törkeintä mitä olet tavannut hoitoalalla

Helppo on mennä sne taakse, että henkilökuntaa on liian vähän. Kyllä on myös asenteesta (vanhuksia) kohtaan moni asia kiinni. Kun isä oli viime metreillä syöpänsä kanssa ja hoidettiin terveyskeskuksen vuodeosastolla mummojen ja pappojen seassa, huomasin yhden jutun:



Syöpään kuoleva, " saattohoidossa" oleva alle 60 v mies saa hyvää hoitoa, mutta naapuripedin mies 90 v ei. Siinä oli aivan selkeä ero! Isä sai kaiken mitä tarvitsi ja hoitajia kävi usein kysymässä vointia. Lopulta isä oli omassa huoneessa kuolemassa ja sielläkin palvelu pelasi. Ei ollut pulaa hoitajista.



Vanhuksia ei hoidettu kunnolla. Esimerkiksi ruoka tuotiin sellaisenkin vanhuksen eteen, joka ei itse sitä kyennyt syömään. Kun kerran avatin yhtä mummoa, joka oli käytävällä pyörätuolissa ja ruokalautanen siinä edess, tiuskaisi ohi kulkenut hoitaja, että tuolla tavalla menee omatoimisuus. MUMMON KÄDET EI YLTÄNEET LUSIKKAAN EIKÄ SORMET TAIPUNEET NIIN, ETTÄ SIITÄ OLISI SAANUT KIINNI.



Itse olin joskus kesätöissä terveyskeskuksen vuodeosastolla ja siellä sain monta kertaa kuulla, että jotain " ei kannata tehdä" . Esimerkiksi vanhusten hiusten kampaaminen nähtiin turhana. Mitäpä niitä kampaamaan, kun ei ne mihinkään ole menossa...



Jotkut saa hyvää hoitoa, toiset ei.

potkaisi minua mahaan ollessani raskaana, lastaan sylissä pitänyt äiti ei reagoinut tähän mitenkään. Onneksi minun pienelle ei käynyt mitenkään vaikka potku oli kova.



Joudun sulkeutumaan huumehörhöjen kanssa kahdestaan vessaan huumepissan näytteenoton ajaksi, muutamia uhkailuja olen saanut kuulla mutta vielä *koputtaa puuta* kukaan ei ole käynyt kimppuun.



Typeränä opiskelijana en tajunnut muuttaa puhelinnumeroani ja muita tietoja salaiseksi. Nimineulassa luki koulun pakotuksesta myös sukunimi, sain pitkäaikaisen ihailijan... Puhelinsoittoja sekä kirjeitä ja ties vaikka olisi seuraillutkin minua. Nykyään en enää suostu kertomaan sukunimeäni (peitän nimikylteistä jos on näkyvillä) koska asiakaspalaute minusta menee perille oh:lle myös pelkän etunimen perusteella. Potilaisen ei tarvitse tietää minusta mitään, olen heille anonyymi.

Vierailija:

Vierailija:

Terveydenhuollossa on kaksi ongelmaa, jotka pitää ratkaista. Toinen on matalat palkat ja toinen pula henkilökunnasta. Se, että hoitajat joustavat, ei ole enää vaihtoehto, niin on ollut jo liian pitkään. Ensin pitää palkat saada vastamaan työn vaativuutta.

Terveydenhuolto pitää uudistaa, enää ei voida verovaroista maksaa kaikkea, kun potilaat ovat yhä vanhempia ja raihnaisempia ja henkilökuntaa liian vähän...

kerropa miten tässä tapauksessa epäselvät työprosessit selvitetään valvonta/akuuttiosastolla:



Osastolla 10 potilasta, joista 5 vuodepotilasta, on kahden hoitajan vastuulla. neljä potilaista sekavia (vaarassa loukata itsensä, repivät kanyyleita, katetreita, nousevat sängystä jne) Kymmenestä potilaasta 5:lle menee iv-tiputus. Kun yksi potilas saa sairaskohtauksen, hän sitoo nämä kaksi hoitajaa ja muut 10 ovat oman onnensa nojassa...ruuat jää syöttämättä, lääkkeet antamatta ajallaan...



yhtälö on mahdoton, teen hoitajan niin tai näin, niin en voi kokea tekeväni työtäni hyvin, koska aina joku homma jää tekemättä ellen jää ylitöihin

Silloin kun sellainen sattuu omalle kohdalle esim. sairaalassa niin eipä paljon naurata!!! Kun ihminen on sairas ja huonossa kunnossa niin kaikista vähiten sitä haluaisi kohdalleen ihmistä joka on aivan väärällä alalla töissä. Kokemuksia on lukuisia näistä ihmisistä. En nyt niitä ala kertomaan. Sanon vain sen että ihan aiheesta toiset valittaa....

köytetty sänkyynsä vaikka oli jo pitkään ollut liikuntakyvytön ja tiedostamattomassa tilassa.. ja siis lepositeissä:/

Mutta todellisuudessa se 270e, muuttuu 30e/kk palkkaan. Se isompi summa pitää sisällään lomarahat tms.(suoraa sanottuna en itsekään tiedä), mutta 270e/kk ei tod. olla lisää peruspalkkaa saamassa!

ehkä joistakin valopäistä joku osaa tähänkin neuvoa kuinka homma hoidetaan.



Tässä oma esimerkki uran alkuvaiheilta vuodeltra -96 (nyt olen alan jo jättänyt v.-01) sisätautiosastolta:



Yövuoro: osastolla 30 potilasta ja 5 samassa yhdessä olevassa sydän/valvontayksikössä. Henkilökuntaa yksi sh ja yksi ph. Sh hoitaa koko osaston iv-lääkkeet (ph istuu sillä välin valvonnassa) Jos mitään ei satu sh jakaa yövuoron aikana myös muut lääkkeet koko (tarkoittaen siis seuraaksi 24 tunniksi valmiiksi kuppeihin tarjottimelle). Tulee elvytystilanne valvontaan; se vaatii molemmat hoitajat ja päivystävän lääkärin, toiselta osastolta joku tulee katsomaan muita 30 potilasta siksi aikaa- ehkä. Sisään pukkaa myös keskellä yötä päivystyksestä uusia potilaita; sekavia vuoteesta kiipeileviä vanhuksia, levottomia yliannostuksen vetäneitä narkkareita... Helpostihan ne kahdestan hoituu... ihan hullun hommaa.

...jakautumaan kahtia, olen pahoillani. Muuten kyllä tekisin yksin koko osaston työn, sillä asenteeni on kohdallaan.

Vierailija:

Helppo on mennä sne taakse, että henkilökuntaa on liian vähän. Kyllä on myös asenteesta (vanhuksia) kohtaan moni asia kiinni.

Lepositeille on yleensä vahvat perusteet: esim. mummo sekava, repii tippoja, katetria, on vaarassa pudota sängystä (murtumavaara)



ja jos tosiaan osastolla on 2 hoitajaa vuorossa ja on PAKKO sitoa mummo sänkyyn, ettei turvallisuus vaarannu. törkeää, mutta ei voi sitoa yhtä hoitajaa yhdelle potilaale, ei ainakaan somaattisella osastolla!

Listaa voisi jatkaa pitkään..

Niitä todellisuudentajun menettäneiden temppuja en ole edes laskenut, vasta eräskin epäili, että yritän myrkyttää hänet ja sylkäisi syöttämäni lusikallisen suoraan kasvoilleni.



Tosin olen opiskelija vasta, vielä vuosi jäljellä.



Sen sijaan varsinaisen hoitohenkilökunnan puolelta tulee joskus niin sanotusti paskaa niskaan ihan roppakaupalla.



Johtuu varmaan siitä, että olen vasta niin " vihreä" , minua inhottaa kaikki vaippahommat aivan tavattomasti, siis siten, että on kauheaa ajatella itseni makaavan joskus lähes liikuntakyvyttömänä sängyssä ja joku tulee kovakouraisesti kylmillä räteillä kourimaan sonnan kiireesti ja huonosti pois. (Ei sillä, ettäkö nuo hommat suosikkeja muutenkaan olis.)

Olen sitten taittanut pesuvaipan (sellainen muovinen suoja ettei sänky kastu) kaksinkerroin niin, että laput ei haihduta lämpöä niin paljon ja pysyy lämpiminä. Tämä on ollut iso ongelma yhteensä neljälle hoitajalle eri paikassa, yksi jopa huusi isoon äänen käytävällä omaisten kuullen ajan tuhlauksesta. Aina olen kyllä ehtinyt työni tehdä :o Ja onko se niin kauheaa, jos pikkujutulla voi tehdä inhottavasta toimenpiteestä edes vähän vähemmän inhottavan?



Tai sitten kettuillaan, kun jokin homma kestää kauemmin kuin sillä valittajalla itsellään. Varmaan kestääkin, mutta jos toisella on takana 15 vuotta työkokemusta ja toisella satunnaisissa pätkissä kahtena vuonna yhteensä muutama kuukausi, onko se mikään ihme? Ja sitten ei tietenkään itse voida tehdä sitä hommaa, miksipä pitäisikään kun sen voi opiskelijalla teettää - harjoittelussa joku katetrin tai kanyylin laitto vaikkapa tai töissä ollessa vaikka ihan vaan takapuolen pesu. Erityisesti turha vittuilu ottaa päähän silloin, kun on herännyt puoli kuudelta siihen, että joltain osastolta yökkö soittaa ja pyytää aamuvuoroon.



Nuo jutut tuntuu olevan osastokohtaisia, joissakin paikoissa vaan on keskimääräistä veemäisempiä ihmisiä töissä, onneksi kuitenkin yleensä ihan " normaaleja" ja mukavia.



No, kai se naisvaltaisilla aloilla on aina tuota :)

Vierailija:

No, kai se naisvaltaisilla aloilla on aina tuota :)

Tuolla asenteella sinä oikeasti ansaitsetkin ne kaikista pahimmat känkkäränkät työkavereiksesi. Voi kuule, lakkaa ihannoimasta miehiä. News flash: Miesvaltaisilla aloilla on aivan samanlaista.

Vähän kunnioitusta sukupuoltasi kohtaan.

kuukausi sitten kädessä oli suuret mustelmat, kun dementia potilas puristi. Mutta kamalinta on silti se, että

aikoinaan vastavalmistuneena pää on täynnä hyvää, ideoita ja ihanteita. Halua on kehittyä, oppia ja ennen kaikkea hoitaa hyvin.

Sitten tulee arki vastaan eli et yksinkertaisesti ehdi ja pysty. Joka toiselle potilaalle on sanottava, että anteeksi, mutta nyt joudutte odottamaan. Taskussa kulkee lista tekemättömistä töistä ja kenelle kipulääketä tms. on tarkoitus antaa.



Kaiken tämän jaksaisi, jos tietäisi, että jossain vaiheessa helpottaa.

Kuitenkin kun tekee päivästä ja viikosta toiseen töitä aivan äärirajoilla, niin kyllä siinä jo karisee ihanteet. Menee voimat vain selviämiseen siitä työpäivästä. Ja työpäivä saattaa olla klo 7-21.30. Joskus on jopa 11 päivää ollut töitä putkeen, kun ei yksinkertaisesti ole työntekijöitä.



Miksi sitten teen tätä? Olin monta vuotta äitiys- ja hoitovapaalla. Kiinnostus hoitotyöhön on taas palannut, mutta nyt jo tuntuu, että ei ole järkeä tuhlata vapaa päiviä palautumiseen töistä. Perhe menee kaiken edelle. Eli nyt on mietimisen paikka, jatkanko vai teenkö jotain muuta.

Viimeisenä päivänä ennen äitiyslomalle jäämistäni oli pakko käydä ennen kotiinlähtöä äitiyspoliklinikalla, jossa ultrattiin, että kaikki oli kunnossa vauvalla. Kyllä siinä itku pääsi. Samaten en useimmiten ehdi käydä töissä wc:ssä tai syödä lautastani loppuun, kun soittokello jo kutsuu. Synnyttäjien määrä lisääntyy, mutta hoitajien ei. Ottaisin mieluiten vaikka 15 uutta työkaveria kuin palkankorotuksen, mutta kaikki maksaa! Toki palkkaus motivoi. Ja tykkään kätilön työstä nykyisinkin!