmia ja vaikeuksia. Murrosikäinen nuori voi kokea vaikean kapinavaiheen ja tyyliin sopii nuo äidin haukkumiset yms.



Tyttären olon helpottamiseksi ja oman jaksamisesi vuoksi hae kaikki mahdollinen apu lapsellesi. Pyydä joitain kirjaehdotuksia sieltä kasvatusneuvolasta joita voisitte lukea niin äiti kuin tytärkin.

Kouluterveydenhoitaja pitää kans tyttöä pikemminkin masentuneena ja vihjaili että tyttö kaipaa mun huomiota. Mutta kun... minä en voi ajatella niin koska tunnen tyttäreni paremmin ja paaaljon pidemmältä aikaa kuin kouluterkka. Ei se ole voinut olla masentunut murrosikäinen koko elämäänsä. ja huomionkipeyttäkö se sinne viidenteen luokkaan astikin muka oli, silloin kun olin (seurusteleva) yh?



Mäkin alan olla niin väsynyt, etten enää muista mitä piti vastata ja kenelle... kai pitäisi ihan oikeesti mennä nukkumaan.



ap.

Toista vuotta lukee lähihoitajaksi. Nyt syksyllä hänelle tehtiin hojks ja koulu sujuu mukavasti. Apuani tarvitsee paljon, arkiasioiden suunnittelussa ja hoitamisessa. Jos hänen pitää tehdä/suunnitella useampaa asiaa kerrallaan niin kaaos " sekoittaa hänen päänsä" ja mistään ei tule mitään.