Kumpi teillä tekee yleensä ruuan?
Sinä vai puolisosi? Miksi? Pitäisikö mielestäsi teillä ruuanlaittovastuuta jakaa tasapuolisemmin?
Meillä minä teen n. 95% aterioista. Syitä: 1. Mulla on lyhyempi työpäivä, eli koska tulen aikaisemmin kotiin, on luonnollista että minä teen iltaruuan. 2. Mies ei osaa tehdä kuin suurinpiirtein munakkaan, keittää perunoita, pastaa ja riisiä, paistaa makkaroita uunissa tai pannulla. Kaurapuuro onnistuu myös. Samoin grillaaminen.
Kotivinkissä olleesta tasa-arvo -jutusta tuli ensimmäistä kertaa mieleen HUIKEA AJATUS: olisiko kohtuullista, että mies tekisi viikonloppuisin ruuat, kun minä teen viikolla?! Olisi vaan sitten kovin yksipuolisia ne eväät...
Kommentit (12)
Ensinnäkin minä olen aika hyvä kokki. Toiseksi mies ei osaa. Kolmanneksi: en ymmärrä, miksi miehen pitäis tehdä jotain, mitä hän inhoaa ja mistä minä kuitenkin tykkään?
Neljänneksi: mieheni on sanonut, että hän ei paljoa vaadi, mutta sen hän pyytää, että teen hänelle hyvää ruokaa :-)
Ja minä arkiruoat.
Tänä syksynä on kyllä lipsahtanut siihen suuntaan että mies tekee varmaan 80 % ruoista. Tykkää ruoanlaitosta. Ennen keskittyi vain viikonlopun " gourmetiin" , mutta on nyt laajentanut myös perus-sooseihin.
Minä kyllä vastaavasti siivoan paljon enemmän.
ihan siitä syystä että on niin nirso ettei syö sellaisia ruokia mitä mä tekisin. Tietysti mäkin kokkaan joskus, mutta mä käytän paljon enemmän vihanneksia ja muuta sellaista mistä mies ei pahemmin tykkää. Tietysti molemmat ollaan muutettu ruokailutottumuksiamme yhdessäolon aikana. Mutta siis mies kokkaa useammin.
ihan siitä syystä, että pidän ruuanlaitosta, oikeastaan siinä mittakaavassa, että sitä voisi jo kutsua harrastukseksi.
Mies laittaa kyllä ihan hyvää ruokaa ja varsinkin viikonloppuisin tehdään ruokaa usein yhdessäkin.
Nyt molemmilla olisi aikaa yhtä paljon, mutta mies ei halua opetella ruoan laittoa.
syyt: olen sairaana, nyt on " tilanne päällä" ja en jaksa. Mun mies ei ole kovin hyvä kokki ja mun on pakko laittaa jotain välillä, kun minä alan nirsoilemaan.
Meillä molemmat ovat osiinsa tyytyväiset ja molemmat pysyvät omilla reviireillään.
No mulle se on välttämätön paha, en erityisemmin tykkää hommasta. Teen kylllä parempaa ruokaa kuin mies:)
t. ap
Hän käy yötyössä ja herää puolenpäivän jälkeen, joten on päivisin kotona ja ehtii tehdä ruuan. Toisekseen hän on paljon parempi siinä hommassa kuin minä, on kokki koulutukseltaan. Hän myös tykkää ruuanlaitosta. Minä puolestani hoidan kaikki siivoukset aina. En kyllä aina siitä hirveästi niin tykkää, mutta minusta näin on reilua.
Normaalioloissa se tekee, kumpi ensin kotona. Yleensä vuoropäivinä kiiruhdetaan kotiin.
Viikonloppuisin kumpaa enemmän kiinnostaa.
Nyt olen kotona ja on luonnollista että teen arkena ruoat. Mies tekee kyllä viikonlopun ruoat.
Eli meillä jokseenkin tasan. Ei ole tarvinnut kiistellä asiasta. Ruokaa tarvitsee laittaa, se nyt vaan on niin. Se kummalla on sillä hetkellä paremmin aikaa se sen valmistaa.
Mutta minä teen ruoat AINA. Mies vetoaa siihen ettei osaa. Eikä osaakaan kun ei viitsi opetella.
Reissuhommista johtuen minä teen kaiken muunkin; hoidan lapset, siivoan, pyykkään, hoidan asiat. Opiskelen tämän lisäksi joten teen opiskelujuttuja yöllä, kun lapset nukkuvat.
Viikonloppuisin mies saattaa vahtia lapsia jotta saan lisää siivottua.. Tai imuroi joskus.
Syitä: minä teen muut kotityöt (pyykit, tiskit, viikolla imurointi tms). Mies pitää ruuanlaitosta ja on hyvä siinä. Mies on nirso eikä hänelle kelpaa kuin hyvin tehty ruoka, joten saa itse valmistaa mistä tykkää (ja minäkin tykkään!).