Keskenmeno tammikuussa, nyt LA joulukuussa - kuulumisia.
Olen -69 kahden lapsen (-00 ja -05) äiti ja mieheni on -67 yhden (-05:) isä. Käyn yhä toisinaan täällä mietiskelemässä saamatta jäänyttä lastamme (km rv 12+2) ja lukemassa kovin monien samantapaisia kokemuksia. Vieläkin asia joskus vähän painaa ja ihmetyttää, tulee mietittyä sukupuolta ja tuota ikävän satunnaista biologiaa, joka meitä heittelee.
Ensin menetetyn vauvanalun sukupuolta mietti todella paljon, mutta onhan meillä jo sekä tyttö että poika, ja mitäpä se tieto loppujen lopuksi muuttaisi. Nyt tulossa oleva vauva taitaa olla tyttö. Sekä nyt että ed. kerralla ajattelimme vahvasti, että varmasti poika, sillä miehen suvussa on tällaista taipumusta. Nimikin oli valmiina. Koska tämä tuleva lapsi on kolmas ja kai viimeinen, olisihan se ehkä mukavaa, jos voisi kutsua keskenmennyttä sillä ajatellulla nimellä. Mutta eipä sitä voi, jos olikin tyttö. Mennyttä kaikki tyynni, sillä eihän hän ehtinyt kehittyä elinkelpoiseksi yksilöksi, koska kaikki meni niin kuin meni. Hänestä ei ollut eläjäksi, se vain täytyy hyväksyä. Jos hänen kehityksessään olisi ollut jotain pahasti vialla, parempi näin. Ymmärrettävästi patologitkin tutkivat vain tapauksia, joissa perheelle käy usein samalla tavalla, ei tällaisia satunnaisia keskeytyneen keskenmenon lääkkeellisiä tyhjennyksiä. Moni tuttavakin kysyi, että olikohan se tyttö vain poika, johon vastasin, että ei siellä vessassa ole patologia paikalla ja vauvanalulle piti vain heittää hyvästit siellä vessassa, vaikka kova paikka se oli. Oli yllätys, että asia hoidettiin noin itse, mutta kuulin jostain, että mielelle voi olla hyväksi se konkreettisuus siinä. Joku ei vain kaavi alkua pois ja pim, siinä se. Teet sen itse.
Meillä oli raskaustestin negatiiviseksi saamisen jälkeen yksi epäonnistumiskierto ja sitten onnisti. Tuntui epätodelliselta ja asiasta oli vaikea täysin nauttia ja iloita - entäpä jos käy taas samalla tavalla. Vartaloni ei toiminut edellisellä kerralla tai jotain muuta meni pieleen, ja nyt voi käydä samoin. Meni aikaa, että aloin taas kirjoittaa raskauspäiväkirjaa. Joka raskaudessa olen kirjoittanut liimaillen kaikkea mukavaa oheisjuttua väliin. Nyt äitini rohkaisikin jatkamaan samaa paksua kirjaa, johon olin kirjoitellut loka-06 - tammi-07. Kirjan kansi oli kuin heinäkuista heinikkoa, sillä keskenmenneen vauvan oli määrä syntyä heinäkuun helteisiin. Leikkasin vanhasta joulukuisesta lehdestä ihanan aurinkoisen talvimaiseman ja siihen joulutähtikukan ja sydänpiparin. Kuvasta tuli ihana ja niin taitaa tulla tästä vauvastakin! Olemme nähneet hänet ultrassa useita kertoja ja kaikki, mitä olemme saaneet tietää on ollut kohdallaan. Viimeksi näin kaikki sydämen kammiot ja jopa väpättävän läpän. Ultrassa käyn usein raskausdiabeteksen vuoksi, ja senkin hoito sujuu erinomaisesti.
Neljäs raskaus menossa ja kaksi lasta kotona. Jos kaikki sujuu hyvin, saamme tämän reippaasti masussa nytkin liikkuvan vauvelin kotiin joulukuun puolessa välissä.
Lohduttavia halauksia kaikille keskemenoa juuri eläville ja siitä vielä toipuville ja lämpöistä syksyä :)