Esikoisen hoito synnytyksen aikana
Hei, laitan tästä aiheesta ihan oman aloituksensa. Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia siitä, miten olette saaneet esikoisen/vanhemmat lapset hoitoon synnytyksen ajaksi silloin, kun isovanhempia tms. läheisiä ihmisiä ei asu. lähettyvillä.
Meillä siis esikoinen kohta 3 v. ja vauva syntyy helmikuussa. Meillä asuvat isovanhemmat satojen kilometrien päässä, joten kovin nopeasti eivät pääse paikalle - ja mun vanhemmat käyvät vielä töissäkin. Siskoni asuu lähempänä, mutta hänkään ei yöaikaan pääse meille millään, ja on myös päivisin töissä. Täällä kotikaupungissa meillä on toki ystäviä, mutta melkein kaikilla on omia lapsia, eli jos lähtö tulee yöllä, niin kukaan ei pääse tulemaan meille. Esikoisen vieminen hoitopaikkaan keskellä yötä taas tuntuu tosi hurjalta, kun ei ole noissa tuttavaperheissä ollut ikinä yökylässä (harvempi alle 3-vuotias varmaan on yökyläillyt?). Kaikki tuttavamme täällä käyvät myös päivisin töissä, joten esikoinen pitäisi sitten pystyä tarvittaessa viemään hoitopaikasta aamulla omalle perhepäivähoitajalleen - ja jos synnytys oikein venyy, niin hänet täytyisi myös hakea hoidosta. Juuri kenelläkään ystävistämme ei ole autoa.
En tajua, mitä ihmettä oikein keksimme. Tällä hetkellä tuntuu, ettei voida sopia etukäteen mitään yhtä varmaa vaihtoehtoa, kun ratkaisuun vaikuttaa ihan hirveästi se, onko yö vai päivä ja arki vai viikonloppu. Joudumme siis varmaan pyytämään useampaa ihmistä olemaan " varalla" ja tekemään päätöksen hoitojärjestelyistä sitten h-hetkellä pikaisesti.
Miten kummassa te muut olette saaneet esikoisen hoidon järjestymään silloin, kun mitään ilmiselvää hoitopaikkaa ei ole ollut?! Ja kuinka kaikki sitten sujui, miten esikoinen pärjäsi?
Meidän tyttö on vielä pikkaisen herkän sorttinen, joten hoitajan ja hoitopaikan pitäisi olla tosi tuttu, etenkin jos sinne mennään yöllä. Huokaus...pahimmassa tapauksessa ei tietenkään ole muuta vaihtoehtoa kuin että mies jää esikoisen kanssa ja minä lähden yksin synnyttämään.:-/
Jostain syystä olen myös jo nyt ihan varma, että jos esikoinen joudutaan viemään kovin kiireellä " johonkin" hoitoon, niin kannan koko synnytyksen ajan murhetta hänen pärjäämisestään, mikä vaikuttaa varmasti paljon yleisfiilikseen. Murehdinkohan nyt ihan turhaan...?
Kyselee
Lumileopardi rv 21+3
Kommentit (10)
Jos nyt et ihan syöksysynnytystä joudu kokemaan, niin eiköhän hoito jotenkin järjesty. Voithan varmaan mennä vaikka yksinkin sairaalaan ja miehesi tulee sitten perästä kunhan on rauhassa järjestänyt tyttönne hoitoon? Yleensä kuitenkin sairaalassaolo on alkuun enemmän tai vähemmän odottelua ja silloin kyllä pärjäät ilman miestäsikin...
Ja voihan se esikoinen tulla vaikka sairaalaankin mukaan aluksi ja mennä sieltä myöhemmin hoitoon? Älä turhaan murehdi asiaa vielä, aikaa on vielä eikä tulevaa pysty mitenkään ennustamaan.
Meillä onneksi anoppi asuu lähellä, sillä kakkonen tuli maailmaan niin nopealla tahdilla, että juuri ja juuri ehdittiin sentään sairaalaan... Mutta harvemmin kai ne lapset ihan syöksymällä tosiaan syntyvät, turha sitä ainakaan on pelätä.
Itsekin olen asiaa miettinyt todella paljon. Meillä myös sukulaiset asuvat kaukana ja ovat lisäksi kaikki työssäkäyviä ihmisiä, joten apuja ei sieltä suunnalta ole odotettavissa. Lisäksi olemme hiljattain muuttaneet uudelle paikkakunnalle, jossa ei ystävyyssuhteita ole vielä ehtinyt muodostumaan, joten ei siis ole tuttavaperheitäkään, joihin turvautua. Tyttö 2v10kk on kotihoidossa eli ei edes päivähoitopaikkaa, johon voisi viedä vaikka päivällä jos synnytys tapahtuisikin virka-aikaan. Tyttö ei myöskään koskaan ole ollut yökylässä, joten en tiedä pystyisinkö edes sukulaisille viemään yöksi hoitoon...huoh. No olen raskauden alusta asti asennoitunut siihen, että yksin käyn tämän pikkukakkosen synnyttämässä.
Lisäjännitystä tähän tilanteeseen tuo miehen jatkuvaa matkustelua vaativa työ. Hartaasti toivon, että tämä masukki ei synny ennen la:ta, koska mies on vielä pari päivää ennen 13 tunnin lentomatkan päässä...kääk. Yrittää kyllä vaihtaa tuon viimeisen reissun sellaiseen, että olisi vain 5 tunnin automatkan päässä, jolloin olisi edes pieni mahdollisuus ehtiä kotiin esikoisen seuraksi ennen kuin vauva syntyy.
Kaikesta huolimatta uskon ja luotan, että kaikki järjestyy jollain tavalla.
Että jos ei muuta ehditä järjestää, niin synnytän sitten yksin. Mieluummin niin, kuin että mäkin stressaisin salissa koko ajan esikoisen pärjäämistä " vieraassa" hoidossa. =)
Meilläkin sukulaiset reilun sadan kilometrin päässä, eikä täällä ketään sellaisia tuttavia, joille pienen voisi äkkiä viedä. Miehen veli pääsisi ehkä vähäksi aikaa esikoista katsomaan, mutta kun hänellä ei ole omia lapsia, niin ei juuri osaa meidän lapsen kanssa " olla" . Siis että osaisi ruokkia, vaihtaa vaippaa ja laittaa nukkumaan.
Luulenpa, että meillä pidetään isovanhempia " hälytystilassa" la:n lähestyessä. Päässevät kuitenkin parissa tunnissa paikalle, joten voin lähteä yksin laitokselle ja mies tulee sitten perässä, kun hoitoväki on saapunut.
-Tango 20+3
Todellakin loistava aloitus ja ajankohtainen asia meillekin. Meillä esikoinen on 1 v 4 kk ja tosen la on kuukauden sisällä. Esikoinen ei ole ollut koskaan hoidossa kenelläkään vieraalla (vain siis minulla ja isällään), joten hoitoon antaminen/laittaminen tuntuu tosi vaikealta ajatukselta. Kuitenkin tässä synnyttää pitää, joten erilaisia keinoja on mietitty. Tosiaan riippuu aivan hirveästi siitä, mihin aikaan synnytys käynnistyy. Jos on yö, niin isi saa jäädä esikoisen kanssa kotiin ja minä lähden yksin. Samoin muutenkin esikoisen hoito on etusijalla. Meillä isovanhemmat ehtivät parissa tunnissa paikalle, mutta minunkin synnytykseni tulee todennäköisesti olemaan nopea. Jos aika on suotuisa, niin isovanhemmat hoitakoon, mutta illalla on isin oltava ehdottomasti paikalla. Pääsääntöisesti ajattelen lähteväni ja synnyttäväni yksin. Toki minua pelottaa kovasti, että tukea ja turvaa ei ole mukan, mutta tilanne nyt vaan on tällainen.
enkä ratkaisua vielä keksinyt vaikka meillä on niin onnellinen tilanne että vaihtoehtoja on monia! Isovanhemmat(+14v setä) asuvat kilometrin päässä, tosin käyvät töissä eli illat ja viikonloput on helppo järjestää. Ja pärjää tuo setäkin lapsemme kanssa joten hänkin varmaan pystyy olemaan pois koulusta jos muuta ei järjesty. Lisäksi toinen setä vaimoineen asuu sairaalamatkan varrella, vuorotyötä tekevä siskoni 20 km päässä, omat vanhempani 50 km päässä ja isäni on eläkkeellä ja äitinikin pystynee aika helposti lähtemään töistä kesken päivän. Lisäksi löytyy vielä " hätävara" paikkoja 4-6 kpl joten meillä ei pitäisi olla ongelmaa.
Teidän tapauksessa minäkin suosittelisin kysymään pph:lta, olisihan tuttu paikka mukavin lapselle ja synnyttävälle äidille. Ja kun tosiaan on kyse erikoistapauksesta ja aika lyhyestä ajasta niin toivottavasti onnistuu. Joa alkaa näyttää siltä että lapsi pitää viedä esim. ystävän luokse niin etukäteen voisi koittaa tutustuttaa lasta paremmin ystävääsi. Se voisi vähän helpottaa lapsen sopetumista.
Jos hoitopaikka turvallinen, niin tuskin lapsi traumoja saa vaikka muutaman tunnin joutuisikin olemaan " vieraassa paikassa" .
Eiköhän teille joku ratkaisu löydy! =o)
...kovasti kivoista vastauksista! Mielellään luen vielä lisääkin kokemuksia näistä hoitojärjestelyistä.
Luulen, että tuo pph olisi tässä tapauksessa meidän ykkösvaihtoehto. Olin sitä vähän mielessäni pyöritellytkin, mutta en tiennyt, onko sellainen " tapana" . Pph:mme on kyllä aivan ihana ja lapselle tosi rakas ja läheinen tyyppi, joten mielellämme tytön hänelle jättäisimme, jos vain tällainen järjestely sopisi. Jos ei sovi, niin täytyy sitten yrittää miettiä noita muita ratkaisuja.
Käytännössä varmaan on pakko pyytää muutamaa ihmistä olemaan " varalla" , riippuen vähän siitä, koska lähtö tulee. Olisi niin ihanaa, kun olisi joku, joka voisi tulla meille, jos lähdön hetki koittaa yöllä. Tuntuu jotenkin rajulta lähteä viemään kesken unien herätettyä lasta keskellä yötä hoitoon. No, mutta sellainen tilanne voi olla edessä, täytyy alkaa sopeuttaa tyttöä mahdollisuuteen hyvissä ajoin.
Esikoisen synnytys kesti kaikkiaan 26 tuntia, joten jos tää etenee puoliksikin yhtä hitaasti, niin pelivaraa kyllä on.;)
asuvat monen sadan kilometrin päässä, joten esikoinen piti laittaa naapurin hoiviin siihen asti, kunnes mummo kurvasi paikalle. Kolmannessa synnytyksessä päästiinkin tilaamaan mummo ajoissa paikalle, kun tiedossa oli suunniteltu sektio. Nyt tässä neljännessä synnytyksessä on taas suunniteltu sektio ja kolme lasta menevät isänsä luo synnytyksen ja minun sairaalassa oloni ajaksi. Meillä siis uusperhe.
Eka lapsi oli vasta 1,5 v. kun lähdin tokaa synnyttämään, tutut + sukulaiset asui just niin kaukana, että mies ei ehtinyt synnärille kun odotteli anoppiansa kotonamme.
Mua ei kyllä haitannut yhtään synnyttää yksin, vaikkei mikään erityisen helppo tai nopea synnytys ollutkaan. Kätilö pahoitteli, ettei taida nyt isä ehtiä mukaan. Karjuin vain polttojen välissä, että ihan sama ketä on paikalla, kunhan saadaan vauva ulos niin pian kuin mahdollista. Ymmärrän, että jos synnytys pitkittyy, että kaipaa seuraa, mutta muuten tuntuu että joka tapauksessa se helvetti on vaan itse kestettävä ja hoidettava.
Nyt on kolmas tulossa, enkä edes mieti järjestelyjä. Olen edellisetkin synnyttänyt melko yllättäen ja huomattavasti ennen la:aa eli vaikea noita on suunnitellakaan, jos ei ole tosi läheisiä ihmisiä todella lähellä, että voisi sinne vaikka keskellä yötä lapset heittää.
Olimme käyttäneet MLL:n paria hoitajaa etukäteen muutaman tunnin ihan vain siitä syystä, että olisi ihmisiä, keitä hälyttää synnytyksen koittaessa. Kirjoitin paperille tarkkaan esikoisen päiväjärjestyksen ja ihan niinkin tarkkaan,e ttä mitä välipalaksi tai ruuaksi ruukaa syödä. Eipähän niitä kenenkään tarvi miettiä.
No, meillä kävi niin onnekkaasti,e ttä kakkonen syntyi viikonloppuna ja miehen sisko pääsi 30min ajomatkan päästä lasta hoitamaan.
Kun sanoit, että tutuillasi ei oo autoa, millä tulla teille/ viedä ja hakea esikoista. Onhan taksit keksitty!Ei se nyt niin paljoa maksa, jos kerran taksia käyttää. Sanoo vaan hoitajalle etukäteen, että tilaa taksin ja te maksatte.
Jos välimatkat ei ole mahdottoman pitkiä, voisi miehesi viedä sinut laitokselle ja sen jälkeen esikoisen hoitoon ja takaisin sairaalaan?
Tosi kinkkisiä nämä tilanteet ovat. Itse ehkä yrittäisin ratkaista asian niin, että kysyisin apua perhepäivähoitajalta arkipäiviä/iltoja/öitä varten ja sitten ehkä viikonloppuvaralle joku ystäväperhe, kun eivät ole töissä. Ehkä perhepäivähoitaja voisi olla mahdollinen paikka myös viikonloppuna? Nämä tilanteet ovat kuitenkin niin ainutlaatuisia ja harvinaisia, joten voisin kuvitella, että pph suostuisi korvausta vastaan. Olisi esikoisellesi ainakin tuttu ja turvallinen paikka (myös kaikki tarvikkeet löytyisivät sieltä), eikä sinunkaan tarvitsisi olla niin huolissaan.
Meillä on lähisukua ja ystäviä samassa kaupungissa, joten ei ole ollut vastaavaa huolta, mutta meillä pari vuotta sitten esikoisen pph tarjosi oma-aloitteisesti apuaan synnytyksen lähestyessä. Mielestäni se oli hieno ele, että olisi ollut valmis ottamaan pojan myös yöksi. Meillä synnytyksen kanssa kävi itse asiassa niin, että mies kävi nukuttamaan pojan yhdeksäksi kotiin (olivat illan katsomassa minua sairaalassa, sillä synnytystä käynnisteltiin) ja kun poika oli nukahtanut, vaihtoi vahtivuoroa mummun ja vaarin kanssa ja ajoi kiireisesti sairaalaan. Siellä sitten muutama tunti synnytettiin ja mies ehti aamuyöksi nukkumaan kotiin. Silloin 2-vuotias poika ei edes tiennyt, mitä kummaa yön aikana oli tapahtunut, kun iskä oli aamulla ihan normaalisti herättelemässä ja viemässä pph:lle hoitoon :).
Nyt meilläkin on siinä suhteessa eri tilanne, että pieniä lapsia on ennestään kaksi ja koska olen heidän kanssaan kotona, ei mitään pph:ta ole käytettävissä. Pitää siis turvautua sukuun ja ystäviin. Todella lyhyellä varotusajalla (taustallani synnytys voi olla tosi nopea) en keksi muita apuun kuin naapurustossa asuvat kotiäidit. Onneksi kolmelle on kännykässä numerot ja ehkä heistä ainakin joku on paikalla h-hetkellä, jos sattuu keskelle arkipäivää. Sairaalan ovelle jos lapset vien mukanani, sinne sitten ehtii joku sukulaisistakin hätiin.
t. Jogu (20+6)