Huomenna muutto ja nyt pilitän täällä laatikkojen keskellä
Tulee niin ikävä tätä asuntoa, kotia, en yhtään haluaisi muuttaa, mutta pakko koska lisää lapsia tulossa eivätkä mahdu tänne. Miten saisin itteni innostumaan tästä muutosta ja näkemään positiiviset puolet...?
Kommentit (8)
Tiedän tunteen niiiin hyvin. Keväällä muutettiin kauan odotettuun uuteen kotiin ja mä vaan itkin silmät punaisena muuttomiesten keskellä. Muuttaminen on joka kerta ollut ainakin mulle hirmuinen kriisi, enkä edes kotiudu uuteen kämppään kovin nopeasti, kun ikävöin vanhaa, ehkä vasta seuraavaan muuttaessaan huomaa taas kiintyneensä tähänkin, jossa nyt tuntuu vaan olevan kaikki vialla. ;)
Anyway, voin luvata, että kun kamat on uudessa asunnossa ja muuttoauton perävalot häipyvät horisonttiin, pahin ahdistus hellittää kyllä. Eli sitten voit ehkä luopu Nessuista, vaikka varmaan joitain viikkoja menee ennen kuin kunnolla kotiutuu. Ei kovin lohdullista sinällään, mutta kuulemma normaalia ja yllättävän yleistäkin.
Tsemppiä sinulle!
Mun on myös aina hyvin vaikea sopeutua uuteen asuntoon, vaikka oon muuttanut elämäni aikana todella usein... tai ehkä juuri siksi. Tää asunto on jotenkin niin kivalla paikalla, paljon puistotuttuja jää tänne. Tietysti uudesta paikastakin varmasti kivoja ihmisiä löytyy...
Miten teillä on lapset ottaneet muuton? Mietin meidän taaperoita, miten sopeutuvat kun yhtäkkiä on ihan outo paikka? Voi tietty olla etteivät tule äitiinsä...
Huoh... just viimeisen kerran tiskasin tässä asunnossa... ja kyyneleet valu
ap
Se voi olla missä vaan. Te ihmisethän sen kodin teette ja luotte, ei suinkaan ne seinät...
ja uusi asunto on kyllä ihanan iso ja muuten ihan mukava. Mut vaan jotenkin ahdistaa ja surettaa..
ap
Kiinnyn paikkoihin kuin kissa. Olen joka kerta surrut lähtöä kodista, johon liittyy niin paljon ihania muistoja, ja jossa olen ollut onnellinen. Mutta sitten kun olemme muuttaneet, olen huomannut, että olen ihan yhtä onnellinen uudessa paikassa, ehkä onnellisempikin ja se alkaa tuntua kodilta kun sinne saa tutut tavarat, huonekalut ja tärkeintä - ihmiset.
se on kertakaikkiaan viheliäistä puuhaa! Mutta onneksi sen on sitten ohi... Onnea uuteen kotiin!
Itkua oli vain ekana iltana ja yötkin meni alusta lähtien samoin kuin vanhassakin kodissa. Mut yksi päivä puistosta tullessa sanoin pojalle, et mennään kotiin, ja toinen oli innoissaan kunnes alkoi uuden kodin ulko-ovella itkemään ja pyrkimään poispäin. Tulkitsen ton niin, että " sähän sanoit, et mennään KOTIIN, eihän tää mikään koti ole..." ;(
Voitko ensiavuksi pyytää vanhoja puistotuutuja kylään? Me käytiin myös kerran vanhassa puistossa, mutta mulle tuli siellä suru puseroon, taidettiin mennä liian pian. Eli en suosittele sitä ihan heti, tutustukaa rauhassa uuteen seutuun ja pitäkää yhteyttä entisiin kamuihin muilla tavoin.
3
Uudet kujeet! ;) Meidän perhe on muuttanut vuoden sisällä kaksi kertaa. Aina yhtä ankeeta aluksi, mutta kun pääsee uutta kotia laittamaan ja vähän pääsee uusiin ympyröihin niin elämä maistuu taas ihan uudella tavalla!
Itkenyt olen minäkin salaa (mies kun olen), lähinnä tosin sen takia kun jouduin vaihtamaan unelmatyöpaikastani toiseen, mutta myöskin sen takia kun tykkäsin paljon vanhasta kodistamme.
Meillä muuten tuossa melkein naapurissa ihan samanlainen tilanne kuin sinulla... Kirjoittelenkohan mä tästä teidän yläkerrasta... ;)