Esikoisen hoito synnytyksen aikana
Laitan aloituksen tällekin puolelle, jos teillä olisi tuoreita kokemuksia.:)
Olisi mukava kuulla, miten olette saaneet esikoisen/vanhemmat lapset hoitoon synnytyksen ajaksi silloin, kun isovanhempia tms. läheisiä ihmisiä ei asu. lähettyvillä.
Meillä siis esikoinen kohta 3 v. ja vauva syntyy helmikuussa. Meillä asuvat isovanhemmat satojen kilometrien päässä, joten kovin nopeasti eivät pääse paikalle - ja mun vanhemmat käyvät vielä töissäkin. Siskoni asuu lähempänä, mutta hänkään ei yöaikaan pääse meille millään, ja on myös päivisin töissä. Täällä kotikaupungissa meillä on toki ystäviä, mutta melkein kaikilla on omia lapsia, eli jos lähtö tulee yöllä, niin kukaan ei pääse tulemaan meille. Esikoisen vieminen hoitopaikkaan keskellä yötä taas tuntuu tosi hurjalta, kun ei ole noissa tuttavaperheissä ollut ikinä yökylässä (harvempi alle 3-vuotias varmaan on yökyläillyt?). Kaikki tuttavamme täällä käyvät myös päivisin töissä, joten esikoinen pitäisi sitten pystyä tarvittaessa viemään hoitopaikasta aamulla omalle perhepäivähoitajalleen - ja jos synnytys oikein venyy, niin hänet täytyisi myös hakea hoidosta. Juuri kenelläkään ystävistämme ei ole autoa.
En tajua, mitä ihmettä oikein keksimme. Tällä hetkellä tuntuu, ettei voida sopia etukäteen mitään yhtä varmaa vaihtoehtoa, kun ratkaisuun vaikuttaa ihan hirveästi se, onko yö vai päivä ja arki vai viikonloppu. Joudumme siis varmaan pyytämään useampaa ihmistä olemaan " varalla" ja tekemään päätöksen hoitojärjestelyistä sitten h-hetkellä pikaisesti.
Miten kummassa te muut olette saaneet esikoisen hoidon järjestymään silloin, kun mitään ilmiselvää hoitopaikkaa ei ole ollut?! Ja kuinka kaikki sitten sujui, miten esikoinen pärjäsi?
Meidän tyttö on vielä pikkaisen herkän sorttinen, joten hoitajan ja hoitopaikan pitäisi olla tosi tuttu, etenkin jos sinne mennään yöllä. Huokaus...pahimmassa tapauksessa ei tietenkään ole muuta vaihtoehtoa kuin että mies jää esikoisen kanssa ja minä lähden yksin synnyttämään.:-/
Jostain syystä olen myös jo nyt ihan varma, että jos esikoinen joudutaan viemään kovin kiireellä " johonkin" hoitoon, niin kannan koko synnytyksen ajan murhetta hänen pärjäämisestään, mikä vaikuttaa varmasti paljon yleisfiilikseen. Murehdinkohan nyt ihan turhaan...?
Kyselee
Lumileopardi rv 21+3
Kommentit (9)
Olen aivan väärä ihminen vastaamaan koska meillä isovanhemmat asuvat lähellä ja hoitelivat esikoista kakkosen syntyessä, mutta jotain tuli mieleen kuitenkin.
Joku jo ehdottikin perhepäivähoitajaa ja se kuulostaa minustakin erittäin hyvältä idealta. Jotenkin yrittäisin varmasti järjestää esikoisen hoidon niin ettei hänen tarvitsisi lähteä omasta kodista minnekään oli päivä tai yö kun synnytys käynnistyy. Olisi edes tuttu koti ja lelut ja jutut jos hoitaja on vähän vieraampi...
Ja voisiko joku ystävistänne tulla kuitenkin teille vaikka omiakin lapsia olisi? Voisiko jonkun perheen isä pyörittää kyseisen perheen arkea jos ystäväsi hyppäisi tarvittaessa apuun? Ja menisi vaikka yhtenä päivänä vähän myöhässä töihin ja veisi lapsenne hoitoon johon hän voisi jäädä siihen asti kunnes isä ehtisi apuun?
Toivottavasti saatte asian jotenkin mukavasti järjestymään!
Onnellista odotusta!
Vaikken vielä ole edes raskaana :)
Mutta meilläkään ei ole täällä päin sukulaisia, jotka ehtisivät apuun parissa tunnissa. Eikä oikein vielä ole eds hyviä tuttuja, kun ollaan vasta vuosi asuttu paikkakunnalla. Meillä on onneksi ihanan oloisia naapureita, joten varmaankin turvaudumme heihin sitten, kun tilanne joskus koittaa. Pakkohan se on, jos haluaa että mieskin pääsee kokemaan synnytyksen ihmeet (edellinen oli kiireellinen sektio, josta oli ilo kaukana)...
mutta ensinnkin nyt on vielä hyvää aikaa totuttaa esikko olemaan yötä ilman vanhempia eli yökyläilyttää häntä jollei ole vielä yhtään poissa ollut. (Useasti täällä palstoilla kritisoidaan lasten yökylään ja hoitoon laittamista ja vielä ihmetellään että pitäisikö ihan vaan totuttamisen vuoksi laittaa ja tässähän se nähdään että pitäis :-) Ja synnytyshän on sentään sikäli tiedossa oleva juttu verrattuna johonkin äkillisiin sairaalakeikkoihin että sen tietää olevan edessä ennemmin tai myöhemmin.)
Ystäväperheillä on ymmärrettävästi omat menonsa ja työpäivänsä ja tästä syystä kysyisinkin ekana lapsen perhepäivähoitajalta voiko hän poikkeustapauksena ottaa hoitoon sen yhden kerran myös yöllä ja tarpeen vaatiessa myös pitää yli normaalin hoitopäivän. (Riippuu tietysti siitä millaiset välit teillä hoitajaan on) Erilliskorvausta vastaan tietysti. Silloin lapsen ei tarvitsis ainakaan olla heittopussina paikasta toiseen jos synnytys venyykin.
(Itse varmaan olisin kotona mahdollisimman pitkään, mutta tiedän että kaikki eivät kauaa pysty olemaan. Ja jos on tapana synnyttää vuorokausitolkulla niin antaisin suosiolla miehen olla lapsen kanssa kotona mahdollisimman pitkään ja tulla paikalle sitten vasta kun alkaa jotain tapahtua. Tämä on tietysti siitä kiinni miten itse jaksat yksinäksi.)
Hoida järjestely ajoissa kuntoon niin ei sitten tarvitse loppuraskautta tuollaista murehtia. Iloista odotusta!
Tyttömme on ollut kyllä paljonkin hoidossa (myös useampia öitä peräkkäin) isovanhemmillaan, mutta jonkun tuttavaperheen luokse meneminen vaatisi vähän harjoittelua etukäteen. Toisaalta kolmivuotias jo ymmärtääkin aika hyvin tuollaisia tilanteita, kun ne hänelle selitetään.
Mahdollisen yöpaikan kysyminen pph:lta on tosi hyvä idea. Paikka on tytölle tuttu ja turvallinen ja on myös lähellä kotia. Ehkä varmistamme sen ihan ensin ja jos ei onnistu, niin alamme sitten miettiä muita vaihtoehtoja.
Esikoisen synnytys kesti 26 tuntia, joten jospa tälläkään kertaa ei tulisi kiire...;)
Olin itse lupautunut hoitamaan kaverini esikoista synnytyksen ajan. Olinkin varalla useamman viikon ja varustautunut siihen, että soitto voi tulla myös yöaikaan. Sovittiin, että katsotaan sitten hieman kellonajasta riippuen, menenkö sinne vai tuleeko poika meille. Eli jos lähtö on keskellä yötä niin poikaa ei ole syytä herättää uniltaan.
Loppujen lopuksi kävi niin hyvin, että lähtö tuli lauantaina illalla ja pojan isä tuli nukuttamaan hänet meille. Ko. lapsi ei ole koskaan ollut meillä yökylässä, vaikka muuten onkin tuttu paikka ja itselläni on samanikäinen poika eli kaveri löytyi pahimpaan ikävään. Yö meni hyvin ja aamulla poika ei ollut moksiskaan järjestelyistä, vaikka aika äitiriippuvainen tapaus onkin. Isä haki hänet illansuussa kotiin ja äiti jäi vauvan kanssa sairaalaan.
Älä ota stressiä etukäteen, kyllä asiat hoituvat tavalla tai toisella.
esikoinen oli kuopuksen syntymän aikaan 1v 4kk ja (älkää kivittäkö!) yöpynyt useinkin äitini luona, jonka kanssa ollaan todella paljon tekemisissä.
Kuopuskin ilmoitteli tulostaan laskettuna päivänä, mutta äitini oli reissussa juuri sinä päivänä (oli kuitenkin viikonloppu) ja päätettiin lähteä sairaalaan kuitenkin. Meillä oli siis esikoinen mukana, mutta kun näytti ettei tässä kovin kiireellä edetä niin mieheni lähti viemään esikoisen hoitoon äitini luo, joka sillä hetkellä oli lähes 100 km päässä. Ihan kaiken varalta koska olin päättänyt synnyttää :)
Sairaalaan otettiin esikolle leluja ja kirjoja mukaan, jos hoitajaa ei olisi järjestynyt niin luultavimmin olisi täytynyt isän lähteä tytön kanssa kotiin. :/ synnytys meni kuitenkin myöhään iltaan, mies ehti takaisin ennen h-hetkiä ja näinollen kaikki meni hyvin.
Tästä nyt tuskin ei paljon apua ollut, mutta meillä oli näin :)
Onnellista odotusaikaa!
Toivottelee myöskin helmivauvan äippä :)
kaikki sukulaiset asuvat Suomessa. Tässä kaupungissa olimme asuneet vain vuoden kun kakkonen syntyi. Esikoinen oli silloin vajaa 16 kk. Muutamat naapurit ja kaverit olivat lupailleet apuja kiirelähdön aikaan, mutta olisi tuntunut aika ikävältä jättää tyttöä kenellekään, joka ei ollut
kovin läheinen eikä tuntenut hänen tapojaan ja kaikillahan on omat lapset, työt ym juttunsa. Mieheni lapseton sinkkuveli tuli sitten avuksemme 9 pv ennen LA ja lähtö sairaalaan tulikin varsin kiireellä seuraavana yönä ja sinkkuveli jätettiin selviämään aikaisemmin kirjoitetun ohjelapun (Thank good!) avuin. Ihan hyvin meni puoli vuorokautta, purkkiruuat oli syötetty kylmänä (mutta oli syönyt), vaippa ja body väärinpäin ja kakkaa veljen farkuilla, mutta pääosin hyvin oli mennyt (kaikki hengissä ja hyvillä mielin).
Eli esikoinen oli 3v. kun kuopuksen oli määrä syntyä. Olimme sopineet 2 eri vaihtoehtoa, miten hoito järjestetään. Meilläkin isovanhemmat asuu pitkän matkan päässä ja muita hoitopaikkoja ei oikein puussa kasvanut... Suurin osa ystävistä on työelämässä.
Yö/viikonloppu: mun siskon mies lähtisi ajamaan 60km päästä hakemaan poikaa hoitoon heille, oma mies lähtisi vastaan, pudottais mut matkan varrella synnärille. Tai jos tapahtuma olisi viikonloppuna päivällä, niin siskokin saattaisi lähteä. Heillä 3 lasta ja sisko lasten kanssa kotona. Me ei hirveästi jaksettu pohtia sitä, että poika pitäis nostaa uniltaan autoon, sillä meillä on sikeäuninen tapaus ;) Ei olis varmaan herännyt koko toimitukseen. Etukäteen toki prepattiin, että joku aaamu saattaa herätä serkkulasta ;)
Aamu/arkipäivä: äiti-kaveri, joka asuu muutaman kilometrin päässä oli varautunut ottamaan pojan hoitoon. Oltais nakattu esikoinen sinne matkalla synnärille. Jos synnytys olisi venynyt, niin oltais hälytetty sisko/siskon mies hakemaan esikoinen heille yöksi.
Historiaa sen verran, että mulla eka synnytys kesti 3,5 tuntia, joten hoidon piti järjestyä nopeasti toisella kertaa.
Lopulta kaikki meni paremmin kuin hyvin, sillä synnytys käynnistettiin ennen laskettua aikaa :) Mies vei käynnistyspäivänä eka mut synnärille ja sitten esikoisen äiti-kaverin luo hoitoon. Tuli sitten myöhemmin perässä. Iltapäivällä synnytyksen jälkeen mies haki pojan hoidosta ja tulivat sitten vauvaa ja mua katsomaan. Osastolla olin vain yhden yön, joten seuraavana aamuna tulivat miehet hakemaan meitä kotiin.
Se ehdotus, että kysyisi perhepäivähoitajalta kuulosti minustakin hyvältä idealta.
Meillä pohdittiin myös kovasti, että mitä esikoiselle tehdään kun synnytyksen aika tulee. Isovanhemmat yms. asuvat pitkän matkan päässä. Naapuri lupasi sitten auttaa tässä asiassa. Naapurilla on saman ikäinen lapsi, joten ollaan paljon yhdessä oltu. Sovittiin, että jos on yö, hän tulee meille nukkumaan, ettei tartte lasta herättää. Muuten oltaisiin viety naapuriin. Yritettiin käydä usein leikkimässä, kun synnytys lähestyi, jotta kaikki olisi tutumpaa.
Lopulta kävikin sitten niin, että nuorimmainen päätti syntyä jouluaattona. Oli onneksemme sukulaisia kylässä. Lähdimme yöllä ja isä ehti vielä aamuksi kotiin, kun esikoinen heräsi.