Osittain suomalainen lapsi suomalaisessa koulussa
suorastaan kuulla, että muillakin on eläväisiä lapsia. Meillä on tarhalla muksusta tullut erityisen tuen lapsi ,kun on niin eläväinen ja ei oikein jaksaisi ryhmätilanteissa istua paikallaa jne. vaikka kyllä esim. kotona istuu paikallaan pitkiä aikoja ja on oikein superhuippu esim. autossa matkustaessa istumaan paikallaan. On aina juttelemassa kaikille ja saa helposti ystäviä. Vietimme kesälomalla pidemmän jakson Helsingissä ja huomasin, että siellä tuntui olevan enemmänkin näitä puheliata ja avoimia ja reippaita lapsia. Rasittaa vaan tällä hetkellä, kun käydään ihme keskusteluja lasten neuvolan kanssa lapsen tilanteesta. Olivat tarhalla epäilleet, että lapsi ei saa tarpeeksi huomiota kun on niin vaikeata tuo ryhmässä oleminen. hohhoijaa....että sellasta meillä. Onko hyviä vinkkejä miten saisin tarhan henkilökunnan tajuamaan nämä luonteen erilaisuudet. On vissiin kova paikka tarhalla, kun ei voi poikani takia pitää kunnon pitkiä kahvitaukoja kun pitäisi olla keksimässä sille ohjelmaa LOL. Hän kun kaipaisi sitä liikuntaakin päivän mittaan hieman eri tavalla kuin muut lapset. On siis tarhalla ainoa mulattilapsi tällä hetkellä :(
Kommentit (7)
Laitan taman tannekin (ulkosuomalaisten aitien lisaksi) jos taalta loytyisi kokemuksia:
Esikoisemme 4 vee on aloittanut suomalaisella luokalla (ulkomailla kuitenkin) ranskankielisessa tarhassa vietettyjen vuosien jalkeen. Han on erittain ulospainsuuntautunut, tarhassa tullut aina erinomaisesti toimeen toisten (erittain monen maalaisten) lasten kanssa ja hanella on aina loytynyt leikkiseuraa. Han puhuu hyvin (vaikkakaan ei ehka ihan yksikielisen tasoisesti) suomea, lisaksi kotona kaytetaan kahta muuta kielta joita han puhuu ja ymmartaa. Nyt han on kuitenkin useasti kysyttaessa sanonut etta koulussa " kukaan ei leiki mun kanssa" . Lisaksi ainoat lapset joiden kanssa han mainitsee leikkivansa edes joskus tuntuvat olevan luokan muut puoliksi ulkomaalaiset lapset. Tietysti vahan aitia (ja isaa) kirpaisee kuulla etta meidan iloinen ja ulospainsuuntautunut pikkutyttomme onkin yhtakkia sosiaalisesti jotenkin syrjassa. Voi hyvin olla etta kyse on vain hetkittaisista jutuista jotka neljavuotiaasta tuntuvat ikuisuudelta. Mutta silti mielessa kay etta onkohan kyse siita etta hanen sosiaalinen tyylinsa poikkeaa niin paljon tayssuomalaisesta (joita luokalla on enemmisto) ja/tai etta taysin suomenkieliset lapset hylkivat sellaista joka ei osaa " ihan taydellisesti" suomea? Jos nain on niin se on aarimmaisen ikavaa ja taytyy ehka miettia uudestaan hanen koulunkayntiaan. Olisin todella kiinnostunut kuulemaan onko muilla samanlaisia kokemuksia ja jos, niin miten niista on paasty eteenpain?
Meillä on lapset ruotsinkielisessä koulussa ja olivat pk:ssakin.
Huomasin etteivät ainakaan pk:ssa sitä ollenkaan tajunneet että viersa veri saa lapset OIKEASTI toimimaan toisella tavalla kuin supi suomalaiset. Ehkä sekin osaltaan on vaikuttanut siihen että meidän todella avoimet lapsemme (tällähetkellä 2 koulussa) ovat hieman syrjässä muusta porukasta. On hyvin ikävää seutata sivusta kun esim koulu VÄÄNTÄÄ lapset " yhteen muottiin" ja ennen niin iloinen lapsi oon muuttunut toisinaan jopa surumieliseksi. Joku voi nyt väittää että tietyn ikäiset toimivat tietyllä tavalla Kyllä mutta sen ei pitäisi muuttaa lapsen olemusta niin paljon kuin vanhemman lapsemme kohdalla on käynyt.
Tiedän että lapsemme ovat samanlaisia kuin kaikki ne lapset jotka olen tavannut isänsä maassa, toisessa pohjois maassa. Poikamme oli kuulemma villi pk:n puolella vaikka toimi täysin samalla tavalla kuin lapset toisessa kotimaassaan.
lapset syntyneet Suomessa ja olemme aina asuneet Suomessa. Silti se " puolikas ulkomaalaista" on aina aiheuttanut sen, että täyssuomalaisten joukossa lapset eivät ole ihan 100%:sti samanlaisia. Kavereita on ollut täyssuomalaisistakin, mutta eniten kuitenkin muista puolikkaista tai maahanmuuttajista.
Ehkä löytyy enemmän yhteenkuuluvuutta heidän kanssaan - vaikea sanoa.
ja hoitajat olivat aivan ihmeissään tyttäreni " eläväisyydestä" . en tiedä miten muut lapset suhtautuivat hänen, mutta puistossa he aina vähän karttavat puheliasta ja vilkasta tytärtäni:( huolettaa jo tulevaisuus. pitänee laittaa ranskalaiseen päiväkotiin ettei ole niiiiin erilainen.
Kerran puhuimme siitä, jos jotain sattuisi, että tyttö joutuisi muuttamaan koulua. Kävimme tällaisen keskustelun:
Tyttö:" minä olisin varmaan uudella luokalla aika yksinäinen."
Minä:" Miten niin?"
Tyttö:" No, kun suomalaisilta lapsilta varmaan menisi pitkään tutustumiseen. Meidän luokalla otetaan aina uudet nopeasti vastaan ja uusien kanssa aletaan heti jutella. Se varmaan johtuu siitä, että me kaikki olemme osittain ulkomaalaisia."
Näin hän itse on miettinyt asiat.
...niin kerronpa miten tyttomme on nyt ekan vuoden aikana koulussa parjannyt. Eli noiden pienten alkuhankaluuksien jalkeen kavereita loytyi ihan samaan tapaan kuin tarhassakin, ehka enemmankin, ja tytto viihtyy mainiosti koulussaan. Eli kylla "suomalaiseenkin" kouluun naemma mahtuu tallainen hiukan sosiaalisempi tapaus, ja ehka alkuhankaluuksia on lahes kaikilla uuden koulun aloittavilla. Taisipa myos aidilla olla pienta kulttuurishokkia viime lukuvuoden alussa, en ole nimittain asunut Suomessa sitten 1990-luvun alun, ja jotenkin taisin olla henkisesti valmistautunut siihen etta meidan monikulttuurinen lapsi/perhe kohtaa tayssuomalaisten osalta arvostelua... nain ei kuitenkaan ole (ainakaan tietaakseni) kaynyt, pain vastoin.
Lisaksi taytyy nostaa hattua koulun tukiopetusjarjestelmalle josta tytto sai nauttia suuren osan vuodesta parantaakseen suomenkieltaan. Nyt suomi sujuu jo likimain samoin kuin yksikielisilta samanikaisilta (tytolla siis edellen yhteensa 4 kielta), ja muutenkin koulusta olemme saaneet palautetta etta kaikki asiat sujuvat toivotulla tavalla.