mielipiteitä vaikeaan tilanteeseen...??

yleensähän suomalaisen osapuolen perhe käyttäytyy tuolla tavalla ulkomaalaista miniää/vävyä kohtaan, toisinpäin ei niin usein. Oletko kysynyt mikä siinä on kaikkein vaikeinta hyväksyä? mitä he pelkäävät? Itselläni on ulkomaalainen aviomies, mutta meillä ei onneksemme ole ollut moisia ongelmia vaan olemme tulleet hyväksytyiksi molemmin puolin. Tosin joillakin sukulaisilla on ollut positiivisia ennakkoluuloja miestäni kohtaan, kuvittelevat hänen olevan vilkas ja puhelias :D :D

Minä luultavasti jatkaisin miehen kanssa. Jos mieskin kerran ehdottomasti haluaa kanssasi olla.

Varmastikaan se ei olisi helppoa..

Ainut mikä tuli mieleen, ja mitä voisin itsekin pelätä on se, mihin asti sukulaiset on valmiit menemään lopettaakseen suhteen? Kuinka kovaa uhkailua tms. olisin valmis vastaanottamaan. Jos sotkisivat minunkin sukulaiset jne. siihen hommaan niin lopettaisin sitten suhteen.

Luultavasti.

malaisista on kyse, meinaan tietyissa maissa ja uskonnoissa ollaan valmiita tekemään mitä vain kunnian tähden...................... En varmaan jatkais.

mutta vastaus on "me ei haluta suomalaista meidän perheeseen, mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää"

He kyllä tietävät, millainen ihminen olen, senverran ovat ehtineet mua nähdä eikä varmasti olis valittamista, jos vain olisin sen maalainen kuin he...

He nähtävästi pelkäävät, että minusta tulee baareissa ramppaava huora joka kuitenkin eroaa miehestä sit ku on pari muksua, kuten kuulemma "kaikki" suomalaiset.......

kaikilla on omat ennakkoluulonsa ja kukin pitää omaa maataan/kansallisuuttaan/kulttuuriaan parhaana. Monen muun maan kansalaiset voi olla todella ennakkoluuloisia suomalaisia kohtaan.



Koska kyseessä on ennakkoluulo, siihen ei oikein voi vaikuttaa millään järkisyillä. Siihen ehkä voi vaikuttaa aika, mutta sekin vaatii kauan. mitä isompi ja tiiviimpi sukuyhteisö, sitä hitaammin aika ja kokemus toimii. Voisit ehkä odottaa, että sut hyväksyttäisiin kasikymmpisenä isoisoäitinä - ehkä. Varma ei voi olla siitäkään. Ennakkoluulot on paskoja. Lisäksi tiivis sukuyhteisö vvoi tehdä elämäsä todella helvettiä sellaiselle, jota joukkoon ei haluta.



Musta toi on aika toivoton tilanne. Itseäni en moiseen nalkkiin pitäisi, vaikka miten uskoisin olevani miehelle se paras mahdollinen vaihtoehto.

että tekisivät jotain pahaa kunnian tähden. Tai että uhkailisivat mua ja mun perhettä. Ei ei... Mutta tekevät kyllä kaikkensa muuten, kiusaavat mua ja mun miestä, tappelevat kotona ja raivoavat siitä että mieheni ei "kunnioita perhettään, koska ei kuuntele heitä"

Kuitenkin perhe on ollut jo kauan suomessa, eikä ole kyse mistään kiihkoilija arabeista... En vain ymmärrä, miksi ihmeessä he tekevät näin, koska he tietävät että heidän poika/veli rakastaa mua yli kaiken ja päinvastoin..

Liitot eri kulttuurien välillä ovat vaikeita ilman tuollaisia "valmiitakin ongelmia". Rakkaus kyllä hiipuu ajan myötä ja sitten ongelmat vasta isoja ovatkin.



Anna ukon mennä, meressä riittää kyllä kalaa.

ja sano että tallatkaa noita...

Olen itseki kallistumassa siihen suuntaan, että kannattais lopettaa suhde..

Vaikka tekeekin kipeää. Itseäni ärsyttää suunnattoman paljon se, että nämä ihmiset on kuitenkin suomessa. Voisivat kunnioittaa sitä edes senverran, että kohtelisivat mua edes niinku toisia ihmisiä, mutta ei.... He kohtelevat mua todella törkeästi.

Mutta yritän nyt saada tilanteen selväksi ja jatkaa elämässä eteenpäin.

Mietin vaan, että minun päätäni ei kyllä kukaan olisi saanut kääntymään silloin, kun mieheni kanssa olimme menossa naimisiin. Vaikka mieheni äiti ei laskenutkaan liittoamme oikeaksi ollenkaan, koska "ainoa oikea vaimo on se oman maan nainen, jonka sitten joskus nait kun tulet järkiisi". Oli sitä meilläkin ennakkoluuloja, mutta kyllä se anoppi leppyi, kun alkoi lapsenlapsia ilmestyä kuvioihin :-)

on alunperin korealainen ja kun sai tietää että seurustelin nykyisen mihen kanssa, niin se alkoi heti etsimään tälle korealaista neitsytvaimoa. No ei mitään, kyllä se siitä sitten rauhottu. Mentiin naimisiin ja nyt odotetaan lasta. Kannattaa varmaan jättää ihan omaan arvoonsa tollaset. Ja jos mies kuuntelee ennemmin äitiään kuin tulevaa vaimoa, niin ehkei se sittenkään ole se oikea? Kuitenkin sen miehen/vaimon kanssa tulee vietettyä n. 60 v, ja äitin helmoista lähdetään kaksikymppisenä. Perusjärki riittää määrittämään et kumman pitäisi olla miehelle se tärkeempi.

Kuten joku tossa aiemmin sanoikin, jos edes hetken tosissasi epäröit, lienee tosiaan viisainta katkaista suhde. Ei siksi että toi tilanne olisi jotenkin toivoton tai ainutlaatuinen, vaan siksi että vastaavia hankaluuksia todennäkösiesti tulisi teidän monikulttuurisessa suhteessa olemaan myös tulevaisuudessa. Ihan selvää siis on, että jos kaipaat yksinkertaista suhdetta, alat seurustella suomalaismiehen kanssa.



Sen sijaan toi reaktio ei ihmetytä mua lainkaan miehen perheen puolelta. Monet maahanmuuttajat on samaa mieltä, enkä suinkaan puhu vain Suomessa asuvista. Asun itsekin ulkomailla, ja noita juttuja riittää. Mielestäni saisit olla ylpeä miehestäsi, joka on asettunut omaa sukuaan ja perhettään vastaan. En tiedä mikä hänen kulttuurinsa on, mutta tuo ei suinkaan ole kaikkien miesten reaktio.



Nyt on sinun aikasi päättää, kuinka suvaitsevainen jaksat olla. On turha suuttua miehesi perheelle, et voita sillä mitään. Koeta vaan miettiä, millaisia ongelmia jaksat kestää ja mitä et. Punnitse, kuinka pitkälle rakkautesi mieheesi voi kantaa ja mitä kaikkea se voi peittää alleen.