Arka kysymys, liittyy omaan lapsuuteeni.

Näille jotka epäilevät 5-vuotiaan kykyä saada orgasmi, itse aloin saada todella voimakkaita orgasmeja juuri tuon ikäisenä. Mulla siihen ei liittynyt tietoista itseni koskettelua, vaan sain niitä kiivetessäni leikkipuistossa köyttä pitkin. JA voitte uskoa että jaksoin sitten kiipeilläkin.



Nuo lpasena saadut orgasmit olivat todella voimakkaita, ja niitä oli helppo saada monta peräkkäin. Ei ole nykyään enää niin helppoa.



Eli itse " masturboin" jo 5-vuotiaana, vaikka mulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä olin tekemässä...

ja turvakaukalossaan. Kun homma meni liiallisuuksiin (yleisillä paikoilla, jatkuvasti) siihen puututtiin ja kiellettiin masturbointi muiden nähden. Nyt, kuusivuotiaana, hän edelleen koskettelee itseään ollessaan pitkästynyt. Häpeää saattaa tulla siitä kun kielletään, sillä se on aika karun näköistä.



Neuvolassa on asiasta puhuttu, ja sen on todettu olevan normaalia.



(Toiv. kukaan pedo ei saa tästä kiksejä...)

Minä olen aivan satavarmasti kokenut seksuaalista mielihyvä jo neljän vanhana. En sitä mistään oppinut, jostain vain sen huomasin että hinkkaamalla tulee hassu ja unelias olo.



Oma poikani on nyt 8v, ja olen siitäkin ihan varma että hän ei ole " löytänyt itseään" .

Itsekin olin jo aikuinen, ennen kuin (miesten opastamana...) aloin tutkiskella itseäni. En ole kasvanut missään pullossa, äitini puheissa seksijutut olivat jopa roiseja jne. Aikani tosin meni urheillessa, minullakin - liekö sillä sitten jotain tekemistä asian kanssa?

Vierailija:

En ole edes tiennyt, että 5-vuotias voi masturboida? Tai varsinkaan saada orgasmia. Onko se todella mahdollista?

Minä olen masturboinut ensimmäistä kertaa 20-vuotiaana ja saanut orgasmin ensimmäistä kertaa samanikäisenä. En edes tiennyt mitään sellaista kuin masturbointi ennen sitä. Minun aikani lapsena/nuorena on kulunut urheillessa.

Miten 5-vuotias tai edes 8-vuotias hakeutuu hiplaamaan alapäätään? Siis niin paljon, että siitä ihan orgasmi syntyy? Mistä tällainen malli tulee?

Mulla alkoi ajatus siitä että minua on hyväksikäytetty,niin muutama vuosi sitten. Ihan vain yht äkkiä muistui mieleeni kuva parhaasta ystävästäni ja hänen isästään. Muistikuva ei ole pitkä mutta sekin kertoo jo aika paljon. Tosin epäilen itseäni siitä että olen vain kehitellyt mielessäni kaiken.

Mutta kun nyt oikein rupean miettimään niin en pitänyt ystäväni isästä ikinä. He muuttivat asuinalueeltani pois kun olin 10 vanha. Sen jälkeen näimme muutaman kymmentä kertaa ystäväni kanssa ja jossain vaiheessa hänen isänsä kuoli. Muistan sen että olin jotenkin onnellinen siitä että hän kuoli. En ymmärrä kuinka se voi olla niin jos ihminen ei ole mitään pahaa tehnyt...

Muistan kyllä kuinka yläaste ikäisenä puhuin muille ystävilleni siitä että olin varma että sitä vanhaa ystävääni ja hänen sisartaan käytti isä hyväksi. En muistanut mitään, olin vain ihan varma.

Siksi jotenkin en tiedä voinko luottaa näihin muistikuviin... Olenko vain kuvitellut kaiken...



Minulla taas seksikokemukset alkoivat tosi aikaste, 13 v menetin neitsyyteni. Ja olen ollut aina tosi aktiivinen ja halukas seksin suhteen, ehkä vähän liiallisuuksiinkin menevä.



Omien lasteni syntymä laukaisi myös hysteeriset pelot hyväksikäytöstä ja alkuun vahtasin jopa isää ja vauvoja(meille tuli siis kaksoset),ettei isä vaan tehnyt vauvoille mitään... Vieläkään vaikka meille on kolmaskin jo tullut en ihan sata varmana luota kehenkään mieheen, en omaani,en isääni en veljiini, saati sitten muihin miehiin... En tiedä onko tämä ollenkaan normaalia, ei varmaan.



Huh, tämä oli ihan ensimmäinen kerta kun edes ajattelin tätä asiaa näin paljon.......

Ei se tosiaankaan ole mikään merkki hyväksikäytöstä, ellei se ole jotenkin " neuroottisen" oloista toimintaa. Kyllä monet, ellei nyt aivan kaikki pienet tytön jossain vaiheessa huomaa, että alapään koskettelu saa aikaan erikoisia tuntemuksia ja asia alkaa heitä kiinnostamaan.

en missään nimessä tarkoittanut pahaa tekstilläni. Minulle tämä oli vain kova yllätys sillä itselleni ei ole moista lapsuudessa tapahtunut. Ehkä todellakin tuo vapaa-ajan aktiiviteetti urheilussa on vienyt ajatukset muualle masturboinnista tai ehkä ihmisissä on suuria eroja. Mutta olen minäkin köysissä kiipeillyt ja tehnyt vaikka mitä missä alapää on osunut asioihin, mutta en muista millään, että oisin saanut siitä mitään mielihyvää tai tyydytystä.



Meilläkään ei olla pullossa eletty. Itseasiassa äitini on erittäin(ehkä vähän liiankin) avoin seksi asioissa ja seksistä on perheessä puhuttu ihan avoimesti ja normaalisti. Silti sitä on aina pidetty aikuisten juttuna. Minulla on 3-pikkusisarusta ja heistä kukaan ei ole minun nähdäkseni tai tietääkseni masturboinut lapsena. Yksi on vasta 13 vuotias mutta me aikuiset perheen tytöt olemme harrastaneet seksiäkin vasta 17 ja 20 vuotiaana ensimmäisen kerran.



Onkohan tässä jotain yhtäläisyyttä, että urheilevat tytöt eivät ole masturboineet lapsena ja ovat aloittaneet seksisuhteetkin myöhemmin kuin muut?

E:llä. Toivottavasti et ole siskoni.



Todella hienoa, että näin asiallista keskustelua täällä.

Asia on oikeasti kamala niille, joita se koskettaa.

Ja hienoa, että me joita se koskettaa voimme edes jossain pohtia näitä asioita.

Ehkä AV ei ole paras mahdollinen paikka, mutta...

meidän tyttö alkoi masturboida jotain 7-8kk ikäisenä. Laittoi kädet haaroväliin ja tyydytti itseään. Ja harrastaa sitä vieläkin. Kylläkin kiellän monesti lempeällä äänellä kun pitää niin kovaa huohotusta :)))Kyllä lapset sitä harrastaa. Muistan pikkusiskoni joka myös ihan pienenä 1-3 vuotiaana tyydytti itseään. SE EI TODELLAKAAN OLE MERKKI HYVÄKSIKÄYTÖSTÄ.

Ja itse ajattelisin että se ei varmasti ole tuntunut hyvältä lapselta hyväksikäyttäjän kanssa, ehkä muistikuvasi vain sekoittuvat niihin omiin tyydytyksiisi.

Nyt puhutaan siis pikkulapsista, alle kouluikäisistä, jopa alle 2vuotiaista. Eivät he urheile siihen malliin, että sillä olisi mitään merkitystä tässä asiassa!

pienten lasten (noin 3 v -) NEUROOTTINEN itsetyydytys voi monesti olla merkki hyväksikäytöstä. Siis sellainen tyydytys, että tekee sitä pakonomaisesti esim. pk:ssa, ei malta millään lopettaa jne.

Mutta kehottasin kuitenkin ihan rohkeesti soittamaan vaikka tukinaiseen, ottaa vaikka sen asenteen kuin soittaisi johonkin virastoon. Äh, eihän se sama ole mut kun siitä ekasta kerrasta selviää, toinen ja sitä seuraava kerta onkin jo helpompi. Asiat on paljon helpompi aloittaa puhumalla " pinnallisesti" niistä ilman tunnetta, vaikka se ei ole paras tapa. Tätä asiaa pitää lähestyä vähitellen ja varovasti, ettei kaikki rysähdä heti niskaan. Ja senhän mieli tekeekin, tahtoo kieltää kaiken tapahtuneen, yrittää unohtaa mut silti jotenkin koko ajan ahdistaa, ja koittaa kiertää asiaa... Kun siihen asian ytimeen pääsee, tietää olevansa " siellä" mitä on koittanut koko ikänsä tavotella...



Tai siis näin ainakin mulla, suosittelen oikeasti avun hakemista! Vaikkakin aloittamalla ihan varovaisin askelin!



Itse olen saanut korvaamatonta apua ja olen jo lähellä " jotain" , vaikken kaikkea vielä suostukaan muistamaan.



Tulkaa kertomaan kuulumisianne muutkin!



ap

Ei se lapsella ole mitää nitsetyydytystä vaan tahdonalainen reaktio jateko,mitää ntekemistä sillä ei ole orgasminkaan kanssa,ei pikkulapsi sellaista vielä edes tunnekkaan.