Lue keskustelun säännöt.
Eikö ole aika pelottava tämä oletus, että " jokainen äiti on aina paras äiti lapselleen" ?
29.09.2007 |
Minusta tuo hokema on ihan järjetön. Eikös äideissä, ihan niinkuin isissä, veljissä, siskoissa ja isovanhemmissa, ole niin erinomaisia, kauheita ja kaikkea siltä väliltä olevia tyyppejä?
On jotenkin puistattavaa lukea, kuinka joku äiti hykertelee itsetyytyväisyydestä, että kyllä minä olen maailman paras äiti vaikka röökasin raskauden aikana/ajan kännissä autoa/käytän henkistä väkivaltaa lasten isään/karjun ja huudan päivittäin/teen lapsia saadakseni sosiaalietuuksia etc.
Milloin voidaan myöntää, että äitikin on vain ihminen ja äitikin voi olla ns. huono? Eikä kaikki äidin virheet ole aina väsymystä tai masennusta, vaan äiti, itse pyhyys, voi olla ihan vaan veemäinen tyyppi. Niinkuin muutkin ihmiset.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välttämättä ole noin, mutta väitän, että kukaan lapsi ei haluaisi olla jonkun toisen kuin oman äitinsä lapsi. :)
Jos äiti on juoppo narkkari, niin varmasti löytyisi lapsettomia naisia, jotka olisivat ko. lapselle parempia äitejä ilomielin.
Oma äitini oli tavallinen äiti, mutta kasvatti fyysisellä kurilla. Vielä näin 41-vuotiaanakin ajattelen, että parempiakin äitejä oisi varmasti ollut tarjolla, mutta minä nyt sain tälläisen.
Vierailija:
välttämättä ole noin, mutta väitän, että kukaan lapsi ei haluaisi olla jonkun toisen kuin oman äitinsä lapsi. :)
ole äitiä vaikka elääki jossain
Ette ehkä ole saaneet sitä osaksenne, ettekä osaa sitä näin ollen välittää omille lapsillenne.
Minä ymmärrän sen ajatuksen niin, että lapsen omalla (bio) äidillä on (osittain raskaus- ja synnytyskokemuksen) tuomaa valmiutta rakastaa lasta enemmän kuin kenelläkään toisella voi olla - poikkeuksena lapsen omat (bio) isoäidit; jotka myös varmasti rakastavat lapsenlapsiaan syvästi (onhan heillä jo vanhempiin herännyt rakkaus siellä taustalla).
Lasta ei voi todellakaan samalla tavalla rakastaa, jos hän vain " tupsahtaa" syliisi " tuolta jostain" - ei vaikka kuinka näkisit vaivaa adoptioprosessissa, täyttelisit papereita, kävisit läpi haastatteluita - se ei vaan ole luonnollinen tie äidiksi; ja kyllä tässä asiassa EI voida kopioida luonnollisuutta! Ihmisen tunnemaailma ei vain veny siihen.
Muutenkin ihmettelen näitä ihmisiä, jotka (ajan kuluessa) " kasvavat" rakastamaan OMAA LASTAAN - silloin ei voi tietää, miltä se " kaiken voittava" äidin rakkaus ja suojelunvietti omaa lasta kohtaan tuntuu.
Tässä maailmassa on aika paljon tavalla tai toisella tunnehäiriöisiä ihmisiä - se vaan on karu fakta. Jos olet itse tunnehäiriöinen (tämän asian suhteen! Muuten " sekopäinen" ihminenkin voi tuntea tätä suurta äidin rakkautta lastaan kohtaan - siitä sanontakin juontaa juurensa; ja lapsi on riippuvainen TÄSTÄ (oman äitinsä varauksettomasta rakkaudesta).
Niin se vain on - sanokaa, mitä sanotte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ette ehkä ole saaneet sitä osaksenne, ettekä osaa sitä näin ollen välittää omille lapsillenne.Minä ymmärrän sen ajatuksen niin, että lapsen omalla (bio) äidillä on (osittain raskaus- ja synnytyskokemuksen) tuomaa valmiutta rakastaa lasta enemmän kuin kenelläkään toisella voi olla - poikkeuksena lapsen omat (bio) isoäidit; jotka myös varmasti rakastavat lapsenlapsiaan syvästi (onhan heillä jo vanhempiin herännyt rakkaus siellä taustalla).
Lasta ei voi todellakaan samalla tavalla rakastaa, jos hän vain " tupsahtaa" syliisi " tuolta jostain" - ei vaikka kuinka näkisit vaivaa adoptioprosessissa, täyttelisit papereita, kävisit läpi haastatteluita - se ei vaan ole luonnollinen tie äidiksi; ja kyllä tässä asiassa EI voida kopioida luonnollisuutta! Ihmisen tunnemaailma ei vain veny siihen.
Muutenkin ihmettelen näitä ihmisiä, jotka (ajan kuluessa) " kasvavat" rakastamaan OMAA LASTAAN - silloin ei voi tietää, miltä se " kaiken voittava" äidin rakkaus ja suojelunvietti omaa lasta kohtaan tuntuu.
Tässä maailmassa on aika paljon tavalla tai toisella tunnehäiriöisiä ihmisiä - se vaan on karu fakta. Jos olet itse tunnehäiriöinen (tämän asian suhteen! Muuten " sekopäinen" ihminenkin voi tuntea tätä suurta äidin rakkautta lastaan kohtaan - siitä sanontakin juontaa juurensa; ja lapsi on riippuvainen TÄSTÄ (oman äitinsä varauksettomasta rakkaudesta).
Niin se vain on - sanokaa, mitä sanotte.
Minulla on erittäin vahva äidin rakkauden kokemus lapsuudestani / nuoruudestani, ja (ehkä?) siksi se syttyi hyvin luontevasti heti synnytyssalissa molempia lapsiani kohtaan.
10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Niin se vain on - sanokaa, mitä sanotte. "
Sinulla nyt vaan yksinkertaisesti ei ole hallussa mitään ainoaa suurinta totuutta joten et voi kirjoitella tuollaisia lauseita. Meistä kenelläkään ei ole!
Sinulla ei ole myöskään kokemusta muunlaisesta kuin sinun biologisesta äitiydestäsi joten et voi mennä väittämään tuollaista.
Et voi mitenkään tietää miten muiden äitien valmiudet kehittyvät. Olin jonkin aikaa lastensuojelussa töissä ja tiedän kyllä, kuinka surkeita biologisia äitejä on olemassa. Valmius vanhemmuuteen ei tule yksin geeneistä tai synnytyksestä.
Toki voit olla tuota mieltä, mutta on sangen typerää julistaa sitä suurena totuutena. Se on vain sinun rajoittunut ajattelutapasi eikä sen enempää.
Sama kuin sanoisi yleistäen että " kävelevä ihminen" . Eiväthän kaikki ihmiset voi konkreettisesti kävellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielestäsi omalle lapselleen kaikkein parhaimpien äitien kasvattamia?
Eikö ole pikemminkin luonnollista että jos ei ole kokenut todellista äidinrakkautta ei usko että jokainen äiti on paras äiti lapselleen?
Voihan se niinkin toki olla.
Myöskään näennäisesti hyvä äiti; ei välttämättä ole hyvä äiti lapsellensa, jos ja kun tämä tärkeä tunne ei syty. Ei sitä " vajetta" silti pysty millään korvaamaan - joko olet saanut kokea tuon rakkauden, tai sitten et. Lapsia kasvatetaan myöskin velvollisuuden tunnosta, siksi koska heihin ollaan kiintyneitä (kuten esimerkiksi puolisoon tai hyvään ystävään) tai siksi, että se on sosiaalisesti hyväksyttävää.
Ja sinulle, joka etsit merkityksiä yhdestä lauseestani (" Niin se on - sanokaa, mitä sanotte" ) niin, tokihan minä ymmärrän, että asia on monitahoinen, ja useissa tapauksissa (aiheissa) pidän keskustelusta; eri mielipiteiden punnitsemisesta jne. Mutta tämän aiheen suhteen olen mielipiteiltäni aika ehdoton; tämä äidin rakkauden asia on sellainen, jota ei enää yhteiskunnassa tarpeeksi tunnusteta - saatika kovinkaan korkealle arvosteta. Ei ymmärretä tarpeeksi sitä, että äidin ja lapsen välinen suhde on speciaali - kiintymys on suurta, rakkaus on puhdasta - ja se on korvaamattoman tärkeää KUMPAISELLEKIN osapuolelle! Jopa huostaan otetulle lapselle on tärkeää saada viettää aikaa myöskin bio vanhempiensa kanssa, jotta hän näkisi, etteivät vanhemmat pysty hänestä huolehtimaan - vaikka tahtoisivat. Jokainen varmasti etsii olemassa ololleen tämän kaltaista oikeutusta - ja jos jää ilman sitä rakkautta, jokin (takuulla) särkyy sisältä; ihminen on sen jälkeen vain varjo itsestänsä.
Nykymalli, missä lapsia tehtaillaan anonyymeillä sukusoluilla, tuotetaan ulkomailta, hankitaan vuokrakohdun avulla jne. (you name it - somebody will deliver it), on ihan sulaa hulluutta! Lapsi on nykyään enää vain materialistinen hankinta, joka tehdään, kun " kodista puuttuu jotakin olennaista" . Millaisen rakkauden sukupolvia tässä kasvatetaan? Jos äidin rakkauskin kyseenalaistetaan, mikä on enää ihmisille pyhää?
Jotkut asiat pitää vain tuntea sydämellä; ihan kaikki ei ole perusteltavissa järjellä ja järkisyihin vedoten.
10
Eli kyllähän se yrittämistä ja työtä vaatii. Mutta niiden myötä pystyy rakkaudella tarjoamaan lapselle jotain sellaista mihin kukaan muu ei kykene.
Maailmassa on paljon äitejä jotka eivät halua tai muiden ongelmien takia pysty lapsistaan huolehtimaan. Tällöin luonnollisesti lasten on parempi muualla. Pidän kuitenkin tuosta lauseesta siksi että se tiivistää äitiyden jotenkin; lapselleni on tärkeintä että MINÄ olen hänen äitinsä ja huolehdin hänestä. Ei siinä tarvita kestovaippoja, kantoliinoja tai 6kk täysimetystä vaan ihan sitä että olen hänen äitinsä ja pyrin tekemään parhaani. Virheitä tekee jokainen.
Lapsi ja hänen hyvinvointinsa on kuitenkin tärkeämpi kuin palstalaisten mielipide minusta.