Lue keskustelun säännöt.
Millä te kouluttamottamat kotiäidit meinaatte elää sitten, kun kaikki tuet lakkaavat?
Kommentit (21)
ja jos on useampi lapsi, niistä nuorimman pitää olla 3, että kotihoidontuki lakkaa. Siitä on enää kolme vuotta eskarin alkuun, että ei ihan mahdotonta. Sittenhän sitä voi vaikka alkaa opiskella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan, että tämäkin palsta on jo syrjäytymisvaarassa olevia täynnä.
Vierailija:
ja jos on useampi lapsi, niistä nuorimman pitää olla 3, että kotihoidontuki lakkaa. Siitä on enää kolme vuotta eskarin alkuun, että ei ihan mahdotonta. Sittenhän sitä voi vaikka alkaa opiskella.
vaan pitkälle koulutettu yrittäjä.
En silti osaa nähdä tuossa mitään mörköä tai ongelmaa.
4
anteessa ollaan. Sitten mennään (edes väliaikaisiin) töihin (vaikka sillä työllistämistuella) tai kaupan kassalle tai siivoamaan tai ihan mihin vaan sattuu pääsemään ilman sitä koulutusta. Tai vaihtoehtoisesti mennään opiskelemaan. Täytyykö sitä elämää aina suunnitella vuosikymmeniä eteenpäin. Jos kotona olo tuntuu hyvältä ja siihen on tällä hetkellä mahdollisuus, niin antaa äitien olla kotona. Miettivät sitten ratkaisunsa tulevien realiteettien valossa kun se aika tulee. Voi hyvinkin olla, että " maksu" kotivuosista on sitten se ei-niin-kaikista-ihanin puolipakkotyö jossain vaiheessa, mutta ei kaikkien nyt muutenkaan tarvitse olla maistereita, dippainsinöörejä ja uraihmisiä, tai töissä kaikki ikävuodet 18-68 välillä...
Minulla on ylempi korkeakoulututkinto. Myös tuttavapiirin kotiäideistä lähes kaikilla on alempi tai ylempi korkeakoulututkinto, vaikka monet luulevat vain kouluttamattomien ihmisten viihtyvän kotiäitinä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tehty ja työkokemustakin on alani lippulaivasta muutamia vuosia.
Miehen tuloilla kyllä pärjättäisiin ilman noita tukiakin.
Eli enköhän mä jotenkin pärjää.
Mitä meinaavat tehdä ne kotiäidit joilla EI OLE koulutusta tai työpaikkaa mihin palata kotiäitikauden päätyttyä?
Sinä et ilmeisesti kuulu tähän ryhmään, joten on sanottamakin selvää että sinulla ei ole huolta, vai mitä mieltä itse olet?
Syrjäytymisvaara on todellinen ilmiö ja uhkaa hyvinvointiyhteiskuntaa ja jos et ole tietoinen, niin kotirouvat ovat yksi ja merkittävä ryhmä toimeentulotuen saajina. Täytyy silti korostaa että eivät toki suurin ryhmä. Suurin ryhmä ovat yksinäiset miehet.
Vierailija:
vaan pitkälle koulutettu yrittäjä.En silti osaa nähdä tuossa mitään mörköä tai ongelmaa.
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa tulee olemaan valtava työvoimapula vajaan 10 vuoden kuluttua, joten jos vähänkin kynnelle kykenee ja äidinkieli on suomi, ei jää työttömäksi.
Oma äitini oli kotona 47-vuotiaaksi ja pääsi ihan tasan työelämän syrjään kiinni heti.
Itse aion aloittaa uudet opinnot saatuani nuorimpani kouluun ja olen silloin pitkälti yli 40-vuotias.
Että en edelleen näe, mikä ihmeen huoli tuossa on. Tai ainakaan ei kannata perheen ratkaisevia päätöksiä tehdä pelko persuuksissa ja lapset uhraten vain koska pelkää, että joskus taivas tippuu jne.
4
Minäkään en ole saanut vuosiin mitään mistään kun mm. miehen tulot vaikuttaa. Tiedän pari muutakin äitiä jotka jääneet kotiin eivätkä saa mistään mitään tukia! No, meillä ainakin pärjätään ihan hyvin/normaalisti vaikka mies ei olekaan mikään " kansanedustaja" . Vaan tienaa nettona noin 2000 euroa kuussa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kyllä tietää, että voidaan tehdä vaihto ja hän elää mun rahoilla. Ei vaan ole vielä halunnut.
Vierailija:
Veikkaan, että tämäkin palsta on jo syrjäytymisvaarassa olevia täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli 2 lasta 21vuotiaana, takana peruskoulu ja jonkun aikaa työkokemusta (n.vuoden verran) sitten menin töihin ja opiskelin samalla, 30vuotiaana mulla on korkeakoulututkinto, 8 vuoden työkokemus ja 10 ja 9vuotiaat lapset.
Kumpikohan on halutumpi työmarkkinoilla, koulutettu 30vuotias nainen jolla on työkokemusta tuon verran ja lapset jo isoja vai 30vuotias koulutettu nainen jolla ei ole oikeastaan lainkaan työkokemusta ja lapset vasta haaveissa :p
Mä olen oikein tyytyväinen valintoihini :)
Tässä yksi sellainen luuseri ketä tarkoitit. Eli nuorin 3v. ja ei työpaikkaa eikä työkokemusta tällä äidillä :(
Olen itseasiassa hoitanut kaikki lapseni kotona,välillä tehden joitain lyhytaikaisia työhommia. Koulutus on auttamatta vanha, alallani asiat ovat muuttuneet täysin.
Saan työmarkkinatukea jonkunaikaa mutta kunhan se lakkaa ja jos töitä en saa niin kyllä kieltämättä pistää miettimään mitä tässä tekee. Olen suunnitellut kyllä oppisopimuskoulutusta uudelle alalle, joten jospa se olisi sitten tulevaisuuteni. Mies ei valita vaan tukee kotiäitiyttäni vaikka omatkaan tulonsa ei yllä lähellekään 2000 euroa. Emmekä mitään asumistukia tai toimeentulotukia saa.
Tosin, vähilläkin tuloilla tottuu elämään ja suuremmat tulot saisi ehkä sekaisin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En IKINÄ olisi ajanut itseäni sellaiseen asemaan, ettei minulla olisi koulutusta ja ammattia johon palata hoitovapaiden jälkeen.
Niin monet kerrat nähty miten mies lähtee toisen naisen matkaan ja tämä säälittävä kotiäiti jää yksin.
Kyllä naisella pitää olla edes koulutus.
Ja millä hitolla elätte vanhana kun ette ole keränneet itsellenne eläkettä????????????
ät myös, jota saa kaikki.
En minäkään muuta ole saanut.
T: 10
Täällä äiti 20v jolla kaksi lasta. Opintoja ehdin käydä amk:ssa puoli vuottaa ennen esikoisen syntymää, ja koska toinen lapsi tuli pian, jouduin jättämään opinnot kesken. Hoitovapaalla aion olla kaikessa rauhassa niin kauan kuin koen että lapset tarvitsevat minua koko ajan kotona. Sitten lähden opiskelemaan.
Ja mies ei ole mikään hyvätuloinen, hän opiskelee. Voisin toki laittaa lapseni hoitoon ja mennä töihin, mutta valitsen tämän tavan mieluummin oman kukkaroni kustannuksella.
Jos olisin opiskellut ensin ja sitten lähtenyt hoitovapaalle vaikka 10 vuodeksi, kuka olisi palkannut 10 vuotta sitten valmistuneen ihmisen joka ei ole tehnyt päivääkään alan hommia?
Kun lapset on rauhassa tehty, voin lähteä opiskelemaan ja sitten opintojen jälkeen aloittaa ilman esteitä työnteon ja jatkaa sitä sitten eläkeikään asti.
Kyllä vain hyvin monikin opiskelee 30-40vuoden iässä uuden ammatin, kun on kyllästynyt tai pettynyt alkuperäiseen ammattivalintaansa joka on tehty ehkä jo 15 vuoden ikäisenä.
Ap puhuu kuitenkin asiaa. Otetaan nyt ensinnäkin huomioon, että vähintään puolet avioliitoista päätyy eroon. Eli isolle osalle parhaat vuotensa lapsiaan hoitaneelle jää luu käteen. Jopa ositukset ovat muuttuneet, yhä enemmän tulee päätöksiä, joissa kotiäidille ei lasketa " palkkaa" , vaan mies saa pitää itse ansaitsemansa tulot. Siis ne, joita hän on tienannut vaimon ollessa kotona. Että miettikää tarkkaan, kenen nimellä sijoitukset ja rahat ovat. Jos ei kotiäidin, niin mikään ei enää takaa 50% jakoa eron sattuessa.
Toisekseen työssäkäyvä mies kerryttää koko ajan kivasti eläkettään. Kotiäiti ei kerrytä yhtä paljon. Mitäs sitten kun ollaan vanhuksia, kansaneläkkeellä? Vai kestääkö se liitto loppuun asti juuri sinulla kotiäiti?
Pitkäaikaistyöttömistä iso osa on äitejä, jotka ovat hoitaneet lapsiaan pitkään kotona. Eli tälläkin väitteellä on perää: kotiäiti ei niin vaan työllisty. Edes kaupan kassalle.
Hyvä puoli on se, että jos ihmisellä on oman elämänsä ohjakset käsissä, voi hän tehdä valintoja=) Eli ottaa selvää ajoissa, tehdä varasuunnitelmia. Koulutus on erittäin tärkeä. Suosittelen oppisopimuskoulutusta jokaiselle ammatittomalle kotiäidille: työkokemusta, ammattitutkinto JA rahaa samaan aikaan. Siitä on sitten taas helpompi ponnistaa eteenpäin.
Kannattaa ottaa ajoissa selvää, miten koulutuksensa aikoo rahoittaa. Vaikka koulutus olisi ilmaista, niin millä elanto, millä kirjat ym. kulut? Entä kuka hoitaa lapset, kun äiti tekee läksyjä?
Käynti työvoimatoimistossa kesken kotiäitikauden voisi olla paikallaan, sieltä saa tietoa näistä koulutusasioistakin!
terveisin; koulutussuunnittelija;)
Olen tavannut myös sellaisia äitejä, jotka ovat opiskelleet ennen lapsia ammatin, olleet kotona 10 vuotta ja ammatti on jo vanhentunut. Ei kukaan halua ottaa töihin ihmistä, joka on jo " syrjäytynyt" työnteosta, kun tarjolla on kasapäin juuri valmistuneita tai työkokemuksen omaavia ammattilaisia. Kyllä siinä äiti joutuu joka tapauksessa koulunpenkille päivittämään tietoja ja sehän on sitä tätä päivää! Aikuisopiskeluhan kuuluu tähän päivään ja todella suuri osa aikuisista niin tekee, en nyt muista mikä se osuus olikaan.
Itselläni ei ole koulutusta, mutta olen erittäin yritteliäs ihminen enkä ole ollut päivääkään työttömänä makaamassa niin etten olis itse halunnut. Jokaisen työpaikan olen saanut, mihin olen hakenut. Toisin kuin koulupaikan, niitä en ole aina saanut, enkä ole monesti hakenutkaan. Se ei vain ole ollut minun juttu. Meillä on nykyisin kuitenkin oma yritys ja viimeiset 10 vuotta meillä on ollut mieheni kans erilaisia bisneksiä ja sijoituksia, että ei tässä ole jääty kuitenkaan odottelemaan jotain lottovoittoa. Täysin turvallisin mielin olen ollut vajaa kolme vuotta kouluttamattomana kotiäitinä, sen verran " pohjaa" olemme kerryttäneet yhteisellä muulla työllä. Jos ero sattuis tulemaan, niin kaikki menee puoleksi eikä hätää sittenkään ole. Hyvin todennäköistä on, että minä vielä jonakin päivänä istun koulunpenkillä, kun olen tehnyt sitä muutenkin useampana vuonna, vaikka ammattiin en ole tähdännytkään.
Ei kaikki asiat ole aina yleistettävissä, eikä asiat ole noin mustavalkoisia...
ja määrittelee " oikean olemisen" rajat!
Tekisi mieli sanoa, että ekaksi kävisin varmaan vetämässä sua turpaan, mutta en viitsi, koska olen niin sivistynyt ja akateeminen ja vakivirassa oleva kolmen lapsen kotiäiti.
Miten te ap:n määrittelemän kohderyhmän äidit edes viitsitte vastata noin tyhmälle ihmiselle. Minä yleensä jätän vastaamatta, jos joku esittää tarpeeksi tyhmän kysymyksen! HA HAA!
Minä tunnen äitejä laidasta laitaan, mutten varmasti yhtään niin tyhmää kuin sinä.
Työttömyysturvaakaan ei saa, jos on viitteitä siitä ettei ole kiinnostusta työntekoon. Sen saamisen edellytyksenä voi olla tilapäinen työllistymispakko eli töihin työllistämistuella tms. Silloinhan taas ei voi olla enää kotiäiti.
Aika harvalla on kuitenkin niin hyvätuloinen puoliso, että hänen tulonsa riittäisivät pitkään äidin kotona olemiseen.
Entäs sitten, kun lapset lentävät pesästä. Aikaa on kulunut ja iäkkään ja kouluttamattoman on enää vaikea työllistyä mihinkään ja oletan, että kaikki eivät ole enää kiinnostunteita opiskelamaan yli 30 vuotiaina.
Eikö teitä yhtään huolestuta?