Arka kysymys, liittyy omaan lapsuuteeni.

Itse olin varmaan 20 ja risat kun tyydytin ekan kerran, en koskaan tuntenut mitään haluja seksiin, ennenkuin sitä aloin harrastamaan.

toiset ovat viriilimpiä kuin toiset. Se että alle yksivuotias mastruboi on aivan yhtä normaalia kuin se, että sen tekee parikymppisenä. Noin kaksivuotiaana monet lapset aktivoituvat ja on tavallista, että lapsi tyydyttää itseään usein.



Lapselle siinä ei ole mitään väärää eikä mitään muuta syytä, kuin nautinnon tavoittelu. Poikalapset löytävät sukuelimensä tyttöjä varhemmin keskimäärin.



Seksuaalisuus lapsuudessakin on kaunis ja puhdas asia, ellei siihen liity seksuaalista väkivaltaa. Kaikkien lasten seksuaalinen aktiivisuus ei johdu sukupuolisesta häirinnästä vaan on sisäsyntyistä.



On virhe kuvitella, että seksuaalisuus olisi alue, joka herää henkiin vasta teini-iässä. Ihmiset ovat seksuaalisia kehdosta hautaan.



Tämä kaikille niille, joille tämä on uutta asiaa

En muistanut koko asiaa ennen kuin siskoni kysyi ollessani jotain 16v, muistanko enomme lähentelyitä. Muistikuvat tuntuivat ensin hatarilta, kuin unelta. Sitten aloin muistaa jo aika selvästi eri tilanteita. Hän siveli alapäätä ja pyysi koskettelemaan itseään, ihan paljasta kaluaan. Vieläkin tunnen pahoinvointia kun ajattelen koko asiaa ja siitä on kulunut noin 20 vuotta. Vanhempamme eivät koskaan saaneet tietää asiasta, eivätkä tiedä vieläkään. En ikinä ole halunnut heitä tiedolla järkyttää.

Varmasti tästä syystä minua kuvottaa heti jos oma mieheni mielestäni tahallaan " yrittää esitellä itseään" . Tai jos liiaksi vonkaa seksiä. Hän tietää kyllä tapahtuneesta ja yrittää parhaansa mukaan malttaa mielensä. En ole koskaan käynyt missään ammattiauttajalla vaikka monesti olen ajatellut että ehkä olisi jo miehenikin takia velvollisuus käydä.

Hyväksikäyttäjä oli oma veljeni ja hän kyllä meni ihan itse asiaan. Uskotteli minulle kaikkia kauniita satuja ja kun niin pidin vauvoista, hän lupasi että jos suostun petipuuhiin, saan ikioman oikean vauvan. Vanhemmat eivät vieläkään tiedä mitään ja veljen kanssa elämme kuin mitään ei olisi sattunut. Eka kerroilla en ollut edes koulussa ja viimeisiä kertoja hän yritti kun olin kuudennella luokalla. Silloin olin jo perillä vähän asioista enkä suostunut. Kaikkein kauheimmalta minusta on tuntunut se ettei hän mitään tehnyt väkisin, vaan aina minun suostumuksella. Miten saatoinkin olla niin tyhmä! Tunnen siis olevani itse syypää koko tapahtumiin.

Tunnen heti suorastaan raivoa ja valtavaa pahoinvointia kun yllätän lapseni tutkimasta toisiaan. Yritän tietty hillitä itseni, mutta kyllähän he varmasti vaistoavat että äiti on poissa tolaltaan. Ehkä olis tarpeen hakea apua.

Apua voitte saada:



www.

tukinainen.

fi



Ja Suomen Delfins ry:ltä. Googlella löytyy tämän kotisivut " Suomen DELFINS ry on valtakunnallinen tukijärjestö seksuaalisen hyväksikäytön uhreille, heidän läheisilleen ja ammattiauttajille, sekä muille asiasta kiinnostuneille tukihenkilöille ja -yhteisöille."



Ammattiapu on paikallaan, varsinkin koska olette äitejä. Oma käsittelemätön hyväksikäyttötrauma vaikuttaa äitiyteenne. Tiedän tämän itse kipeästi, koska minun äitini on hyväksikäytön uhri ja traumatisoi minut hyvin hienovaraisilla vinoumilla vuorovaikutuksessa. Äitini ei ymmärtänyt, miten paljon lapsi vaistoaa, miten tämä vaikutti omaan seksuaalisuuteeni. Älkää siis jääkö vain yksin kelaamaan asiaa, joka on noussut käsittelemättömänä mieleen. " Meitä" tai " teitä" on paljon, tukea löytyy!

ajatus että pitäis varata aika, ja jo siinä kertoa taustoja jollekkin. On vaikeaa puhua edes omalle miehelleen, joka kuitenkin on niin läheinen ja rakas. Kun vain vois sen ajan napata vaivihkaa, kenenkään huomaamatta kuin marketin hyllyltä. Mutta lopullinen stoppi tuleekin ajatuksiin siinä vaiheessa kun pitäis alkaa koko elämäntarinansa kertomaan. Tuntuu et enhän minä mikään sairas ole ja hyvinhän me pärjätään. En tiedä.

mitä itse ajattelisitte jos tyttärenne alushousuissa olisi verta.



häveten heitin ne pikkarit roskiin.

Vierailija:

häveten heitin ne pikkarit roskiin.

että se olisi ollut haava joka on tullut hyväksikäytöstä, joka olisi auennut masturboidessa



anteeksi kun tulin tänne näin vaikean asian kanssa. olen aika yksin, älkää tuomitko :((((



ap

mutta kun ei mielikään tehnyt kuin joskus esipuberteetti-iässä, ehkä 8-9-vuotiaana

Maallikkona vain ajattelen, että miten joku voisi kuvitella insestin, jollei sitä ole tapahtunut. Toisaalta tuo masturbointi päiväkodissakin, voisi viitata liian aikaisin virinneisiin seksikokemuksiin.

Että minua olisi käytetty pienenä hyväksi. Todella yksin olen ajatusteni, epäilysteni kanssa.

Itse olen alkanut epäillä asiaa vasta viime vuosina ja mitään selviä muistikuvia ei ole mistään varmoista tapahtumista. On vain se oma epäilys. Toisaalta on sellainen tunne, että en haluakkaan kaikkea tietää.

Saanko kysyä, miten sulla tuo muistaminen on alkanut? Minkälaisia asioita aloit ensimmäisenä muistaa?

Nytkin jo alkaa " ahdistaa" , kun tätä kirjoittaa.

Itse olen joutunut insestin kohteeksi lapsuudessani. Olin n 7-vuotias. Muistin vasta murrosiässä asian, kun join ensimmäisiä kännejäni. Kamalat asiat voi tosiaan piilottaa tajuntaan ja ne tulee ehkä myöhemmin pinnalle. Omasta tapauksestani voin sanoa, että helppoa ei ole ollut asian kanssa ja tiedän ja muistan nyt asian tarkalleen.

Minun hyväksikäyttäjäni paloi tapaturmaisesti tulipalossa ja olen siitä tyytyväinen. Ajattelen, että hän olisi saanut siinä rangaistuksensa.



Hali sinulle! Tiedän, että käyt nyt vaikeita asioita läpi.

samoin 5-vuotias voi masturboidessaan tai muuten alapäätä tutkiessaan saada haavan, sekään ei ole epänormaalia

eli ne eivät todista mitään hyväksikäytöstä

pitäisiköhän puhua jonkun ammattilaisen kanssa, turvallisen keskustelukumppanin kanssa voisit saada selkoa hatariin muistikuviisi, sitä varmaan tarvitsisit

Olen pahoillani puolestasi, se on tosi rankkaa. Itse olen vuoden verran muistanut, olen kolmekymppinen nyt. Se alkoi aivan pienistä jutuista, kuten aloin olla hysteerinen oman tyttäreni suhteen - aivan tavallisista kehitykseen liittyvistä asioista. En esim uskaltanut jättää kahdestaan isänsä kanssa.



Sitten tuli isäni naama väläyksenä mieleen. Oudon vääristyneet kasvot. Kuvat isästä näyttivät omituisen ahdistavilta yhtäkkiä. AIna kyllä olen mielelläni vältellyt isää, enkä ole koskaan voinut näyttää hänelle, että olen ollut aina ahdistunut.



Sitten noita mielikuvia/muistoja ja kehon tuntemuksia on alkanut tulla mieleen. Ja syyllisyys oikeastaan pelkästään jo siitä, että ajattelen sitä.



Kaikkein tärkein oivallus on ollut tähän mennessä, oli totuus mikä hyvänsä:

Jos insestiä oli, se ei ollut ainakaan minun syy.

Tämän jälkeen olen asteittain kokenut jopa ihan hyviä hetkiä arjessa ja jopa yhden räjähtävän orkun, mitä en muista kokeneeni... Ja samalla tuli takauma, että tällaisen olen kokenut joskus silloin isän kanssa.



Järkyttävää. Kiellän itselleni sitä vieläkin. Eteneminen muistamisessa on vaikeaa.



Nyt sentään jo uskallan kirjoittaa siitä tänne...

mutta itse en ainakaan ole saanut



toisaalta mietin, että jos on noin konkreettisia ilmiöitä sen rinnalla, että sisimmässään epäilee hyväksikäyttöä, niin se vähentää uskomustani mastruboinnin aiheuttamaan vammaan

En ole edes tiennyt, että 5-vuotias voi masturboida? Tai varsinkaan saada orgasmia. Onko se todella mahdollista?



Minä olen masturboinut ensimmäistä kertaa 20-vuotiaana ja saanut orgasmin ensimmäistä kertaa samanikäisenä. En edes tiennyt mitään sellaista kuin masturbointi ennen sitä. Minun aikani lapsena/nuorena on kulunut urheillessa.



Miten 5-vuotias tai edes 8-vuotias hakeutuu hiplaamaan alapäätään? Siis niin paljon, että siitä ihan orgasmi syntyy? Mistä tällainen malli tulee?

Muistaminen alkoi pienistä väläyksistä. Esim. vaate, jota käytin lapsena. Tiettyjä paikkoja ja asioita. Tiedän talon, jossa asuttiin, jos/kun jotain on tapahtunut. (Olemme muuttaneen useasti.) Tiedän vain, että näihin välähdyksiin liittyy " jotain" .



Huomaan kropassani reaktioita, joita en tiedä, mistä johtuu. Esim. menee kananlihalle tietynlaisesta kosketuksesta. Jopa minun lapsen tekemänä. Ja sille en voi yhtään mitään. Samaten tuntuu, että alapäähäni liittyy " jotain" . Ihan kuin tuntisin jonkinlaista kipua tms.



Minulla on tyttö ja lapsen ollessa n. 2-vuotias mietin kauheasti, miten voin suojella lasta pahoilta, seksuaalisuuteen liittyviltä asioilta. Tuntui itsestäkin hassulta, kun lapsi oli vasta 2-vuotias ja olin oikeasti huolissani.



Välillä tuntuu, että kuvittelen koko asian. Mutta tuskinpa kukaan tälläista kuvittelee. Ja ihan tervejärkisenä olen itseäni pitänyt, ainakin tähän asti.



Joka tapauksessa tuntuu, että tämä on pitkä ja kivinen tie. Pakko nämäkin asiat olisi joskus käydä läpi. Toisaalta tuntuu, että ei haluaisi.



Hyvää jatkoa ja voimia sulle!

12

Ei sulla ainakaan omia lapsia taida olla...?



Kyllähän se on ihan tunnettu tosiasia että monet leikki-ikäiset itsetyydyttävät. Se voi alkaa tytöillä vaikka siitä, että on kiva kiipeillä naruilla ja jäädä sitten narun päälle istumaan. Pojat taas ovat luonnollisesti kiinnostuneita pippelistään ja koskettelevat sitä ja huomaavat sen tuovan mielihyvää.



Ja tässä ei todellakaan ole mitään väärää ja pahaa, niinkuin ehkä vielä 50vuotta sitten ajateltiin!

Eri asia on, jos itsetyydytyksestä tulee lapselle pakkomielteistä ja se alkaa häiritä jokapäiväistä elämää.



Lapselle tulee opettaa, että itsetyydytys on sellaista mitä tehdään vaan ihan itsekseen ja yksin. Ei muiden läsnäollessa. Pieni lapsi ei mitenkään yhdistä sitä mihinkään aikuisten väliseen seksiin eikä lasten itsettyydytyksessä ole mitään likaista.

Itse koin ensimmäiset seksikokemukset alle kouluikäisenä minua vuotta vanhemman pojan kanssa.

Poika ei onneksi saanut tungettua itseään sisääni, mutta kyllä se pahoja traumoja on silti jättänyt.

Joissakin asioissa (seksin suhteen) menen ihan hysteeriseksi.