Täh? Kaverini eristi raivoavan lapsen omaan huoneeseensa.

Tulee sitten hetken päästä pois, halitaan ja jutellaan asia selväksi.

Järkevä kaveri sinulla

Meillä esikoinen menee hysteeriseksi jos häntä pitää sylissä raivokohtauksen aikana, haluaa kiukutella kiukkunsa yksikseen.

Jos lapsi on niin iso että osaa avata oven kun on kiukutellut niin se ei ole hylkäämistä.

Meilläkin minä menen toiseen huoneeseen ja sanon että kun on rauhoittunut niin tulee sitten perässä ja sitten otan syliin ja halitaan.

Ja ainut konsti mikä auttaa. Kaikkea on kokeiltu, sylissä pitämisestä ja juttelusta lähtien. Kun saa rauhassa hetken raivota ja purkaa itseään huoneessaan niin " kohtaus" menee nopeasti ohi.

Miksi lapsen pitäisi yksin raivota huoneesaan, jos se on äidille/isälle vihainen?

Yksi lapsista (5v poika) on hiukan tempperamenttinen ja suuttuu milloin mistäkin ja alkaa raivoamaan ihan hullunlailla. mitkään puheet ja selvittelyt ei auta siinä tilanteessa.

Sanon että nyt omaan huoneeseen rauhottumaan ja yleensä jo suuntaakin sinne huoneeseen. siellä se jonkin aikaa purkaa energiaa.

" Virallisessa" jäähypenkissä lapsi vain raivostui aina entistä pahemmin, holdingissa samoin. Huomattiin, että alkoi itse hakeutua raivopäissään omaan sänkyynsä ja rauhoittui parhaiten yksin siellä. Sitä siis sovelletaan.

Kyllä se oma huone on joskus paras paikka rauhottua, eikä varmaan ole äidin ja isän hermoista kiinni....

Kaikenlainen keskustelu tai haliminen saa raivon vain yltymään. Meilläkin pojan (3-v) pitää joskus päästä omaan tilaan rauhoittumaan. Hakeutuu siis ihan itse.

Ne keskustelut me hoidetaan sitten kun raivo on laantunut. Ei ole mitään järkeä siinä pahimmassa kiukunpuuskassa ruveta filosofoimaan lapselle.



Samahan se on aikuisten kanssa. Jos on ihan raivona jostain, niin täytyy ensin saada rauhottua ennen kun voi ajatella järkevästi.

Mitäh: eikö kaikki lapset ole samanlaisia kuin oma mussukka?

eivät ole ikinä nähneet RAIVOAVAA lasta. Ja sillä, että lapsi raivoaa, tarkoitan, että hän kiljuu, potkii, huutaa ja itkee, kaikkea yhtäaikaa. Meillä näin tekee aivan normaali 6-vuotias uhmaikäinen. Minä vien omaan huoneeseen, muttei tahdo pysyä siellä, kun tahtoo huutaa äitin korvan juuressa. Minusta kenenkään ei tarvitse sietää niin huonoa käytöstä. Jos raivoaa, niin raivoaa omassa huoneessaan, etteivät minun korvani mene lukkoon ja itse hermostu ihan totaalisesti.

ja sen on Apn mielestä täysin hänen loistavien kasvattajan taitojensa ansiota

raahaa kiukkuavan lapsen käsivarresta saunalle itsekin karjuen uhkauksia...eikä välitä vaikka vieraatkin sen näkevät ja kuulevat. lapsi saa tulla itse pois kunhan vain pyytää anteeksi kiukuttelua johon tää äiti saattaa vielä vastata että et saa anteeksi, oot niin rasittava, tyhmä, ilkeä yms...

En siis ilmeisesti olekkaan ihan surkea äiti kun minäkin vien lapseni omaan huoneeseensa rauhoittumaan. Olen jostain kuullut ettei niin saisi tehdä, mutta olen tehnyt siitä huolimatta, koska meillä se toimii. Nykyisin lapset jo itsekkin hakeutuvat omaan sänkyynsä pahan mielen tullessa ja useinpa panevat oven kiinni perässään. Sitten kun kiukku laantuu, huutavat äitiä huoneeseen sopimaan asiaa tai tulevat pois itse. Joskus jos mökötys jatkuu mielestäni kauan, menen perään halimaan ja sopimaan. Mutta mallejahan on moneksi ja kaikki ei sovi kaikille.

Mun mielestä hyvä vaihtoehto jos se toimii ja lapsi tietää että saa palata muidenpariin rauhoituttuaan.

Yhdessä perheessä vähän mietin asiaa kun 3v komennettiin aina jonkin oven taa hänen kiukutellessaan, ei saanut olla vihainen ja se piti piilottaa että suututtaa kovasti. Täällä poika useinmiten vetäytyy muutenkin johonkin purkamaan

kiukkuaan ja saa mennä, sitten tulee taas esille kun on rauhoittunut ja tilanne voidaan puhua.

Kysysin apua neuvolasta kun olin vielä raskaanakin ja pelkäsin että taapero riehuessaan satuttaa (vahingossa) vatsaa ja siellä täti oli sitä mieltä että lasta on PAKKO pitää sylissä kunnes rauhoittuu!



Seuraavan raivarin aikana yritin pitää sylissä mutta se rupesi jo sattumaan taaperoakin ja päästin sitten hänet rauhoittumaan omaan sänkyynsä ja se tehosi niinkuin ennenkin ja päätin luottaa vaistooni ja tehdä just niinkuin meille sopii.



Sitten luinkin arvostetun Sinkkosen kirjasta, että jos lasta pitää väkisin sylissä niin se on SADISMIA. Kaikki ei sovi kaikille, joten tehkää niinkuin teille sopii.

Jos kysymyksessä on kiukuttelu ja uhmaaminen, niin saa meilläkin häädön omaan huoneeseen (" omassa huoneessa saat huutaa" ), mutta jos taas lapsi on oikeasti pettynyt eikä ymmärrä tilannetta, niin sitten lasta rauhoitellaan ja selitetään asiaa.

meillä poika raivoaa vielä enemmän, jos yritän sanoa jotain, lohduttaa tai katsonkin poikaa päin. poika viskoo sitten huoneessa petivaatteet ja raivoaa oikein kunnolla.

poika nyt 3.6v. ja raivokohtaukset on loppuneet, mutta uhmakausi kesti n. 1-2v. nyt se on ohi, toivottavasti.

ihmettelen, miksi niin ei saisi tehdä? En ole koskaan aiemmin kuullut, ettei noin saisi tehdä.