Minkä ikäisenä sait lapsesi? Hyviä ja huonoja puolia iässäsi, vai onko iällä mitään välilä (lapsia saadessaan)?

ei mitään huonoa sanottavaa.

Ihan hyvä ikä. On ehtinyt jo hankkia elämänkokemusta mutta ei ollut vielä ikäloppu.

Toisaalta olin aika nuori, mutta toisaalta jaksoin tosi hyvin. kakkonen tuli, kun olin 18, ja kolmonen kun olin 19. Sitte sain uuden miehen kanssa vielä lapsen kun olin 24. Nyt on aika rankkaa, kun oon yh, mutta hyvin me ollaan lasten kanssa pärjätty, vaikken oo koskaan tehnyt töitä...

Olin saanut juuri elämäni ensimmäisen vakipaikan, joka oli samalla elämäni kamalin työpaikka. Loistava ajoitus.

Ja esikoisesta voin sanoa että nuoren iän takia moni otti alusta lähtien asenteen että lapsi on kuitenkin vahinko, ja että haluamme hetken leikkiä perhettä ja sitten luovutamme ja lähdemme baareihin yms elämään väliinjäänyttä nuoruuttamme.



Väärässä olivat. Jokainen lapsi on kovasti toivottu ja yritetty. Ja yhdessä ollaan edelleen onnellisesti.



Hyvää oli että ehdin vielä työelämään pitkäksi aikaa lasten jälkeenkin, jaksoin yövalvomiset ja ulkoilureissut säässä kuin säässä jne.

eipä valittamista, vuosien työssäolon jälken nautin kotonaolosta ja lapsista täysin siemauksin.

ja vannonut ettei meille enää ikinä tulee lisää lapsia. Henkilökohtaisesti katkonaiset yöunet ovat tuntuneet tosi raskailta näin 30+ ikäisenä vaikka en vielä ikäloppu olekaan.

Minulle aika oli oikea. Pystyin tarjoamaan ja opettamaan lapselleni samat asiat kuin kuopuksellekin, joka syntyi 14 vuotta myöhemmin. Rahaa ei ollut yhtä paljon kuin nykyään, mutta silti tarpeeksi eli en osaa sitäkään negativiivisena nähdä.



Tämä on kuitenkin vain oma subjektiivinen kokemukseni. Joillekin 19-vuotiaille se todellakaan sopisi, joillekin se olisi jopa se pahin kauhuskenario. Minulle tämä järjestys on ollut oikea. Kouluja jatkoin lastenhoidon ohella ja omalla kohdallani kaikki sujui hyvin. Jokainen lapsi on hoidettu kotona väh. 3-vuotiaaksi. Olemme saaneet aina asiat järjestettyä niin, että joko minä tai mieheni olimme kotona. Olen ollut onnekas, että löysin ihanan miehen jo 16-vuotiaana =)

Lapsia on siis neljä (toistaiseksi). Olen ollut heidän syntymähetkellään 19, 23, 24 ja 33. Jokainen lapsista on syntynyt oikeaan ikään =)



Nyt 36-vuotiaana odotan viidettä lastamme, joka luultavasti jää kuopukseksi.

Vuoden päästä tuli uusi vauva.

Ikä oli loistava! Jaksoi valvoa ja keskittyä olennaiseen, olla innostunut monta vuotta äitiyden onnesta:)

Kuopuksen syntyessä olin 30 ja valvominen oli tosi vaikeaa. Voimia ei ollut samalla tavalla kuin nuorempana.

Hyviä ikiä molemmat.



21v, plussat:

+ fyysisesti jaksaa erinomaisesti

+ oma lapsuus on hyvässä muistissa ja osaa eläytyä lapsen maailmaan ja ymmärtää lasta oman kokemuksen pohjalta

21v, miinukset:

- kovin monella ikätoverilla ei vielä ole lapsia

- taloudellinen epävakaus (ainakin meidän tapauksessa, joku on voinut ehtiä 21v mennessä olla jo muutaman vuoden työelämässä ammatin hankkimisen jälkeen... itse vasta opiskelin amk:ssa kuten miehenikin)



25v, plussat:

+ hyvä ikä, nuori muttei liian nuori (ulkopuolistenkaan mielestä)

+ ehtinyt jo valmistua ja tehdä vähän " uraa"

En keksi yhtään miinusta. 25v on ehkä paras mahdollinen lapsensaanti-ikä. Minun mielestäni.



En laittanut noihin mitään parisuhteesta koska mielestäni parisuhde voi olla hyvä tai huono tai vakaalla pohjaalla tai huteralla, naisen iästä riippumatta. Itse olen nyt 3-kymppinen ja olen ollut yhdessä saman rakkaan miehen kanssa 17-vuotiaasta saakka. Ei se parisuhde välttämättä ole esim 35v:llä kunnossa vaan voi olla että biologisen kellon tikittäessä on pitänyt nopsaan valita vaan joku. Että noi parisuhdeasiat ei mielestäni niin ole iästä kiinni.

paitsi että äitiys oli niin mielettömän paljon helpompaa ja hauskempaa kuin olin ikinä kuvitellut, että kävi mielessä että olisiko pitänytkin ryhtyä puuhaan jo niin aikaisin että lapsia ehtisi tehdä liudan. Tässä iässä ei oikein enää ehdi, kun en tiedä voinko nytkään tulla raskaaksi. Ekaakin odoteltiin kauemmin kuin nuorena omansa saaneet kaverit.



Toisaalta kaverini aloitti yli 10 vuotta aiemmin, ja vaikka hänelläkin on ollut ihanat ja helpot lapset, hän tuntuu hiukan katkeralta siitä että menetti tilaisuuden siihen nuoruuselämään bileineen ja sekoiluineen - hän oli ajatellut että ryhtyisi siihen sitten kun lapset ovat riittävän isoja, mutta eihän kukaan hänen kaverinsa tietenkään ole enää siinä samassa vaiheessa. Nyt on tarjolla lähinnä tätä lapsiperhe-elämää.

vai oliko se 41



mutta enivei, tottahan se ikä ratkaisee kaiken, elämäntilanteella ei ole mitään väliä, koska esim. kaikki 23 vuotiaat ovat samassa elämäntilanteessa ja siitä voitaisiin päätellä, että 31,5 vuotiaana olisi samankaltaisuus vain lisääntynyt jolloin kaikkien kannattaisi tehdä lapset 42 vuoden iässä. Ainoastaan ikä ratkaisee.