Käytiinpä tuossa poikani ( 1,5 v ) ja äitini kanssa kaupungilla ja saldo tämä omistuisten ihmisten osalta.
- Lapsi halusi pois rattaista ja sanoin että ei saa tulla, ole vain siellä, odotetaan ,että mummo tulee kassalta. Keski- ikäinen nainen tuijotti aivan herkeämättä koko ajan. Olisi varmaan pitänyt kysyä että anteeksi, voinko auttaa, kun noin kovasti tuijotatte.
- Sitten pari mummoa ihmetteli että onpa äärimmäisen kaunis lapsi, tyttö vai poika jne. Ja lopuksi kysyivät että onko oma. Noh, tämä ei paha, koska mummelit olivat ihan ystävällisiä.
- Seuraavaksi odotin muiden ostosten kanssa äitiäni toisesta kaupasta lapsi vieressäni vaunuissa nukkumassa. kiersin välillä katsomaan lasta, että nukkuuko hyvin ja kiersin taas työntöpäähän vaunuja. Eräs keski- ikäinen nainen tuijotti aivan herkeämättä ja kun katsoin kysyvästi, niin sanoi lopulta, että katsoin vaan että aiotko jättää lapsen siihen nukkumaan. En tiennyt oikein mitä sanoa, joten sanoin vain että odotamme mummoa tuolta kaupasta.
Kuka hullu nyt jättää kaupungissa lapsen vaunuihin kaupan ulkopuolelle nukkumaan ilman vahtia?! Haloo!
Rupeaa pikkuhiljaa ärsyttämään tuontyyppiset ihmiset. Minulle tapahtuu aivan viikottain näitä ( useasti viikossa ), että kysellään onko lapsi oma tekemä, ja huolehditaan osaanko hoitaa, tuijotetaan aivan röyhkeästi, ihmetellään että oletpa nuori äiti jne. Alkuun se ei niin haitannut, mutta nyt alkaa jo pikkuhiljaa ärsyttää.
Ja sitäpaitsi en ole mielestäni nuori äiti, olen melkein 30 v. Saatan näyttää nuorelta koska olen lyhyt, 150 cm ja hyvin siro ja hoikka. Pukeudun kyllä mielestäni ikäiseni näköisesti, en mummomaisesti mutta en teinistikkään.
Lapsi on kyllä eri värinen kuin minä, joten voi olla että häntä ei heti hoksata omakseni, mieheni eli lapsen isä on tummaihoinen.
Hoidamme/ hoidamme mielestäni lasta hyvin. Parempia vanhempia lapsi ei olisi melkein voinut saadakkaan. Kukaan ei toki ole täydellinen, mutta kyllä tässä perheessä on lapsen hyvä kasvaa.
Pitääkö minun laittaa joku kyltti selkään, että : melkein kolmikymppinen äiti ja kyllä lapsi oma :D
Kommentit (14)
Joka kauppareissulla vähintään yksi ääneenlausuttu ihmettelevä kommentti. Luojan kiitos lapsista, eikä minun läskeistäni tai pukeutumisestani. Mulla on kaksoset ja on myös kysytty että onko luomut... Haloo en kyllä ite kehtais keneltäkään tutultakaan (saati sitten vieraalta) ruveta moisia utelemaan.
että idootteja liikkuu myös kaupungilla! Oletko kasvanut tynnyrissä vai missä.
Olen 35-vuotias kolmen lapsen äiti. Jatkuvasti saan vastata uteluihin että ovatko kaikki omiani ja olenpa aloittanut nuorena lapsen teon. Olin 30 v kun esikoinen syntyi :) Mutta kun vartta on 155 ja vielä pari vuotta sitten kysyttiin alkossa paperit ja puhelinmyyjät kysyy että onko sun äiti kotona, niin osaan jo useimmiten ottaa huumorilla.
Ja todellakaan en pukeudu teinisti :)
Hyvähän se on jos joku katsoo, ettei lasta jätetä yksin keskellä kaupunkia...
Voi elämä tai paremminkin sen elämän rajoittuneisuus joillakin pienten lasten äideillä.
Tosin olen miettinyt sitäkin.
Itse en nimittäin kaupungilla kiinnitä huomiota esim ihmisiin. Tututkin melkein saavat törmätä minuun ennenkuin huomaan, joten en usko että kuvittelisin nämä suorat kysymykset ja tuijotukset. :D
Vai meinaatteko, että kuulen ääniä päässsäni jotka kysyvät alinomaan esim että onko lapsi oma tekemä, oletpa nuori jne. ;D
Mutta jos jatkuvasti, niin ei sitä jaksa.
Ei nuo nyt mielestäni mitään outoja juttuja ole. Kyllä minäkin monesti katselen lapsia, enkä tarkoita sillä mitään pahaa.
Onko oma kysymys voi olla rasittava, jos sitä kuulee usein, mutta en minä pidä sitä mitenkään omituisena. Voihan lapsi olla kummilapsi tms.
Viimeinen tapaus voi kyllä tuntua loukkaavalta. Nainen tuskin kuitenkaan tunsi sinua, eikä tiennyt vaikka oikeasti jättäisitkin lapsen siihen. Kai näitäkin ihmisiä kuitenkin on olemassa. Ei sitä päältä päin näe, kuka voisi jättää lapsensa kadulle tai kuka ei. Ja vielä jos pyörit jotenkin hassun näköisesti vaunujen ympärillä..
Ei noista nyt kannata mielestäni hermostua. Tuollaisia tilanteita sattuu kaikille joskus.
- onko lapsilla eri isät kun ovat niin eri näköiset (kysyjänä nainen n.60+)
- ovatko kaksoset (joo, tyttö 2,5 v, kuopus 10 kk) (kysyjänä nainen 50+)
Joo-o. Toivottavasti musta ei tule tollaista hölppää :)
Minulle käy myös alinomaan samaa ja olen saman pituinen kanssasi ja näytän todella nuorelta, joskus tultiin neuvomaan jopa itsestään selvyyksiä ja ihmetellään ikääni ja lapsia ja arvostellaan hyvin herkästi milloin mistäkin, kun on niin nuori äiti! Vaikka siis olen ihan normaalin ikäinen äiti joka hoitaa lapsensa hyvin pääasiallisesti. Älä välitä noista, niistä ihmisistä se kertoo loppujen lopuksi enemmän kuin sinusta. Ensimmäisen lapsen jälkeen muutenkin on herkempi kaikelle hormonimyrskyissään. Siihen tottuu. Vielä kuusi vuotta sitten oveltaovelle myyjä kysyi, onko äiti kotona. Meni hieman noloksi, kun sanoin että minä asun täällä ihan yksin. Silloin olin siivoamassa just ilman meikkiä ja verkkareissa sekä tukka letillä, mutta sen näköisenä en yleensä kyllä ihmisten ilmoilla onneksi liiku. Just oli pukannut pari finniäkin silloin leukaan. Pituus hämää. Ehkä lyhyemmälle ihmisille on helpompi aukoa päätään ja lähestyä, kuin suurta ja arvokasta.
t. äiti pian 30 ja lapset 2 ja 4
-Minkä niminen?
-Liisa
-Ai Liisa, kiva nimi. Onko se tyttö vai poika?
Mut jokatapauksessa nämä tällaiset kuuluvat elämään, enkä niistä pahoita mieltäni lainkaan.
Katsovat vaikka, että onpa kiva takki.
Kuten tämän ketjun asiattomat vastauksetkin.
Minulta tosiaan myös vastikään joku ovelta ovelle myyjä kysyi, että onko vanhemmat paikalla. :D Minä siinä että eipä tämän kummempaa ole, kun minä olen tämän talon vaimo ja äiti. :D
Joo, pitää koittaa kulkea kaupungilla korvat tukossa että ei kuule kysymyksiä ja laput silmillä että ei huomaa vaikka kuinka pistävästi ja läheltä tuijotetaan. ;D
Esim. " Oli se niin ihanaa että me onnistuttiin vihdoinkin tällainen ihana poju saamaan!"
Siinähän ne tulee kaikki olennaiset: lapsi on oma, se on poika, sinä et ole ihan teini kun olet (vaikka leikisti) lapsen saamista jo oikein odottanut! Kätevää : )