5-vuotiaalle ja 1-vuotiaalle yhteinen huone?
eli siis yhteinen nukkumahuone ja toinen huone olisi yhteisenä leikkihuoneena, voisiko toimia, ollaan muuttamassa isompaan taloon ja tätä mietin. Tähän asti nuorin ollut meidän makkarissa ja isollaveljellä ollut oma huone, ajattelin vain että vahvistaisiko yhteinen huone veljesten suhdetta ja vähentäisikö yöpelkoja mitä isoveljellä on ollut yksin nukkumisesta? Vai olisiko parempi isommalle että on oma huone jo tuon ikäisenä? Kokemuksia ja mielipiteitä kiitos.
Kommentit (8)
Meillä siis kotona nyt eskarilainen ja 1,5 vuotias. Hetken ajan kokeiltiin just niin että oli yhteinen makkari ja yhteinen leikkihuone. Tosin leikkihuone oli yläkerran aulatila, jossa ei ole ovea. Muutoin järjestely oli ihan ok, mutta isompi kaipasi kavereidensa kanssa rauhallista leikkipaikkaa jossa saa oven kiinni, hermostui kun pikkuveikka kävi sotkemassa leikit..Iltaisinkin nukkumaanmenot oli välillä melkoista höpöttelyä kun isompi lietsoi pikkuveljeään...Selvästi kyllä vanhempi nyt nauttii omasta huoneestaan, jossa saa järjestellä legojaan ja bioniclejään...Mutta tietysti jokainen tekee minkä parhaaksi kokee, meillä näin.
jos kerran on kaksi huonetta, niin molemmille sitten omat. Meillä lapsilla on suurin piirtein sama ikäero (4 v 8 kk & 1 v 2 kk) enkä kyllä heitä edes harkitsisi samaan huoneeseen. Isompi tarvitsee oman leikkirauhan, jonka oma huone hänelle takaa. Nukkumaanmenokin on paljon helpompaa, kun lapset saavat rauhoittua omissa huoneissaan. Mökillä, reissussa yms. on nähty, mitä tapahtuu, jos lapset yritetään laittaa samaan huoneeseen nukkumaan. Molemmat vain villitsevät toinen toistaan.
Minusta tuollainen uni- ja leikkihuoneidea toimii silloin, jos lapsilla on pienempi ikäero.
Mutta kyllä nyt esikoisella alkaa selvästi olla hinku jo omaan rauhaan. Meillä on neljä makkaria joten varmaan ennen eskarin aloitusta esikoinen saa oman huoneen ja pojat saavat varmaan silloin taas uuden tulokkaan tuhisemaan huoneeseensa = ) ! Meillä siis lapset ovat tottuneet pienen ikäeron vuoksi nukkumaan yhdessä joten näin se onnistuu, eikä kukaan ole herkkäuninen, että heräisi toisten yöitkuihin. Mutta kokeilemallahan se selviää, pikkusisarus huoneessa voisi tuoda turvaa öisiin pelkoihin tai sitten se voi häiritä herkempiunisempaa! Eikun kokeilemaan = ) !
Järjestely on meillä melkein ainoa mahdollinen, koska isosisko ei missään tapauksessa halua nukkua yksin. Pari viimeistä kuukautta ennenkun muutettiin molemmat lapset samaan huoneeseen käytännössä nukuimme kaikki samassa makkarissa... Tyttö kampesi viimeistään aamuyöstä meidän viereen nukkumaan ja nukkumaanmenokin oli jo ihan hirveetä rumbaa, kun tyttö ei olisi millään jäänyt omaan huoneeseen. Joku mörköikä kai iski, kun oli kuitenkin 2-vuotiaasta sitä ennen nukkunut jo siellä omassa huoneessa... Veljen kanssa nukkuessa on tosi harvoin enää tullut tarvetta ängetä meidän viereen ja sekin tapahtuu sitten yleensä vasta joskus aamutuimaan. Nukkumaanmenokaan ei enää pelota.
Poika on nyt 7 v ja tyttö 3v - ja heillä on yhteinen huone. Huoneita olisi talossa tarpeeksi eli jokaiselle oma, mutta emme halua totuttaa lapsia eristätymään!
Eskoinen oli tosi iloinen kun pikkusisko muutti yösyntien loputtua hänen huoneeseensa. Nyt he nukkuvat kerrossängyssä. Usein aamulla neiti kiipeää yläsänkyyn veljensä luokse, vaikka kielletty on vaarallisuuden vuoksi.
Esikoisen orastanut pimeän pelko katosi samantien. Itse hän sanoi että kuntelee siskon juttuja ja hengitystä eikä mieti mörköjä. Kakkonen ei ole toistaiseksi osoittanut mitään pelkoja.
Meillä tähän ratkaisuun vaikuttaa osaltaa perheemme monikulttuurisuus. Miehen kotona ei ole koskaan ollut jokaisella lapsella omaa huonetta, eipä taitaisi olla niin isoja talojakan :) Sisaruksilla on kaikilla kahdeksalla tosi lämpimät välit toisiinsa.
Meillä olisi tarpeeksi huoneita laittaa kaikille oma, mutta toistaiseksi mennään näin. Jos isommalla on kaveri leikkimässä, täytyy pienemmän ymmärtää ettei sinne mennä sotkemaan. Se vaatii joskus vähän viitseliäisyytä vanhemmilta, mutta useimmiten kaveritkin ottavat pienemmän ihan ilolla mukaan.
Sitten joskus jos ja kun lapset itse haluavat eri huoneisiin, kunnioitamme heidän toiveitaan ja muutamme huonejärjestystä, mutta vasta sitten.
(poika ja Tyttö)
Ja olemme muuttamassa parin kuukauden kuluessa isompaan asuntoon. Tarkoituksena on sieläkin ett' he nukkuvat samassa huoneessa ja leikki huoneeksi jää yksi huone.
Huoneen oven saa kiinni kun esikoinen haluaa kavereinensa omaa rauhaa. Olemme keskustellee järjestelyistä.
KAnnattaa ainakin kokeilla mitä siitä tulee. Meillä pelaa näin.
Minulla ja veljellä on ikäeroa viisi vuotta ja asuimme vuosikausia samassa huoneessa - kunnes teini-iässä halusin oman huoneen. Olemme veljen kanssa edelleen (kolmikymppisinä) varsin läheisiä toisillemme. Tiedä sitten, onko näillä kahdella asialla yhteyttä, mutta minusta oli kiva jakaa huone.
ja yhteinen huone on vahvistanut sisaruussuhdetta kyllä. Nukkumajärjestelyjen puolesta se on antanut turvaa erityisesti pienemmälle - meillä isompi viihtyi hyvin yksikseen siihen asti, mutta ei sanottavammin häiriintynyt pikkusisaren tulosta huoneeseen. Pienempi on aina nauttinut siitä, että sisaren läsnäolo huoneessa tuo turvaa. Isompi on muutenkin hänelle roolimalli ja esimerkki. Yhdessä leikkivät todella paljon 3v.ikäerosta huolimatta, vaikka toki molemmilla on omat leikkihetkensä ja touhunsa ihan itsekseen. Meillä ei lapsilla ole erillistä leikkihuonetta vaan leikkikenttänä toimii sama huone (meillä ns. isompi makkari on lasten ja pienempi aikuisten) sekä tietyssä määrin myös yhteiset tilat oleskelukerroksessa.
Kun ikä 6v. alkoi lähestyä, tuli isommalle tarvetta suurempaan omaan yksityisyyteen ja aina välillä hän kaipaa omaa huonetta - odottaa sen saavansa kouluvaiheessa, vaikka emme ole sitä mitenkään luvanneet. Mutta tuossa 5-7v. iässä alkaa tämä vaihe tulla kehityksen mukaan eteen, ja teillä se siis voi olla hyvinkin pian edessä.