Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mulla on niin paha mieli. Tulikohan lapsille jotain pelkoja, kuten ystävä sanoi?

Vierailija
01.10.2007 |

Ystävä lapsineen oli meillä kylässä, kun keittiön kaapista tippui yhtäkkiä koko hylly ja suurin osa meidän ihanista ja arvokkaista häälahjaksi saaduista astoista meni rikki. Multa pääsi iso itku. Ystävä lapsineen lähti saman tein pois ja sanoi lähtiessään, että mun käytöksen perusteella lapset oppivat lautasten särkymisen olevan vähintään katastrofin ja matria on arvokasta ja palvottavaa. Käski mun rauhoittua välittömästi ja koota itseni ihan lastenkin takia. Nyt lapset nukkuu, mutta mulla on vieläkin kamala olo ja itkettää, ei enää ne astiat vaan lapset.

Kommentit (25)

Vierailija
21/25 |
01.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onhan teillä kotivakuutus? Astiat ovat senverta arvokkaita, että kannattaa nyt tehdä vahinkoilmoitus, ja ota vaikka valokuvia siitä rikki menneestä hyllystä ja rikkinäisistä astioista, koko tilanteesta. Äläkä hävitä niitä sirpaleita ennenkuin saat luvan vakuutusyhtiöstä.

Vierailija
22/25 |
01.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Terve, hämmentynyt reaktio lapseltasi.

Muista vaan selittää asiaa aina kun lapsi ottaa puheeksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/25 |
02.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuten muutkin ovat olleet samaa mieltä, niin ilman muuta saa itkeä silloin kun siltä tuntuu. Se on lapsille terveellistä tunteiden ilmaisun opettamista. Selitä tosiaan, että ne oli sellaisia astioita, joilla oli tunnearvoa. Kerro missä tilanteessa ne on saatu. 3v ainakin jo tajuaa sen verran.



Tuskin tosiaan sinäkään itkisit yhden lautasen perään jne. mutta tämä on vähän eri asia. Samoin kuin se, että astioita meni paljon kerralla.

Vierailija
24/25 |
02.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaan häntä henkilökohtaisesti äirsytti se että aloit itkemään astioitten takia.

Itselläkin nousee karvat pystyyn ajatuksesta. Tulee mieleen äitini parkumassa jotain isän riidan päätteeksi pilalle vääntämää tarjotinta (riitelemisestä itkeminen olis mennyt, mutta että olikein silittelemässä jotain rojua ja ulvomassa) tai antamassa minulle selkään maljakon rikkomisesta vahingossa (selkäsauna ei haitannut, mutta se syy...).



Itseäni ei liikuttaisi pätkääkään vaikka koko kotimme ja kaikki tavarat siellä palaisivat. Se on silmissäni silkkaa roskaa.

Vierailija
25/25 |
02.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saa kai sitä tunteita näyttää ja itkeä jos itkettää, mitäs siinä



Mä en kyllä henkilökohtasesti alkas parkuu astioitten (en edes häälahja) perään. Kaupasta saa lisää...

En oo kyllä mitenkää materialisti.



Mut itkekää ku itkettää ja naurakaa ku naurattaa! vihastuaki saa ku ei ketää satuta.:)