Kylmää vettä niskaan eskarista! Lapsen arvio

Meillä uudellamaalla ei ole moista kaavaketta tehty! Kylläkin kävimme keskustelun eskarin open kanssa - mutta arvioimme mielestäni yhdessä kehitettäviä taitoja kuten sosiaaliset taidot, keskittymiskyky, motoriikka, tunneilmaisu, itsetunto jne. aika yleisellä tasolla. Moisia yksityiskohtia ei lomakkeissa edes ollut, eikä meille oltu tehty mitään lähtötasoarviota valmiiksi vaan keskustelimme yhdessä asioista. Täti sit merkkasi asiat ylös ja keväällä katsotaan kehitystä - lomake menee kyllä sit kouluun tiedoksi taidoista ja valmiuksista. Onneksi meillä sävy oli kannustava ja positiviinen koko ajan - vaikka ei tyttömme mikään ihmelapsi ole vaan kehitettäviä asioita löytyi mm. oman vuoron odottelussa, keskittymiskyvyssä ja jossain muussakin mitä en edes nyt muista!



Lukutaitoa, laskutaitoa jne koulussa opittavia asioita ei arvioitu mitenkään, koska ne taidot ja valmiudet ei varsinaisesti ole eskarissa opittavia tavoitteita. Eskarissa keskitytään perusvalmiuksiin toimia ryhmässä tavoitteellisesti, ei vain yhdessä leikkien. Sekä tietysti siihen, että lapsi selviää omatoimisesti suuremmasta osasta asioita kuin mitä kotihoidossa/päivähoidossa on tarvetta. Koulussa kun on vain yksi aikuinen ja pahimmillaan 30 lasta luokassa. Pitää siis lapsen osata aika monta sosiaalista ja taidollista asiaa että voi sitten keskittyä paremmin tietojen ja taitojen yhdessä opiskeluun. Näin ainakin meille selitettiin.

Itsekin luulin, että kyse olisi ollut enemmän keskustelusta kuin valmiiksi open laatimasta ruksitaulukosta, josta sain oikein pahan mielen. Ei niihin ruksin paikkoihin ollut itsellä mitään sanottavaa. Väitin kyllä ihan suoraan vastaankin, kun oli niin päivänselviä heidän virheitään. Yksityiskohtaisemmista pystyi sen ja pystyy milloin vain lapseni kanssa testaamaan eli juuri se, että osaako riimitellä ja osaako napittaa/sulkea vetskarin. Aikalailla samantyylinen lomake kuitenkin varmaan lopulta, mitä teillä Uudellamaalla. Kouluun menee tämäkin lomake ja keväällä on uusi arvio.



Yritä tässä nyt sitten olla positiivisella mielellä eskarin ja henkilökunnan suhteen. Lapselle kerroin, että hienosti meni keskustelu ja kyllä se täti tykkää sinusta. Kehittämistyötä koitan sitten tehdä hienovaraisesti muissa kohdissa.

Mutta haluaisin kuitenkin sanoa sen, että vaikka tunnet lapsesi varmasti kotioloissa tosi hyvin, voi olla että eskariryhmässä hän toimii toisin.



Meidän poika toimii eri tavalla erilaisissa ryhmätilanteissa. Jos tilanne on hänelle uusi ja hän ei varmasti hallitse jotain asiaa (vaikkapa uusi urheilulaji), hän voi olla hyvinkin syrjäänvetäytyvä. Toisaalta jos hän pääsee auttamaan ja opastamaan toisia lapsia asiassa jonka hän hallitsee, sosiaalisempaa lasta ei ole nähtykään. Viimevuotisessa pk-ryhmässä hänellä oli vain pari kaveria ja nyt on uudessa ryhmässä porukan suosituin poika (kertoivat hoitajat). Olisikohan kasvanut kesällä tai sitten oli vain henkilökemioista kyse.

eli lomakkeeseen oli jaoteltu eri ' taito' alueita ja niistä sai kertoa sanallisesti mitä ajattelee omasta lapsesta ja kehitystarpeista... aika lailla erilaiselta kuulostaa tuo teidän juttu. Mutta täytyy myöntää, että meillä on todella hyvä päiväkoti ja motivoitunut henkilökunta ja kehittyneet toimintatavat monin tavoin muutoinkin. Tosin lomake on varmaan koko kunnassa sama, vaikkei päiväkotimme kunnallinen olekaan. Kunnan valvonnassa kuitenkin ja samoihin kouluihinhan ne lapset menee.

on aina vaikea kuulla negatiivista palautetta...



Äitinä sinun kuitenkin kannattaisi suhtautua palautteeseen positiivisesti. Jos poika todella osaa ko. asiat, niin tärkein kysymys on miksei hän toimi näin esikoulussa... Miksei hän sulje vetoketjuaan esimerkiksi?



Pukeeko täysin omatoimisesti kotona alusta loppuun asti? Autatko häntä kuitenkin huomaamattasi? Tai käyttääkö kotona ihan toista takkia, jospa juuri eskaritakin vetskari onkin jotenkin erityisen hankala? Vai viipottaako kotioloissa takki auki?



Toinen on tuo riimittely, voihan olla, että eskarissa testaavat paljon vaikeampia juttuja kuin mitä olet kotona testannut...



Se että lapsi kotona tms. osaa jotain ja eskarissa ei tuntuisi kertovan jostain mutta mistä... onko lapsen kykyprofiili vaihteleva vai mistä on kyse.



Jokatapauksessa on erittäin hyvä, että tällaista rehellistä palautetta lapsestaan saa, vaikkakin se sitten kirpaisisi. Koulussa pärjäämiseen ei pelkkä laskutaito riitä, ei lähimainkaan. Päinvastoin kouluun mennessä ei tarvitse osata kirjaimia eikä numeroita riittää kun on valmiudet niiden omaksumiseen. Koulussa pitää osata toimia ryhmässä, ottaa muut huomioon, istua paikallaan ja keskittyä, syödä, pukea ja käydä vessassa omatoimisesti jne. Siksi juuri näihin taitoihin kiinnitetään huomiota pitkin eskarivuotta.



Puolen vuoden kuluttua voi tilanne olla aivan toisin kuin nyt. Siksi onkin tärkeää juuri nyt ottaa huomioon lapselle hankalat asiat ja harjoitella niitä, jotta ne kesäloman lähestyessä alkavat olla kunnossa ;-)



Ei se, että on jossain asiassa hitaammin kehittynyt ole mitenkään häpeällistä, eikä tee lasta huonommaksi. Kivahan se olisi jos aina vaan saisi kehuja, mutta kun elämä harvoin on sellaista, ettei mitään negatiivista löytyisi...



Eikä tuo palaute kuitenkaan siltä kuullostanut, etteivät hoitajat pojasta tykkäisi... hehän vain kertoivat mitkä asiat heidän mielestään ovat pojalle keskimääräistä vaikeampia ja ehkä vaikeampia kuin monelle muulle eskari ikäiselle.

On minusta kumma homma jos ei ruokapöydässä puhua saa. Ei siellä häilätä eikä huudella eikä puhuta hölmöjä, mutta kyllä minusta ruokapöytäkeskustelu kuuluu jo hyviin tapoihin ja sitä olisi hyvä viimeistään eskarissa opetella. Näin taidetaan kasvattaa niitä juroja suomalaisia.

Nöttösen kanssa olen ihan samaa mieltä. Työelämässä kun ainakin omassa työssäni asiakkaiden kanssa lounaalla se small talk on aika tärkeää.



Hyviä kommentteja on tullut ja tiedän toki itsekin, että sitä on oman lapsen kritiikistä aika herkkä. Mutta... Kun itse tietää hyvinkin ne oman lapsen kyvyt, jotka ei todellakaan voi muuttua ajan ja paikan mukaan (vain tahtotila voi muuttua, mutta taito pysyy). Se pistää vähän kummastuttamaan, jos ei siellä ole aikaa havainnoida todellisia taitoja, ja ihan vakan alla poika ei kynttilää pidä. Toivottavasti ei ole eskaritädeillä homma lasten kanssa ihan hakusessa. On koulussakin opettajia, jotka eivät saa mitään kuria luokkaan ja taas niitä, jotka osaavat pitää homman aisoissa ihan saman porukan kanssa.

Kyllä poika osaa istua hiljaa isossakin lapsiryhmässä. Hän kävi aiemmin kerhoa, jossa oli 16 lasta ja yksi opettaja. Siellä meni hyvin. Kotona en yleensä viitsi auttaa mitenkään vaatteiden pukemisessa, mutta joudun usein huikkaamaan ovesta perään, että takki kiinni, hanskat käteen ja lakki päähän, jolloin vasta poika malttaa pukea.



Ja riimittelyn kanssa on niin, että keksii kyllä riimin ihan mihin sanaan vaan, vaikkei keksisi aina sellaista, joka jotain merkitsee niin keksii ainakin jonkun riimin. Joskus voi sanoa, ettei jaksa, kun ei kiinnosta. Enhän minäkään tee aina kaikenlaisia " temppuja" kun pyydetään. Eskarissa on tietenkin toinen juttu, että pitäisi tehdä, mutta sitä olen vasta nyt alkanut pojalle sanomaankin, että kuuluu tehdä vaikka ei haluaisikaan.

Meillä eskarissa käytetään lapsen oma-arviointia taidoissa (jaettuna erilaisiin osa-alueisiin) nk. " omenapuumallia" , jossa syksyllä lapsi värittää omenan puolikkaaseen väreillä osaamansa taidon tason. Sitten on lisäksi tuo sinun mainitsemasi lomake, jossa päiväkotihenkilökunta raksii jokaisen osa-alueen pikkukohdassa raksin tyyliin: osaa hyvin, tarvitsee harjoitus ja ei ole ikäisellään tasolla (tai siis luokitus jotain tuonnepäin)- muistista kun kaivalen noita. Juuri tässä lomakkeessa on motorisissa taidoissa tms. osaa napittaa ja vetää vetoketjun ja muutakin pukemisesta. Ellen väärin muista tätä lomaketta kutsutaan " Turun" malliksi, koska se on kehitetty juuri Turussa. Meillä eskari sijaitsee läntisellä uudellamaalla.



Sitten keväällä henkilökunta värittää omenapuun omenoiden toiset puolikkaat ja kerrataan taitoja. Jos on huolestuttavia asioita, ne kuitenkin otetaan esiin jo usein aikaisemmin keskusteluissa.



Lisäksi taisi olla ihan joku sellainen kahdeksan kenttä piirrustustehtävä, joka tehtiin tarinan mukaan ja piti piirtää mitä sanottiin ja hahmottaa siten myös tarina. Lisäksi tiedän kunnan jossa jokainen eskarilainen testataan ihan pistetasolla koulukypsyystesteillä (olisiko täydet ollut hitusen vajaa sata).



Eli testejä riittää ja niitä tehdään kuntakohtaisesti. Monesti tosin samoja eri kunnissa, mutta eri laajuisena.





Mammamuulle vielä siitä ettei kouluun mennessä tarvitsisi osata kirjaimia ja numeroita. Kuulostaa kyllä oudolta: Meillä edellisestä eskarilaisesta (nyt jo 2luokkalainen) juuri saatiin syksyn alussa palautetta kun ei osannut kirjaimia kuin 6kappaletta ja siitä mainitsivat että pitää seurata ja on selkeästi ikäistään jäljessä. -No tilanteesta päästiin sillä että kotona opeteltiin kirjaimet. Mutta kuitenkin kouluun mennessä pitäisi kai tunnistaa kirjaimet ja numerot ainakin 1-10. Näin ainakin meillä.



Ja asioita voi ilmaista monella eri tavalla vanhemmille. Kyllä itsekin olen jutellut monen eskarikeskusteluissa loukkaneen vanhemman kanssa, joista joku sanoi melkein itkua vääntäneensä kun tunsi ettei ollut osannut kasvattaa lastansa oikein. Ja muistan kyllä itsekin hieman närkästyneeni kun lastani arvosteltiin sellaisen taidon osaamattomuudesta, jota ei hänelle ollut opetettu (en ymmärtänyt miten hän olisi osannut kirjaimia kun niitä ei oltu eskarissakaan vielä käyty lävitse ja kotona ei opetettu). Eli kyllä sitä välillä varmaan on itsekin herkkä, mutta meillä tuntuu että asiatkin ilmaistiin tietyllä lailla ja kun keskustelin tästä muiden lasten vanhempien kanssa sain realiteettia näihin palautteisiin ja jokunen vanhempi sanoi minulle " että voi kun olisiva tienneet että muillekin on sanottu noin" . Meillä ainakin tuon koululaisen kanssa helpotti kun siirryttiin kouluun ja opettajan antama palaute tuntui olevan linjassa omien käsityksiemme kanssa ja asiallista- vaikka olisikin negatiivistakin (pääasiassa kyllä negatiivista).

Siis koulussa opettajan palaute (oli pääasiassa positiivista). Eli tuntui että ihan eri otteella mentiin koulussa.



Nyt on meillä taas tulossa myös eskarikeskustelu keskimmäisen kanssa ja luulen tietäväni mitkä hänen vahvat ja heikot alueensa ovat. Tosin nyt ei varmasti tule enää sanomista siitä kuin esikoisen kohdalla ettei tunne kirjaimia... Mutta saas nähdä mistä sitten tulee sanomista. Tosin on eri eskariopekin, joka varmasti vaikuttaa asiaan.

ainakin siihen 10. Mutta painotettiin juuri, että tosiaankaan eskarilaisten ei ole tarkoitus osata kirjaimia ja numeroita saatika mitään sen vaativampaa kouluun lähtiessään... koska ekaluokalla niitä harjoitellaan! Ja aloitetaan ihan alusta. Joten turhaan se teidän ope on huolehtinut ;-) Eri asia on, että monet lapset kyllä osaavat kaikesta huolimatta...



Meillä nyt 7 luokkalainen oppi lukemaan ennen koulun alkua. 5 luokkalainen ei tunnistanut kaikkia kirjaimia kun aloitti koulun. Luki kuitenkin ennen syyslomaa ja jo 2 luokalla luki sujuvammin kuin 4 luokkalainen siskonsa (joka siis osasi jo lukea 6v). Eli mikään edellytys eivät nuo akateemiset taidot ole. Tärkeintä on, että on niihin motivatio ja valmiudet.



Olisikohan ap. tapauksessa sitten kyse motivaatiosta. Jos kotonakin muistuttelet vetskarista jne. voi olla ettei eskarissa ole tajuttu muistuttaa, tai että poika ei kuuntele/tottele kun käsketään, mistä ovat vetäneet johtopäätöksen ettei osaa... ja sama riimittelyn kohdalla. Siellä on ehkä niin paljon muuta kivaa, ettei tuollainen jaksa kiinnostaa varsinkin jos sitä on kotonakin tehty, eli ei ole mitään uutta ja ekstraa.



Lapset todella OSAAVAT käyttäytyä eri tavalla kotona ja muualla ja usein käyttäytyvätkin. Tosin useimmat tuntemani lapset " osaavat enemmän hoidossa kuin kotona" ;-)



Tuskin teillä siis on syytä huoleen, hommathan katsotaan keväällä uusiksi kuitenkin.

että meillä oli kuopuksen, vasta 2,5v, kehityskeskustelu. No, meni tosi kivasti, mutta sitten lopussa sanoivat, että ainoa, että tytömme ei taida vielä osata puhua lainkaan ja että sitä pitäis tarkkailla. No, ihmettelin KOVASTI, vaikka siis asumme Saksassa ja tyttö ei vielä saksaa kauheatsi osaa, koska puhuu todella paljon kotona (kotona myös saksaa isosisarusten kavereiden kanssa), pitkiä lauseita ja aikamuodot ja taivutukset ok. Mutta tarhassa siis olivat " huolissaan" että tyttömme ei ylipäätään vielä osaisi puhua mitään. Ihmetytti, sillä luotan näihin hoitajiin tosi paljon, ja ovat hyvin ammattitaitosia. Tytön isoveli on myös ryhmässä, joten ihmettelin että eivät nämä kaksikaan muka puhu, kun kotona väittelevät kilvan.



Hah, mutta sitten keskimmäisemme kertoi että " Maija" sanoo tarhassa vaan kääkää ja taataa, ja osottaa. Ja joo, nythän mä tarkkailin sitä tarhassa niin tosiaan, jokeltaa vaan kun vauva, joskus nyt kotonakin. Naurettiin tätien kanssa, että no, kyllä se sieltä tulee, tyttö on nimittäin ystävystynyt yhden tytön kanssa, joka ei vielä puhu, ja lisäksi kai sitten huomannut, että ei vielä osaa maan kieltä yhtä hyvin kun muut, joten parempi vaan jokellella.



Ja nyt yksi hoitaja sanoikin että tyttömme oli yks kaks yllättäen tokassut aivan selkeästi jollekin kaverille " hei, sun pitää odottaa ennen kun mennään tien yli"



Olen muutenkin saanut kuulla " ihmeellisiä" asioita, sekä hyviä että huonompia, mitä lapset tekevät tai eivät tee tarhassa, toisin kuin kotona ja todellakin uskon, että kaikki mitä hoitajat kertovat on ihan totta.



Tämä siis vaan lähinnä mammamuulle, että mäkin olen huomannut, että lapsi saattaa osata aivan eri asioita tai olla osaamatta, kun on kotona tai hoidossa.

Omat lapseni ovat vielä vähän pienempiä, mutta tuli mieleen neuvolakäynti esikoisen kanssa hiljattain, kun tämä ei suostunut tekemään annetuista tehtävistä yhtäkään. Siinä sitten neuvolatädin kanssa yhdessä pähkäiltiin, josko moisesta oli vedettävissä mitään kauaskantoisempia johtopäätöksiä (kuulemma ei välttämättä), mutta ei tädille tullut mieleen kertoa, että tällainen saattaapi olla tämän ikäisillä lapsilla (4 v) ihan tavallista - mikä minulle sitten jälkikäteen kavereiden kanssa keskustellessa ilmeni. Itkien siis lähdin siltä neuvolakäynniltä pois. Seuraava käynti sovittiin kuukauden päähän (tällä kertaa isä lähti kyytimieheksi, millä myös voi olla osuutta asiaan) ja tehtävät olivat sujuneet hienosti.



Minusta on tosi outoa, että lapsia aletaan jo näin pienestä arvioimaan ja arvostelemaan näin tiukasti!! Siis ei anneta lasten olla lapsia rauhassa.



Muistan myös oman koulunaloitukseni ja ensimmäisen arvion sieltä. Oli siinä raksi jos toinenkin kohdassa " kehitettävää" . Siitä ne arvosanat sitten lähtivät nousemaan niin, että lukiostakin poistuttiin lähes kympin keskiarvolla ja yliopistostakin aikanaan valmistuttiin.



Sitä mieltä olen, että kannattaisi nauttia lapsuudesta ja sen sallimasta " vilkkaudesta" , tai millä nimellä sitä sitten kukakin haluaa kutsua, niin kaun kuin se vain on mahdollista - kyllä se koulu ja työelämä ehtii myöhemminkin ihmisen tarpeeksi tiukoille ajaa. Opettajille olin varmaan vauhtiin päästyäni oikein ihanneoppilas, mutta usein ajattelen, että ehkä siitä elämästä olisi kannattanut aikanaan enemmänkin nautiskella.



En tarkoita sitä, että pitäisi antaa opettajien ohjeille ja opastuksille piutpaut, mutta suodattaen niihin varmaan sopii suhtautua.



On hienoa, että vanhempi suhtautuu omaan lapseensa suojelevasti ja tämän erikoislaatuisuuteen uskoen. Opettajia on taitavia ja vähemmän taitavia. Soisin mielelläni lapsilleni vaikka sen, että he ovat vähän " epäkypsiä" , varsinkin vielä ennen koulun aloitusta.



Tahtoisin vain korostaa lapsilleni sitä, että tarkoitus on osata ryhmässä käyttäytyä siten, että muillakin kuin itsellä on hyvät oltavat, vanhempia on kuunneltava, jotta järjestys ryhmässä säilyisi, tehtäviä annettaessa kannattaa kuunnella " toimeksianto" ja jaksaa yrittää, koska oppimisesta on itselle hyötyä jne. jne. Ja sitten vain luottaisin, että tämä lapsen asioista kiinnostuneisuus ja kannustaminen alkaisi jossain vaiheessa kantaa hedelmää- riippumatta siitä, minkä arvosanan lapsi jossain rastitaulukossa onnistuisi saamaan.



Tulipa tajunnanvirtaa...

eihän ne kerro lapsesta muuta kuin arvioituja taitoja. kukaan meistä ei kuitenkaan osaa kaikkea ja ei kenenkään lapsi ole täydellinen kaikessa. Varmasti jokaisella, myös meillä aikuisilla, on osa-alueita joissa voisi kehittyä.



Mutta arvioinneilla on tärkeä tehtävä siinä mielessä, että saadaan seulottua joukosta todellista apua tarvitsevat lapset. Koulu on kuitenkin " normaalillekin" lapselle vaativa paikka ja on toki hyvä valmistautua siihen kaikin mahdollisin keinoin. itsellä on yksi erityislapsi ja toivon totisesti,että hän saa tarvitsemaansa apua ja kuntoutusta. Hänen erityisyytensä on onneksi huomattu pienenä ja tukitoimet on jo käynnistetty. mutta valitettavan paljon erityislapsia jää huomaamatta päivähoidon ja neuvolan puolella. Luin juuri tapauksesta jossa lapsen cp-vamma, toki lievä, oli huomattu vasta 8-vuotiaana. Ja ystävn lapsi sai juuri asperger-diagnoosin 11-vuotiaana. olisi näidenkin lasten koulun alkutaival ollut helpompi, jos olisivat jääneet seulassa kiinni aikaisemmin ja saaneet tarvitsemaansa kuntoutusta.



Muistakaa nyt hyvät ihmiset, että testit tehdään lasten takia, ei sen takia, että äidit voisivat vertailla kenen lapsi oli paras ja osasi mitäkin minkä ikäisenä. Eiväthän ne ole mitään lasten hyvyyden aj huonouden mittareita.

Hienosti kirjoitettu kukahuijaa! En minä ainakaan tiedä, mikä on pienen lapsen kehityksessä normaalia ja mistä pitäisi huolestua. Jos käy ilmi, että lapseni on aivan erityinen lapsi, niin mitä aikaisemmin sen parempi. Sen havaitsemiseen tarvitsen neuvolan ja päiväkodin ammatti-ihmisten apua.



Jos jotkin neuvolan testit eivät onnistu äidin kanssa, mutta onnistuvat vähän myöhemmin isän kanssa, niin sittenhän ei mitään ongelmaa ole. Asian pähkäily jätetään siihen ja käytetään kunnan vähäiset resurssit sellaisten lasten avittamiseen, joilla on oikeita ongelmia kehityksessä.

Oma poikani " jäi kiinni" 5-vuotisneuvolassa, kun tehtävät eivät sujuneet ikäisellä tavalla. Päästiin toimintaterapia-arvioon ja toimintaterapiaa pojalle onkin tulossa ensi vuoden puolella. Pojalla on vaikeuksia useammalla osa-alueella, enkä minä niitä tajunnut!! Onneksi neuvolassa kiinnittivät niihin huomiota ja poika saa niihin nyt apua.



Poika aloitti eskarin nyt syksyllä, ja jo tämän 1,5 kk:n aikana on tapahtunut huimaa kehitystä! Tästä juuri keskustelin eskariopen kanssa, kun teimme yhdessä pojan esiopetussuunnitelmaa. Meilläkään ei opet olleet tehneet mitään rasti ruutuun -arviota pojasta. Ylipäätään koko keskustelusta jäi tosi positiivinen olo. Ope keskittyi tosi paljon siihen, mikä pojalla sujuu hyvin ja missä on kehitystä tapahtunut, unohtamatta tietenkään niitä ongelmakohtia.



Mutta samaa mieltä siis olen kuin kuka huijaa, että tosi hieno juttu on, että lapsen vaikeuksiin kiinnitetään huomiota!

Eri eskariopit varmaan kiinnittävät eri lailla huomiota erilaisiin asioihin ja antavat palautteen eri lailla. Toiset positiiviseen sävyyn ja toiset negatiiviseen. Tästä ehkä kannattaisi jutella muiden oman ryhmänne eskarilaisten vanhempien kanssa, jotka ovat käyneet keskustelun saman opettajan kanssa. Ja kysyä mitä palautetta heille on tullut. Voi olla että samanlaisia fiiliksiä on muillakin ja siitä saa paremmin realiteettia miten suhtautua tähän keskusteluun.



Meillä tosiaan jo nykyisen koululaisen ollessa eskarissa jokainen vanhempi jonka kanssa keskustelin tuosta esikoulukeskustelusta juuri tämän tietyn opettajan kanssa, oli loukkaantunut tai saanut pahan mielen (ja joku tosiaan sanoi itkua vääntäneensä, toinen suuttuneensa). Syitä oli vaikka mitä, mutta jokaisesta lapsesta löytyi asioita jotka pitäisi oppia ennen koulua. Meillä mm. oli se kirjainten osaamattomuus ja siinä asiassa syksyllä sivuttiin sitä jossei opi, niin tarvitsee miettiä koulukypsyyttä vuoden vaihteessa (ja tämä tosiaan oli ainoa asia, sen lisäksi ettei rakettilaskenta sujunut syyskuussa eskarin alettua 10->0). Ja kyllä sen verran uskoin tähän ammattilaiseen (erityislastentarhanopettaja, joka kävi myös koulutuksia sen eskarivuoden aikana) että edelleen tänä päivänä olen luullut että ne kirjaimet pitää todellakin osata jo eskarissa ennen kouluun menoa! Ja meillä lapsi ei ollut ainoa josta näiden kirjainten osaamattomuudesta sanottiin ja puhuttiin koulukypsyydestä, tämä selvisi kun juttelin muiden vanhempien kanssa.



Eli kyllä näissä lastentarhanopettajissa taitaa olla eroa. Tietenkin on hyvä jos he tuovat todellisia asioita esille, mutta suodattaen kai kannattaa suhtautua heidän esiintuomiinsa asioihin, jossei ole todella mitään isompaa hahmotus- tai motoriikka yms. asioita, joissa voisi olla tarpeen miettiä jatkotoimenpiteitä ja auttaa lasta. Ja jos asia vaan tuodaan negatiivisessa mielessä esille, eikä ole tarkoituskaan miettiä miten lasta autettaisiin tai tarvitseeko tukitoimia tms. asian tiimoilta tai osattaisiin tukea vanhempi kiinnittämään tiettyihin asioihin huomiota, niin palaute tuntuu varmaan turhauttavalta. Miksi asia nostetaan erityisesti esiin negatiivisena, mutta kuitenkaan ei samalla anneta neuvoja miten edetä?

vai viellä rakettilaskentaa... ei meidän lapsilta ole ikinä moista testattu edes... ja hyvin ovat koulussa selvinneet, no kun ei ole testattu, niin mistäs tiedän ehkä osasivatkin...



Voihan se olla, että jossain kunnassa katsotaan eskarin tehtäviin kuuluvan alkeislukutaidon opettamisen jne. mutta pitää huomioida, että eskari ei ole pakollinen ja ekalle tulee aina myös lapsia suoraan kotoa, ehkä ilman mitään taitoja.



Siinä kyllä olen samaa mieltä, että asiat voi esittää monella tavalla, eikä " kylmää suihkua" koskaan pitäisi vanhemmille antaa. Tietysti nuo rastitusjutut ovat sillätapaa yksiselitteisiä, että jos rasti ruutuun laitetaan, niin siinähän se on kaikkien nähtävissä (ei osaa kohdassa). Toisaalta olisi kyllä syytä selittää, miksi tällaisia tässä seurailaan ja nimenomaan painottaa sitä seikkaa, että nyt seulotaan vain mahdollisia vaikeuksia ja käytetään eskarivuosi niiden opetteluun, jolloin toivonmukaan keväällä ja varsinkaan seuraavana syksynä ei enää vaikeuksia olisi ja koulu pääsisi alkamaan hienosti.



Vaikkapa ap tapauksessa, ehkä kyse onkin juuri siitä ettei poika jaksa innostua, eikä ole vielä tajunnut, että täytyy tehdä vaikkei huvitakkaan. Tämänkin seikan ymmärtäminen ja sisäistäminen on tärkeää ennen koulun alkua, koska koulussa on pakko! edetä siihen tahtiin kuin muutkin. Turhaan sitten oppilas jää jälkeen, jos ajattelee, että nyt ei huvita... Tätäkin voi siis harjoitella ja keskustella kotona, että tietyissä tilanteissa pitää tehdä vaikkei olisi niin kivaakaan...



Ja toisaalta ap vielä, jos ei teillä tätä keskustelua olisi ollut, niin opettajat saattaisivat viellä keväällä ajatella, ettei poika osaa esim. laittaa vetskariaan kiinni. Nythän sinulla oli oiva tilaisuus (toivottavasti käytit tilaisuuden) kertoa, että poika osaa, ehkei vain viitsi tms. jolloin eskarissakin uskalletaan " vaatia" tekemään...



Mutta tylsää jos asiat tulevat negatiivisessa sävyssä ja ilman " varoituksia" . Mutta kuten kukahuijaa sanoikin, kyseessä ei ole mikään lasten paremmuuskilpailu, vaan tulevien vaikeuksien ennaltaehkäisystähän tässäkin on kyse :-)