Lue keskustelun säännöt.
Kun ajatus imetyksestä inhottaa raskaanaolevaa!
27.09.2007 |
Ongelmani on tämä... älkää listikö heti kättelyssä vaan asiallisia vastauksia pyydän kiitos! Mitä tehdä kun ajatus imetyksestä iljettää sitä enemmän mitä enemmän aiheesta luen. Kaikki ne imettävien äitien kuvailut imettämisestä, tissien puristelusta, lypsämisestä, rintakumin käytöstä jne. yksinertaisesti etoo minua ja saa minulle henkisesti pahan olon.
Ja pahinta tässä on se, että olen rv 12 raskaana, eli en vain voi lykätä tämän ongelman käsittelyä. Neuvolassa en ole kehdannut ottaa asiaa puheeksi kun täti on sen verran tiukan ja vanhanaikaisen oloinen että tuskin ymmärtäisi ajatuksiani.
Mitäs teillä herää mielessä? Kommentteja, vinkkejä?
Kommentit (26)
Raskaana ollessani ajattelin, että imettäminen tulee taatusti olemaan tuskaa ja että tulen vihaamaan sitä yli kaiken. Lisäksi olin nähnyt, miten vaikeaa imettämisen aloitus on, joten olin liki 100% varma siitä, että en luultavasti tule imettämään pitkään.
No, sitten, kun vauva oli syntynyt, kaikki muuttui. Alku oli todella vaikeaa, rinnat olivat arat, eikä vauvakaan osannut heti imeä. Minulle kuitenkin heräsi halu suojella ja ruokkia lastani (sitä en ollut ottanut aiemmin lukuun). = )) Niinpä imettämisestä tuli todella tärkeä asia ja kas kummaa, pian rintani kestivät vauvan imemistä ja -yllätys, yllätys- huomasin jopa nauttivani siitä. Itse asiassa imetys aika on ollut ainoa aika elämässäni, jolloin olen todella myös nauttinut, kun mies koskee rintoihini!
Eli ap, älä turhaan murehdi imetystä liiaksi etukäteen. Se lähtee luultavasti käyntiin ihan omalla painollaan. Ja jos ei lähde, olet siitä huolimatta maailman paras äiti omalle lapsellesi!
tv: 9 ja 11 kk onnellisena imettänyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin meni nännit ensin ihan rikki, kipu imetystilanteessa oli hirveä! Villarasvaa tarjosivat sairaalassa ja se se vasta oli kamalan kurja hoito, bepanthen toimi paremmin minulla. Kokeilin myös rintakumin, mutta paras tulos oli vain jatkaa hampaat irvessä ja hoitaa rasvalla, iho jotenkin tottui imettämiseen viikon aikana ja kipu hellitti. Sitten kaikki sujui tosi mutkattomasti.
Enkä edes välittänyt maidon vähenemisestä muutamana kertana, imetin vain ilman lisämaitoa ja hyvin alkoi taas tulla parin päivän päästä, ilman mitään lypsämistä.
Ps. Olen kuullut, että Hämeenlinnan synnärillä on " lypsy" huoneen ovessa LEHMÄn kuva. Tosi kamalaa!!
Siis niiden kanssa voi jutella myös negatiivisista tunteista/asioista, heidän tehtävänsä ei ole tuomita vaan kuunnella ja keskustella mistä vaan haluat. Meinaan että neuvolasta ei välttämättä löydy aikaa eikä ymmärrystä.
Lisäksi maitolaituri -foorumilla on raskaana olevien pohdintoja ja myös imetys inhottaa-osio, käypä siellä! www. imetys. fi ja sieltä foorumi vai miten se nyt olikaan...
No, voihan siitä olla hyötyä tietysti kun tietää enemmän. Mutta tuleeko siitä sitten kauhean big deal?
mutta ajattelisin itse niin että vois olla ihan paikallaan jutella jonkun asiaan perehtyneen kanssa. Niissä ryhmissä voi jutella vetäjän kanssa ihan kahden keskenkin, ei oo pakko kuunnella kaikkia juttua tai istua paikalla alusta loppuun. Jos päätät käydä niin valitse sellainen ryhmä joka toimii imetyksen tuen alla, silloin saat ainakin asiallista kohtelua. Ja sinne saa mennä vaikka ois kuinka negatiiviset ennakkoasenteet :)
t 28
Noita ajatuksia ei ollut ennen raskautta.
Imetin kuitenkin onnistuneesti 11kk, ja lypsäminenkin onnistui ihan hyvin. Jotenkin vaan hormonit hoiti homman, että enää kuvien katselukaan ei tuntunut missään.
11kk aloin olla tosi kyllästynyt hommaan ja kun lopetin, on taas sama ihmeellinen fiilis siitä imettämisestä! Mutta nyt tiedän, että seuraavan lapsen tullessa (??) hormonit todennäköisesti hoitaa sen asian taas.
Suhtautuminen rintoihin ja imetykseen on minulla ollut aina hyvin avoin. Oli siis aika erikoista kohdata noita tunteita. puhuin niistä neuvolassa avoimesti ja sain tukea, mutta tältä palstalta lähinnä vain hulluksi ämmäksi haukkumista. Tosin myöskin yllättävän monta sielunsisarta tässä asiassa. Suurimmalla osalla lopputulos olis yhtä onnistunut kuin minulla. Osa taas oli tehnyt päätöksen olla imettämättä ja se siitä.
Kaikki menee parhain päin sinullakin!