Mulla on niin paha mieli. Tulikohan lapsille jotain pelkoja, kuten ystävä sanoi?

tottakai tosta tulee paha mieli... mieti kuinka kauheaa olisi jos lapsillasi olisi sellainen zombie äitinä, jota mikään ei hetkauta ja joka ei ikinä näytä tunteitaan

Ehkä lapset säikähtivät, jos kovaan ääneen itkit tai huusit, mutta sitä asiaa voi lasten kanssa käsitellä, jotta he ymmärtäisivät mistä oli kyse.

Sen verran kalliita olivat. Höpön höpön noi traumajutut.

Voihan sen selittää lapsille, että äiti on surullinen kun näihin astioihin liittyy niin ihania muistoja.

2

Lapset huomaa teeskentelyn ja ajattelee sitten että tunteita ei saa näyttää vaan on aina vaan pidettävä kestohymy naamalla

Tavallisen lautasen perään tuskin kukaan itkisi mutta noilla astioilla on tunnearvoa(KIN), ymmärrän täysin pahan mielesi!



Kyllä äitikin saa suuttua, itkeä, nauraa jne, emme me ole tunteettomia koneita jotka tekevät hommat suit sait mitään ajattelematta. Ystäväsi on kyllä kumma tyyppi, anteeksi vain.

Selitä juttu lapsillesi kun heräävät uudestaan ja kerro miksi reagoit niin voimakkaasti. Mutta että ei ole hätää ja paha mieli asiasta menee ohi jossain vaiheessa.

Esikoinen 3v tuli halaamaan ja sopersi pieni pelästyneenä ettei haittaa ja sä voit äiti juoda mun Muumi-mukista. Niiden pienten ilmeet oli tosi pelästyneitä, mutta en tiedä säikätivätkö enemmän sitä kamalaa kilinää, astoiden palasten sinkoilua vai mun itkua.

Liittyy noihin tämänpäiväisiin tunteidennäyttöketjuihin.



Tuntuu siltä, että ihmiset sekoittaa asioita. Että joko näytät kaikki tunteet estottomasti tai sitten teeskentelet. Tunnerehellisyys on tärkeää, mutta on eri asia meneekö juttuihin mukaan ihan kybällä. Eli jos lapsi aloittaa riidan, kohta kaksi ihmistä käyttäytyy yhtä lapsellisesti. Vaihtoehtona sille, että kun lapsi aloittaa riidan, aikuinen kyllä suuttuu, mutta pysyy aikuisena ja tilanteen herrana ja pystyy hallitsemaan itseään kuten aikuinen.

On erittäin normaalia itkeä jos vaikka kadottaa rakkaan unilelunsa joka on tärkeä, tai jos höyryjyrä ajaa kalliilla rahalla ostetun auton yli, tai jos omalle lapselle sattuu jotain ja raajat katkeilevat.



Ystäväsi ylireagoi yhden tapauksen perusteella. Jos tavallinen lautanen olisi tippunut tiskipöydältä ja hajonnut, tuskin olisit alkanut itkeä. Hyllyn putoaminen yllättäen on järkytys, siinä voi jäädä alle joko itse tai lapset. Maljakoiden hajoaminen aiheuttaa kovan melun, samoin valtavan määrän sirpaleita jotka leviävät kaikkialle ja on suuren siivoamisvaivan takana ettei kukaan saa jalkapohjaansa yhtäkään. Vähemmästäkin sitä itkettää, minuakin.



Jos minun ystävälleni olisi sattunut noin, olisin joko viihdyttänyt lapsia sivussa sirpaleiden ulottumattomissa tai auttanut siivoamaan jäljet mahdollisimman nopeasti.



Ystäväsi pelkäsi siis että lapsesi tuon yhden särkymistapauksen perusteella lapsesi alkavat palvoa materiaa ja minkä tahansa särkymisen olevan katastrofi. Hullun puhetta minusta.



Lapsetkin varmaan säikähtivät jos hylly yllättäen tipahti, toivottavasti kukaan ei ollut alla. Lapsille voi selittää että maljakot olivat kovin kauniita ja tärkeitä, ja niitä ei enää voi korjata, ja siksi äitiä harmitti niin kovasti että itketti. En todellakaan usko että lapsesi mitenkään yhdestä tapauksesta " vaurioituivat" .

olleet astiat. Kai joku hyllyn kannatin petti.

Auttoiko sinua edes sirpaleiden keräämisessä?

Heille tulee itselleenkin itku. Mutta olen yrittänyt opettaa että äidilläkin on joskus paha mieli, ihan niinkuin kaikilla ihmisillä, mutta ei maailma siihen lopu ja paha mieli menee kyllä ohi. Elämä jatkuu suruista ja vastoinkäymisistä huolimatta.



Ei kai äidin mikään tunteensa kätkevä tekopirteä robotti tarvitse olla? Lasten on hyväksi oppia että kaikki tunteet on OK ja vaikeistakin tunteista pääsee yli.

Lapsille on ihan terveellistäkin joskus nähdä myös itkua yms. Lapset oppivat siitä että erilaiset tunteet ja niiden osoittaminen on sallittuja ja normaaleja.

Vierailija:

Esikoinen 3v tuli halaamaan ja sopersi pieni pelästyneenä ettei haittaa ja sä voit äiti juoda mun Muumi-mukista. Niiden pienten ilmeet oli tosi pelästyneitä, mutta en tiedä säikätivätkö enemmän sitä kamalaa kilinää, astoiden palasten sinkoilua vai mun itkua.

mutta onneksi teillä on vakuutus?? jolla saatte samanlaiset astiat tilalle, vaikka juuri sitä tunnearvoa ei voikaan ostaa

En usko että mitään traumoja tulee lapsille! Ja voithan selittää asian esim. niin että " äidillä tuli todella paha mieli koska meni niin paljon astioita rikki ja koska ne oli saatu lahjaksi tärkeänä päivänä" . Eli siis tekee lapsille selväksi että yhden lautasen tai lasin rikki meneminen ei ole katastrofi.

Kyllä minäkin olisin ollut todella harmissani ja aivan varmasti olisi tullut itku. Kyllä lapsille sen saa näyttää, kuten ilonkin ja muut tunteet. Minua ainakin hirveästi vaivasi lapsena se, ettei äiti koskaan halunnut itkeä meidän lasten nähden. Meni aina johonkin toiseen huoneeseen tms. Se tuntui pahalta. Olisin monesti halunnut vaikka halata äitiä. Siinä oppi itsekin sen, ettei itkua saa näyttää muille vaan pitää mennä omaan huoneeseen itkemään.

Näyttämällä tunteesi avoimesti vahvistit omalla esimerkilläsi sitä opetusta lapisllesi, että tunteita saa näyttää avoimesti! En tiedä kamalampaa kasvatusilmapiiriä kuin hyshys-kaikilla-on-aina-kivaa-meininki ;) Meillä ei juurikaan huudeta, mutta kyllä itketään ja nauretaan ja halataan. Ja pyydetään anteeksi, jos suututaan liian kovasti.



Veikkaan, että lapsesi ei säikähtänyt itkuasi niinkään kuin sitä koko tilannetta ryminöineen. Ei hän olisi noin ihanan empaattisesti muuten tullut sinua lohduttelemaan! Olenkin samaa mieltä, että sinulla on tosi empaattinen lapsi, ja olet nimenomaan omalla, aidolla esimerkilläsi onnistunut antamaan hänelle lahjaksi empatiakyvyn :)



Kaverisi ylireagoi, et sinä.