Viiden äiti vastaa kysymyksiin:)

MItä lapset tuumivat erosta?

Ettekö osannut arvata, mitä arki on viiden lapsen kanssa? MIksi hajotitte lapsilta kodin?

1v3kk vanha tyttö ja 3kk vanha poika. Erosin lasten isästä kuopuksen odotus aikana ja hyvä niin. Lapset ovat olleet suht tyytyväisiä ratkaisuun. Tai siis eihän tästä muut ymmärrä kuin kolmoset.



ap

Mieheni joi rankasti viimeiset 3v. Siihen tämä päättyi ja olen hakenut lasteni yksihuoltajuutta ja toivottavasti sen myös saan, tai ainakin isälle valvotut tapaamiset



ap

Onko hänellä omia lapsia, tuleeko teistä ehkä uusioperhe?

10 ja 5 v tyttö ja poika. Hän suhtautuu lapsiin ihan hyvin, auttaa ainakin arjessa minkä pystyy. Tottakai totutteleminen tälläiseen lapsikatraaseen vie aikaa, ja toisaalta hän ei ole ollut lasten elämässä vielä kuin kuukauden.

Viisi lasta on suuri siunaus, toiset ei saa yhtään :/

Kaikki ovat kotona minun kanssa, joten hommaa riittää... Raskasta on välillä mutta yritetään selvitä jotenkin. Vauva onneksi nukkuu yönsä, saan minäkin levättyä ainakin sen ajan vuorokaudesta:)

Elämä kohteli rankasti ja viina alkoi maistua. Neljäs lapsemme sai alkunsa miehen alkoholittoman kauden aikana,jolloin sinisilmäisesti luotin siihen että elämä muuttuu. Eihän se muuttunut ja jo muutaman kk päästä mies veti enemmän kuin koskaan. Kun vauva oli syntynyt minulle laitettiin kuparikierukka,joka tuli pois itsestään ja siitä vahingosta sai alkunsa tämä viimeinen. Minä annoin vauvalle luvan tulla ja pistin miehen pihalle...

Nuorin lapsesi on vasta 3 kk ja olet jo pistänyt uuden suhteen vireille?? Miten ja missä välin olet ehtinyt tutustumaan uuteen mieheen ja onko nyt ihan järkevää tuoda pienten lasten elämään noin pian uusi isäehdokas?? Tiedän kyllä vastaavia äitejä ja heidät olen tavannut työni kautta, eli ovat olleet alkoholisoituneita lastensuojelun asiakkaita...

Et ehdi huolehtia noin pienistä ja noin monesta lapsesta riittävän hyvin, jos samalla yrität pitää yllä uutta parisuhdetta. Pistä mieluummin lapset elämässäsi ykkösiksi, miehiä ehdit tapailla myöhemminkin.

Olemme tunteneet uuden mieheni kanssa 24v. Olemme olleet ihan pikku penskasta asti kavereita,sitten ystäviä ja nyt olemme rakastuneet.

Hän tuki ja auttoi minua heti lasteni isän lähdön jälkeen ja jotenkin vain olemme ajautuneet tähän. Hän ei asu meillä,mutta vierailee päivittäin. Lapsille hän on kiva kaveri.

Kyllähän tiedän ettei uutta suhdetta kauhean nopeasti välttämättä kannata hankkia,minä en sitä hankkinut, se tuli elämääni.



Alkoholilla ei ole mitään vaikutusta elämässämme nyt, minä kun en sitä juo.

Ja on paikka mihin palata, olin töissä kolmosten ja nelosen välissä.

Luulette että olen ihan täys hulltio, enkä yhtään ihmettele:)

Siunausta ja onnea elämääsi! Toivon sinulle sitä, että seesteisemmät ajat koittavat elämässäsi. T. Neljän lapsen opeäiti

Terkkuja vain jo tutuille jos täällä sattuu sellaisia pyörimään:)