törkeintä mitä olet tavannut hoitoalalla

23: joo, heitä on jotka eivät saa ruokaa kokopäivänä (juuri tultu kahvipöydästä) ja pesulla oltu ties milloin viimeksi (saunottu edellispäivänä).

Aina ei suinkaan pidä uskoa vanhusten puheita suoriltaan. Varmasti saa aika ankean kuvan jos vain

asukkaita kuuntelee.

Työtä ei organisoida eikä valvota lainkaan, ja mätämunat saavat istua 2h kahvilla ja haukkua omaisia/potilaita/työkavereita taukoamatta.



Mikään liikeyritys ei pysyisi pystyssä viikkoa kauempaa vastaavalla johtamisella.



t: tämän itse nähnyt parissa paikassa. Ainakin meidän kaupunkimme terveystoimessa ihan yleisessä tiedossa oleva ongelma. Silti mitään ei tehdä.

Yksittäinen hoitaja vaan ei juuri pysty työolosuhteisiinsa puuttumaan, kaikki sanellaan ylhäältä. Sijainen näkee epäkohdat, mutta ei voi valittaa, eikä rivihoitaja voi vaikuttaa. Budjetti on tiukka ja siinä on pysyttävä, vaikka jokainen TIETÄÄ ettei hyvää hoitoa voi toteuttaa jos potilaita on liikaa ja hoitajia vuorossaan liian vähän. Sijaisia ei saada, eikä joka paikassa saada ottaa (lyhyet sairaspoissaolot).

Sekä työolosuhteisiin, asenteisiin että palkkaukseen on saatava muutos. Ehkä siten saataisiin alalle lisää ja tarpeeksi motivoituneita hoitajia, ja toivottavasti myös esimiehiä, jotka ovat avoimia uudistuksille. Toivon mukaan päättäjät viisastuisivat, ennen kuin pakka todella hajoaa käsiin.

Törkeintä on resurssipula, 2 hoitajaa vastaa iltavuorossa 10-16 potilaasta( puolet osaston potilaista), joista yli puolet voi olla liikuntakyvyttömiä, sekavia, iv-lääkittäviä jne...samalla osastolle voi tulla pari uutta potilasta...



sekavat potilaat pitää sitoa sänkyihin joko kemiallisesti (lääkkeillä) tai lepositeillä ja magneettivöillä, ettei joku sekava putoa sängystä ja tule lonkkamurtumaa tms..Kahdesta hoitajasta ei voi irrottaa toista yhden potilaan valvomiseen...



Hoidon laatu kärsii, kun huolehdittava vain tärkeimmistä töistä ja siitä, ettei kukaan loukkaa itseään lisää. En voi olla sitoutunut tällaiseen hoitamiseen, lähden lätkimään, kun työsopimus loppuu

tosi törkeetä välinpitämättömyyttä sairaita ihmisiä kohtaan hoitajilta. eräskin syöpää sairastava vanhempi ihminen sai odotella käytävällä noin 6h ennenkuin hoitaja ja lääkäri tuli katsomaan, ihmiset uohdetaan täysin kun hoitajia on niin vähän, ei yksinkertaisesti ole aikaa, ei siinä palkankorotus paljoa auta!

Varsinkin perhetyössä tämä rasitti itseäni kun äidit odottivat meitä tulevaks i, että pääsevät asioilleen, niin kukaan ei ollut viitsinyt ilmoittaa et ketään ei tule. Työlistojen tekijä vaan sanoi, että saisi olla jatkuvasti soittelemassa. Pienellä vaivalla olisi saatu hyvä mieli asiakkalle, kun taas sai haukut seuraavalla kerralla kun meni töihin. Ei vetelisi tuommoinen yksityisellä...

ja juovat kahvia? Nu huh huh, Kukas ne vanhukset sitten ruokkii ja hoitaa aamupalan jälkeen? Huh, huh. Olen ollut töissä monessa eri paikassa kotipalvelussa ja palvelutaloilla. Se ei ole yksi kerta kun en ole kerennyt itse syömään ollenkaan päivän aikana, hyvä ettei ole tarvinnut itse housuihinsa kusta. Kyllä on ruoka maistunut sen jälkeen hyvin kun on saanut kokopäivän ravata pää kolmantena jalkana jokapaikkaan, että kerkeää edes välttämättömimmät tehdä. Kiva sitten kotona avata se reppu ja alkaa syömään niitä eväitä mitä oli töihin ottanut mukaan. Siinä samalla voit ihastella saamiasi mustelmia ja muistella haukkuja siitä kun tuli laitettua väärän väriset sukat jollekin potilaalle. Menkääpä kokeilemaan viikko mitä se hoitajantyö on tulkaa sitten takaisin kertomaan mielipiteenne!

erittäin huonoon vuorovaikutustaitojen tasoon. Väitän, että vähemmän sitä kiireistä työaikaa veisi hyvä kommunikaatio, kun se, että joudutaan selvittelemään välejä ja hoitoa ylimalkaisten olankohautusten takia.

Jos suurin osa ongelmista aiheutuu liian vähästä henkilökunnasta, miten luulette käyvän kun palkat nousee? Olisiko ollut järkevämpää vaatia pienempää palkankorotusta JA lisää työvoimaa. Aika monta hoitajaa voitas palkata sillä kovin mainostetulla 500¿ korotuksella... elikkäs näin . Osasto A:ssa työskentelee 3 hoitajaa päivässa 2 illassa ja 1 yökkönä yhteensä 6. Jos kaikki saisivat 500¿ kk lisää palkkaa se tekee 3000¿ kk. Eiköhän tuolla olisi yksi palkattu lisää avustamaan sen kiireen kanssa!!!

Suurikaan palkan korotus ei vähennä kiirettä, mutta onhan se varmaan mukava hetken aikaa nauttia kun saa korkeampaa palkkaa mutta milloin siitä nautit kun luultavasti sairaalat joutuu säästökuurille ja olet ahtaammalla kuin koskaan henkilöstövähennysten vuoksi.....

Tätä en toivo, enkä ole kateellinen palkkavaatimuksestanne, olette varmasti sen ansainneet ja mieluusti sen teille suon ja hyväksyn lakkoaseenkin, mutta olen vain miettinyt miten korotus vähentää kiirettä....

Tämä oli vain mun mietintää.

Ja osoitus huonosta johtamisesta ja käytännöistä:



Lapsemme sairastui ja joutui sairaalaan kahdeksi päiväksi. Sitten pääsi pois. Jouduimme kuitenkin seuraavana iltana lähtemään takaisin sairaalaan ja soitimme osastolle ennen lähtöämme. Puhuimme lääkärin kanssa, joka kehotti hakeutumaan päivystykseen jonne hänet sitten soitettaisiin katsomaan lastamme ja päättämään osastolle otosta.



Menimme päivystykseen, jossa käskettiin istumaan siksi aikaa kun lapsemme paperit haetaan. Vasta sitten voidaan soittaa lääkärille. Kerroin puhuneeni lääkärin kanssa ja hoitaja totesi että ok, mutta hän soittaa lääkärin vasta kun paperit ovat heillä. Kului 45 min, sitten tunti, sitten 1½ h. Kävin kysymässä mikä mättää, lapsi oli huonossa kunnossa ja oksensi. Hoitaja sanoi ettei papereita löydy ja niitä on parhaillaan kaksi hoitajaa etsimässä jostain kirjaamostat tai arkistosta tai jostain. Sitten soitti osastolta lääkäri ja kysyi hoitajalta että emmekö me ole tulleetkaan, kun hän on odotellut soittoa ja hänellä on lapsemme paperit jo tässä edessään. :) Eli 1½ h turhaa odottelua oksentelevan lapsen kanssa päivystyksessä vain siksi että protokollan mukaan ensin paperit ja sitten puhelu!



Tämän jälkeen olen ymmärtänyt paljon siitä, miksi sairaalassa asiat tuntuvat aina kestävän ja kestävän ja kestävän eikä mitään aikatauluja voida antaa.

Kyse vanhusten pitkäaikaissairaanhoidon parista osastosta. Meno on TODELLA erilaista kuin palvelutalossa. ITselläni molemmista kokemusta, ja työ näissä kahdessa paikassa erosi keskenään kuin yö ja päivä.

Vierailija:

ja juovat kahvia? Nu huh huh, Kukas ne vanhukset sitten ruokkii ja hoitaa aamupalan jälkeen? Huh, huh. Olen ollut töissä monessa eri paikassa kotipalvelussa ja palvelutaloilla.

Mietippä sitä, jos vanhusten vuodeosaatolla on 37 potilasta! Aamuvuorossa 3 hoitajaa, nii kerroppa ihmeessä miten kerkeät kaiken oleellisen lisäksi vahtia missä kukakin k' äsiään pitää???? Että näitä omaisia...

Mistäköhän aataminaikaisesta jutusta puhut, papereita ei tarvitse nykyisin etsiä, kun potilastiedot löytyvät tietokoneelta.

Naispotilas potkaisi minua vatsaan pitkällä raskaana ollessani ja perään huusi että toivottavasti saat keskenmenon senkin huora.



Omainen soitti humalassa keskellä yötä osastolle ja halusi keskustella " sen saatanan savolaisen" eli savosta kotoisin olevan hoitajan kanssa, joka toimi tämän humalaisen äidin omahoitajana.

Samainen omainen nimitteli aina käydessään kyseistä hoitajaa todella ilkeästi ja yritti kerran käydä käsiksikin (humalassa tuolloinkin) jonka jälkeen sai laitoksen johdolta porttikiellon koko laitokseen.



Yöllä miespotilas seurasi työtoveriani liinavaatevarastoon ja kävi tähän käsiksi. Onneksi hoitaja sai huudettua apua eikä ollut yksin vuorossa, yökkökollega sai apua naapuriosastolta ja sekava potilas saatiin lepareihin loppuyöksi. Työkaverini johon käytiin käsiksi oli pitkähköllä sairaslomalla tämän takia.



Lyöminen, pureminen, sylkeminen, huorittelu, nämä ovat kaikki arkipäivää joista ei sen enempää jaksa vaahdota. Ja näitä ei tule pelkästään potilaiden taholta minkä vielä jotenkin ymmärtäisi, kun menee sairauden tai vanhuuden piikkiin. Mutta kun työelämässä olevat potilaiden omaiset, mukamas järkevät ihmiset, alentuvat tällaiseen niin se menee kyllä yli hilseen. Joskus tuntuu että hoitaja on jotain yhteiskunnan pohjasakkaa jota voi kohdella ihan miten vain, kun " se kuuluu siihen työhön että kohtaa kaikenlaista ikävää" . Näkeehän sen täällä palstallakin miten ilkeitä kommentteja saa joka päivä lukea hoitajista. Ihmettelen ketkä näitä kirjoittelee. Apu kyllä kelpaa sitten kun on kallo halki ja pitää tulla päivystykseen paikattavaksi.



Olen tehnyt työtä sairaanhoitajana sekä erikoissairaanhoidon että pitkäaikaishoidon puolella sekä Suomessa että Englannissa yli kymmenen vuoden ajan enkä voi kuin ihmetellä että mistä noita kauhutarinoita aina löytyy, tyyliin " hoitajat ne vain joi kahvia ja mummoni ei ollut saanut kolmeen päivään ruokaa eikä kuivia vaippoja" . Niissä monissa laitoksissa joissa olen urani aikana ehtinyt työskennellä on kaikissa mielestäni tarjottu tasokasta ja ammattitaitoista sekä ennenkaikkea inhimillistä hoitoa. Toki hoitajista kuten kaikista ammattiryhmistä löytyy myös niitä jotka ovat väärällä alalla mutta jostain syystä hoitajien kohdalla yksi negatiivinen kokemus yleistetään aina koskemaan koko ammattikuntaa.

lääkäri väsyneenä ilmeisesti liian pitkän vuoron jälkeen kohteli 23-vuotiasta potilasta kuin 3-vuotiasta. Kyseli sukulaiselta joka oli antanut kyydin lääkäriin, että syökös tämä jo itse, mitenkäs pukeutuminen sujuu jne. Kertaakaan ei puhunut suoraan potilaalle, joka siis olisi varsin hyvin osannut itse vastata, ja kertoa että on pukenut itse itsensä jo pian parikymmentä vuotta

Kellonsoittoon ei reagoitu ja ruoka jäi syömättä, koska itse ei enää pystynyt. Onneksi pappa löysi asunnon siitä ihan läheltä ja pääsi hoitamaan mummua päivittäin. Pappa syötti kolmesti päivässä, hoiti seurustelun, paijauksen ja jopa vessakäynnit. Lisäksi piti tiukkaa huolta, että aamulla vaippa on puhdas ja ihossa ei ole jälkiä siitä, että vaippaa ei olisi isomman hädän jälkeen vaihdettu jo yöllä. Hoitajat aluksi suuttuivat, kun pappa arvosteli tuota vaippapolitiikkaa, mutta myöhemmin olivat tyytyväisiä, kun mummusta ei juuri ollut vaivaa päivisin. Soittivat pahimmillaan kotiin, että " oletko vielä tulossa tänään, kun ruokailu on jo alkamassa...?"

ja eräästä Keskussairaalasta. Kyllä tuolla silloin ainakin papereiden kanssa pelattiin. Olimme juuri edellisenä iltana lähteneet sairaalasta ja seuraavana iltana sinne palanneet. Ja sellaisen pahvikansion kanssa lääkäri päivystykseen sitten tuli.



Ainakin meillä esim. epikriisien saaminen kestää yhä edelleenkin monta viikkoa kun niitä ei ole ehditty kuulemma " laittaa koneelle" .

Vierailija:

Jos suurin osa ongelmista aiheutuu liian vähästä henkilökunnasta, miten luulette käyvän kun palkat nousee? Olisiko ollut järkevämpää vaatia pienempää palkankorotusta JA lisää työvoimaa. Aika monta hoitajaa voitas palkata sillä kovin mainostetulla 500¿ korotuksella... elikkäs näin . Osasto A:ssa työskentelee 3 hoitajaa päivässa 2 illassa ja 1 yökkönä yhteensä 6. Jos kaikki saisivat 500¿ kk lisää palkkaa se tekee 3000¿ kk. Eiköhän tuolla olisi yksi palkattu lisää avustamaan sen kiireen kanssa!!!

Suurikaan palkan korotus ei vähennä kiirettä, mutta onhan se varmaan mukava hetken aikaa nauttia kun saa korkeampaa palkkaa mutta milloin siitä nautit kun luultavasti sairaalat joutuu säästökuurille ja olet ahtaammalla kuin koskaan henkilöstövähennysten vuoksi.....

Tätä en toivo, enkä ole kateellinen palkkavaatimuksestanne, olette varmasti sen ansainneet ja mieluusti sen teille suon ja hyväksyn lakkoaseenkin, mutta olen vain miettinyt miten korotus vähentää kiirettä....

Tämä oli vain mun mietintää.

Terveydenhuollossa on kaksi ongelmaa, jotka pitää ratkaista. Toinen on matalat palkat ja toinen pula henkilökunnasta. Se, että hoitajat joustavat, ei ole enää vaihtoehto, niin on ollut jo liian pitkään. Ensin pitää palkat saada vastamaan työn vaativuutta.

Terveydenhuolto pitää uudistaa, enää ei voida verovaroista maksaa kaikkea, kun potilaat ovat yhä vanhempia ja raihnaisempia ja henkilökuntaa liian vähän...

sairaalassa 40-asteen kuumeessa tippaletkuissa ja crp oli yli kymmenkertainen niin tämä hoitsu tulee huutamaan minulle kiukkuisena että täällä sitä vaan maataan!!

ei hoitoa sinulle eikä perheellesi