Kun ajatus imetyksestä inhottaa raskaanaolevaa!

Vierailija:

Kun imettää, nukahtaa kuin kivi kun laittaa pään tyynyyn. Se on oikeasti tosi outoa. Pää tyynyyn, zonk. Ja sitten kun yöllä herää imettämään, herääminen ei tunnu ollenkaan vaikealta. Sitä erityisesti en käsittänyt, että miten voin pärjätä niin katkonaisella unella ja miten voi olla että toi herääminen ja nukahtaminen on niin helppoa. Sitten kun aikanaan lopetin imettämisen, huomasin että myös öiset heräämiset muuttui selvästi vaikeammiksi.

että itkin kun luin äitiyspakkauksen mukana tulevaa imetysopasta.



Lapsen tähden annoin imetykselle kuitenkin mahdollisuuden, ja yllättäen se ei sitten ollutkaan ollenkaan kamalaa - päädyin ilomielin täysimettämään sen puoli vuotta ja osaimettämään vähän yli vuoden ikään. Imetys oli niin ihanan helppoa kaikkeen muuhun ruokkimiseen verrattuna, kun ei tullut tiskiä eikä tarvinnut sählätä mitään. Lisäksi se oli hyvin rentouttavaa, koska siinä samalla ei voi tehdä mitään muuta " hyödyllistä" . Tuli nukuttua paljon (itse ei ole pakko olla hereillä kun vauva syö), luettua paljon, katseltua paljon elokuvia jne. siinä imettäessä. Oli myös erittäin kivaa kun sai vuoden verran syödä niin hirveän paljon lihomatta, vaikka se ei tietenkään pääasiallinen motiivi olekaan.



Ehdottomasti kannattaa yrittää imetystä, se voi yllättää positiivisesti (ja sen verran tiukkis mä olen että mielestäni pitäisi tässä asiassa olla sen verran epäitsekäs että yrittäisi imettää vaikka ajatus inhottaisikin).

Ja siksi en tehnytkään mitään sellaista. Imetin ainoastaan ja vain " perinteiseen tyyliin" , en lypsänyt yhtään kertaa. Hyvin toimi sekin. Ekat kuukaudet menivät aika pitkälti pienissä ympyröissä kun ei voinut poistua vauvan luota enemmän kuin 3 tunniksi kerralla, mutta se vaihe oli loppujen lopuksi aika lyhyt.

Itse olen rv 13 :) ja en koskaan ole myöskään niin " ihannoinut" imettämistä. Mut toisaalta se musta tuntuu aikas luonnolliselta ajatukselta, ehkä sinustakin, kun raskaus etenee? Mikä siinä eniten yököttää? Tuskin niitä rintoja tarvitsee niin kovakouraisesti käsitellä, lypsää ja muuta. Ainkin itse kuvittelen (?), että rintoja kohdellaan aika nätisti imetyksestä, itsehän sinä sen kontrolloit siinä.

Kuitenkin imetyksestä tuli minulle tärkeä juttu. Ehkä alun tuntemukset liittyivät siihen, että pelkäsin menettäväni vauvan ja rinnat olivat arat johtuen hormoneista. Mitä pidemmälle raskaus eteni sitä enemmän halusin myös imettää.



Vauva syntyi ja imetys oli aluksi kivuliasta. Tokaisinkin, että eikö riitä, että ensiksi synnytyksessä revitään alapää! Pitää repiä vielä yläpäätäkin eli rintoja. Kun maito nousi, niin helpotuksen toi kuitenkin vauvan imu. Imetyskivut helpottivat 3 viikkoa synnytyksestä. Oli nännihaavoja, mutta onneksi ei rintatulehdusta. Rintakumien käyttö helpotti oloa. Imetys auttoi palautumaan synnytyksestä, sillä samalla voi jumpata alapäätäänkin kuntoon imun tahtiin. Rinnat ihan kivan näköiset edelleenkin, mutta olisivatkohan ilman imetystä? En tiedä.



Imetin 1v 6 kk, että hyvin alkoi sujumaan,vaikka olin kyllä kypsä jo 1v imetyksen jälkeen, mutta lapsi ei. Kypsyttele vaan rauhassa imetystä. Mulle ei sopinut lainkaan nuo rintapumput.

Mikä sua siinä imetyksessä eniten tökkii? Etkö muutenkaan halua, että rintoihisi kajotaan, vai onko ajatus siitä vauvan imettämisestä vain inhottava? Lapsen kannalta sääli, jos jää ilman rintamaitoa, mutta jos ajatus imetyksestä tuntuu todella niin inhalta, niin mikäs siinä sitten muu auttaa kuin antaa korviketta. Moni lapsi on korvikkeella kasvanut ja vieläpä hyvin. Älä ota stressiä vielä, voihan olla että mielesi muuttuu kun vauva on maailmassa.

T. yhden korvikelapsen ja yhden täysimetetyn äiti

Olen ihan sinut sen asian kanssa että niiden tarkoitus on ruokkia vauvaa, mutta minua yksinkertaisesti kuvottaa se niiden vääntely ja kovakourainen käsittely. Omat rintani ainakin ovat hirvitävän herkät, joten pelkään että imetys sattuu, nännit halkeilee jne. Kuulen mielellään lisää teidän ajatuksia asiasta!



ap

Alkuun ehkä pitää vähän tarjota nänniä vauvalle jos rinnat ovat täpötäynnä eikä hän saa kunnolla otetta mutta pian vauvasta tulee tottunut imijä joka ei enää apua tarvitse ja maidontulokin tasaantuu.

Lypsäminen ei ole pakollista sekään, en minä ainakaan lypsänyt tokan vauvan kanssa kertaakaan.

Käytä Lansinohia.

Ihan normaaleja ajatuksia - mulla oli sama juttu. Jotenkin en voinut ymmärtää sitä kaikkea häsäämistä imetyksen ympärillä, " lypsäminen" jo sananakin ällötti hirveästi, samoin se ajatus siitä, että joku roikkuu tississä kiinni. Vannoin myös, etten ainakaan kauan imettäisi, ihmettelin suureen ääneen kaverini, joka aikoi imettää vuoden! Ja kas kummaa, kun lapsi syntyi, se olikin maailman luonnollisinta, helpointa ja miellyttävintä hommaa (no joo kun alun kamaluuksista ja kivuista ja säryistä oli selvitty) ja imetin tenavaani 1v 7 kk:n ikään asti. Eli näinkin voi käydä.



Ja jos sinulle ei käy näin ja ajatus yhä ällöttää, älä siitäkään ota stressiä. Ihan terveitä ja reippaita lapsia kasvaa korvikkeella! Tsemppiä!

Juuri tuo mistä 13 mainitsi, roikkuminen (rinnat eivät todellakaan ole roikkumista varten) ja lypsäminen, ne kuulostavat molemmat jotenkin brutaalilta... Ja miten vauvaa voi imettää jos nänni on rikki?



ap

Mä inhosin ajatustakin imettämisestä, sain sitten synnytyksen jälkeen lääkkeen, joka estää maidon nousun.

Vierailija:

Mä inhosin ajatustakin imettämisestä, sain sitten synnytyksen jälkeen lääkkeen, joka estää maidon nousun.

joskus meinaan esim. kätilöt tulee kyllä aika törpösti kiskomaan vasta synnyttäneen äidin rintaa kun ohjaavat imetyksessä, ja itsestäni se ainakin oli ihan hirveää. Eli kannattaa sanoa, että sulle asia on herkkä, ja toivot, että sua ohjataan vain sanallisesti.



Jos rinnat menee rikki, on vauvalla todennäköisesti väärä imemisote, ja se pitää yrittää korjata. Rikkinäisillä rinnoilla voi kyllä imettää, mutta se sattuu sen hetken kun vauva tarttuu kiinni. Itse päätin esikoisen kanssa kun oli aluksi tuskaisat paikat, että jos tämä touhu on vielä kahden viikon päästä näin kurjaa, niin sitten lopetan. Siihen asti yritän täysillä. No imetin sitten esikoista 4 kuukautta hyvillä mielin.



Sen verran voin kertoa, että vaikka imetys ei olisi äidistä ihanaa, niin vauvasta se kyllä on. Ei pullo saa koskaan vauvassa aikaan sellaista riemun reaktiota kuin imetys saa. JA kyllä sillä on terveyden kannaltakin väliä, joten kannattaa ainakin yrittää.

Mutta niin vaan kävi, että sitten kun lapsi syntyi, tuntui tärkeältä antaa sille äidinmaitoa, jos vaan suinkin! Se oli niin hämmästyttävä se vauva ja ilmiselvästi nautti imetyksestä. Itse ei kyllä todellakaan voinut sanoa että imetys oli mukavaa aluksi, itse asiassa parisen kuukautta oli aika hankalaa ja välillä tosi hankalaa. Mutta siitä eteenpäin homma rupesi tosissaan sujumaan ja opin lopulta suorastaan pitämään imettämisestä. Se on oikeasti sellainen mukava rauhoittumisen ja vierellä köllöttämisen hetki. Jos niitä " vauvantuoksuisia" söpöstelyhetkiä joskus oli, niin just imettäessä.



Eli kannattaa antaa jutulle tilaisuus... Lueskele vähän ohjeita etukäteen pulmatilanteita varten. Oikea imuote on tosi tärkeä, pidä huoli siitä että lapsi on tiiviisti sun kehoa vasten kun imetät. Liian kaukaa imettäminen on virhe jonka monet, itseni mukaan lukien, tekevät.



Ja jos sitten olet lopulta sitä mieltä ettei se ole sun juttu, voit siirtyä korvikkeelle tai osittaisimetykselle.

luuseri.

Vierailija:

Mä inhosin ajatustakin imettämisestä, sain sitten synnytyksen jälkeen lääkkeen, joka estää maidon nousun.



Jos kerta imetystä inhoaa, niin miksi pitäisi väkisin imettää ja kärsiä, kun on toinenkin tapa ruokkia sitä vauvaa.

Yksi mun pahimmista raskausoireistani oli rintojen paha kipeytyminen, ja oli aivan karmea ajatus että joku imisi niistä maitoa. Se tilanne oli kuitenkin aivan erilainen synnytyksen jälkeen, koska raskausoire meni raskauden myötä...



Rinnat kipeytyivät noin 2 viikon imetyksen jälkeen, ja siinä vaiheessa piti kyllä purra hammasta ja kiroilla välillä. Toisaalta silloin olin jo ehtinyt nähdä miten valtavasti vauva nautti siitä ja muutenkin tottua ajatukseen, joten kipua sieti paremmin. Ja ohihan se aina menee.



Imetyksen ihanin puoli (sen lisäksi että se on lapselle hyväksi) oli se että oma hormonitilanteeni tuntui erittävän jonkinlaista onnellisuusvaikutusta imettäessä. Se oli ihan epärationaalista, mutta olin aina onnellinen imettäessäni, vaikka olisin esim. juuri hetkeä aikaisemmin riidellyt miehen kanssa tai ollut muuten vain tosi turhautunut.

Vierailija:

Imetyksen ihanin puoli (sen lisäksi että se on lapselle hyväksi) oli se että oma hormonitilanteeni tuntui erittävän jonkinlaista onnellisuusvaikutusta imettäessä. Se oli ihan epärationaalista, mutta olin aina onnellinen imettäessäni, vaikka olisin esim. juuri hetkeä aikaisemmin riidellyt miehen kanssa tai ollut muuten vain tosi turhautunut.

Kun imettää, nukahtaa kuin kivi kun laittaa pään tyynyyn. Se on oikeasti tosi outoa. Pää tyynyyn, zonk. Ja sitten kun yöllä herää imettämään, herääminen ei tunnu ollenkaan vaikealta. Sitä erityisesti en käsittänyt, että miten voin pärjätä niin katkonaisella unella ja miten voi olla että toi herääminen ja nukahtaminen on niin helppoa. Sitten kun aikanaan lopetin imettämisen, huomasin että myös öiset heräämiset muuttui selvästi vaikeammiksi.

se suurimmaksi osaksi johtui väärästä kuvasta mikä minulla oli imettämisestä. Ensinnäkin alun jälkeen jos homma sujuu, niin imettäminen tapahtumana on todella mielenkiinnotonta. MInä en lypsänyt, puristellut tai tehnyt muutakaan epämiellyttävää rinnoilleni. MInä en myöskään saanut siitä mitään kiksejä eikä se muodostunut minulle miksikään rentoutushetkeksikään, vaan se oli oikeasti lähelläoloa ja vauvan ruokkimista.



nim. 2 lasta imettänyt.

En halua katsoa muiden imetystä, en tiedä miksi se niin inhottaa.



Älä ota paineita, ainakin omani ovat ihan onnellisia ja normaaleita :)