Kertokaa esimerkkejä miten joku akateeminen ei ole muka selvinnyt duunarien hommista?

on sellaisia, että normaaliälyinen oppisi selviämään siinä yhdessä työpaikassa lyhyehköllä perehdytyksellä. Niihin ei tosiaankaan tarvittaisi mitään maisterin tutkintoja. Eri asia on sitten kuinka tämä pikakurssitettu henkilö pystyisi soveltamaan taitojaan yllättävissä ongelmatilanteissa tai työpaikan vaihduttua.



Eli lopputulos olisi aivan sama: sinä olsist putkimies, joka pystyy juuri ja juuri selviämään perushommista ja sama tilanne olisi sillä pikakurssitetulla akateemisen ammatin tekijällä.

Perustehtävät on varmasti helppo oppia nopeastikin, jos siihen vain oma persoonallisuus soveltuu, mutta kaikissa tehtävissä vaaditaan paljon ns. hiljaista tietoa ja asiantuntemusta ja sen lisäksi kaikki epätyypilliset työhön liittyvät asiat tulevat vasta kokemuksen tuoman viisauden kautta. Siten en usko, että edes putkihommat oppii kolmessa kuukaudessa. Okei, jotkut eivät opi siinä kovin hyväksi edes siinä 10 vuodessa, toisilla on siihen paremmat edellytykset ja " lahjat" .

Eikä todellakaan 3 kuukaudessa näitä hommia hanskaisi.



Olen siis keskiasteen koulutuksella töissä paikassa johon vaadittiin alemman asteen korkeakoulutus mutta paperini riittivät.



Atk-suunnittelija olen. :P Ja täällä muuten varmaan ainoa, joka ei kuulu akavaan.

eli noi on kaikki hommia jotka voi opetella jos on vähääkään kiinnostunut ja haluaa, eikä niiihin kaikkeen vaadita mitään kouluja tai kursseja onnistuakseen.



kun taas juuri esim diferentiaalilaskentaa, kvanttifysiikkaa, biokemiaa, digitaalielektroniikkaa, finanssipolitiikkaa, aivokirurgiaa jne. oppii kukaan tuosta avaan himan harjoittelemalla ja mitään kursseja käymättä. ja näiden oppimista rajoittaa myös osaltaan se että joillain ei vain sitten ehkä älykkyys ja sinnikkyys kerta kaikkiaaan riitä näiden asioiden avautumiseen.



ponttini on että ihmisillä on niin paljon erilasiet intressit ja toiset haluavat oppi aerilasia asioita kuin toiset, ja toiset taas paneutua asioihin paljon syvällisemmin kuin toiset. ja hyvä niin, koska kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan.

kukaan ei ole toista parempi, mutta on aivan absurdia väittää että akateemiset ammatit on helpompia kuin duunareide ja sujuvat kaikilta duunareilta parin päivän perehdytyksen jälkeen, kun taas akateemiset eivät millään suoriudu duunareiden hommista kun niillä kaikilla kasvaa ne peukalot keskellä kämmentä.

Vierailija:

eli noi on kaikki hommia jotka voi opetella jos on vähääkään kiinnostunut ja haluaa, eikä niiihin kaikkeen vaadita mitään kouluja tai kursseja onnistuakseen.

kun taas juuri esim diferentiaalilaskentaa, kvanttifysiikkaa, biokemiaa, digitaalielektroniikkaa, finanssipolitiikkaa, aivokirurgiaa jne. oppii kukaan tuosta avaan himan harjoittelemalla ja mitään kursseja käymättä. ja näiden oppimista rajoittaa myös osaltaan se että joillain ei vain sitten ehkä älykkyys ja sinnikkyys kerta kaikkiaaan riitä näiden asioiden avautumiseen.

ponttini on että ihmisillä on niin paljon erilasiet intressit ja toiset haluavat oppi aerilasia asioita kuin toiset, ja toiset taas paneutua asioihin paljon syvällisemmin kuin toiset. ja hyvä niin, koska kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan.

kukaan ei ole toista parempi, mutta on aivan absurdia väittää että akateemiset ammatit on helpompia kuin duunareide ja sujuvat kaikilta duunareilta parin päivän perehdytyksen jälkeen, kun taas akateemiset eivät millään suoriudu duunareiden hommista kun niillä kaikilla kasvaa ne peukalot keskellä kämmentä.

Vierailija:

Ei kai kukaan ole väittänytkään, että duunarit osaavat kaiken ja akateemisten hommat ovat helppoja?

Saatat olla hyvä monissa asioissa, mutta luetun ymmärtäminen sinulla horjuu. Minä ainakin tarkoitin, että pikakurssitettu henkilö (oli kyseessä akateeminen tai duunariammatti) oppii yleensä kyseisessä työpaikassa vaadittavat perustaidot, mutta siihen se jääkin. Hänestä ei tule AMMATTILAISTA TAI ASIANTUNTIJAA, vain henkilö, joka juuri ja juuri pärjää (akateemisen tai duunariammatin) perusasioista.

Toki kuka tahansa normaaliälyinen ihminen voi oppia vaikka käsitöiden, rakentamisen tai ruuan valmistustaidon perusteet, jos kiinnostusta riittää, mutta riittääkö taidot tekemään ne hyvin ja tuleeko henkilöstä näiden alojen huippuosaaja edes harjoituksen myötä on eri asia. Ei kenestä tahansa akateemisesta voi tulla tällaista mestaria, jos luontaiset kyvyt ja lahjakkuus eivät riitä - kaikki taidot kun eivät ole harjaannutettavissa ainakaan niin, että henkilö ylittäisi hyvän keskitason suorituksen. Useinhan kuitenkin sekin jo riittää, mutta ei aina. Toisaalta, eihän kaikista duunareistakaan tule kovin hyviä omassa työssään. Kuten ei akateemisistakaan.



On tietenkin lukuisia akateemisia ammatteja, joihin myös vaaditaan tiettyjä ominaisuuksia ja lahjoja, eikä tällaiselle alalle sovellu ilman niitä, eikä edes pääsisikään. Kaikki kunnioitus myös heille ja heidän työn vaativuudelle.

Vierailija:

Tunnen monia akateemisia, jotka eivät osaa rakentaa taloa, tehdä sähköasennuksia, putkiasennuksia, kaataa isoja puita, ajaa isoja kulkuneuvoja (rekka, juna yms.), palaknlaskennassakin voi olla ongelmia, samoin kuin vaikka rastalettien teossa. Tarpeeksi paljon lautasia ei kulje kerralla, jotta selviäisi tarjoilijana ja drinkit valmistuvat liian hitaasti. Puhumattakaan luovuutta vaativista käsityöläisammateista.

Varmasti on monia duunareita, jotka eivät osaa tehdä kirurgisia leikkauksia, valmistaa lääkkeitä, paikata hammasta, suunnitella rakennuksia, tulkita pörssikursseja, puhua eri kieliä, jne.

Opiskelin pahimman laman aikana ja luonnollisestikaan kesätöitä ei ollut. Isälläni on putkifirma ja vaikka työ oli silloin tiukassa olin hänellä apulaisena useampana kesänä. Nyt voin kyllä väittää että olen ihan hyvä historian opettaja , mutta osaan tehdä putki" miehen" hommia. Rakensimme talon muutama vuosi sitten ja minä tein LVI-hommat talossa. Tosin papereilla isänä oli tekijä.

Tässä esimerkkejä sekä niistä jotka sujuu, ja niistä jotka ei suju:



- PARTURI. Leikkaan sekä mieheni että lasteni hiukset, ostin 5 vuotta sitten kotiparturisetin, ja opettelin. Itseltäni olen värjännyt hiukset jo 10 vuotta. En osaa tehdä kampauksia laisinkaan, enkä ranskanlettiä.



- RAKSAMIES. Talo saatiin pystyyn kaksistaan miehen kanssa, ja " lopputyönä" vielä rakensin meille biojätekompostorin ja koirankopin :)



- OMPELIJA. Verhot, päiväpeitot, housujen lyhennykset, paidat, kestovaipat yms. surauttaa näppärästi, kun niissä ei tarvii kummempaa osaamista. Myös villaksukkia teen lahjaksi asti. En kuitenkaan osaa virkata, en käyttää neulomiskonetta, enkä niiiin paljon muutakaan, mitä haluaisin.. Teetän osan vaatteistani ompelijalla.



- KOKKI. Olen kova kokeilemaan, ja mielelläni sovellan reseptejä. Silti nautin hirveästi kun pääsemme ravintolaan syömään; kyllä ammattitaitoisen kokin ruuat ovat taivaallisia. Selviytyisin työstä ehkä, mutta auttamattoman hidas kokki olisin, kun pitäis jatkuvaan luntata ;)



- SÄHKÖMIES. Joo EN osaisi mitään sähkötöitä, enkä alkaisi itse opettelemaan.. hui sentään.



- PUTKIMIES. Sama kuin sähkömiehen kohdalla. Kodin putkimiestä uskallan lorottaa viemäriin, hajulukon voin putsata, siihen jää.



- KIRJANPITÄJÄ. Onnistuu, tosin olen myös lukenut kauppatieteitä hieman aikoinaan. Pakko ollut opetella tämäkin.



- METSURI. Minen puita osaa kaataa, mutta sujuvasti karsin kyllä ja pistän haloiksi.



- AUTONKORJAAJA. Ei onnistuisi tämäkään, en tiedä autoista juuri mitään.



- SIIVOOJA. Olin opiskeluaikaan 1,5 vuotta osa-aikaisena siivoojana. Tämän uskon handlaavani, mutta toisaalta en tiedä, millainen siivoojan koulutus on, joten vaikea loppuunsa sanoa.





terveisin FM,

mitäs jos verrattaisiin saman ammattialan alempaa ja ylempää koulutusta, että olisiko lähihoitajasta hyväksi sosiaalityöntekijäksi, olisiko hammashoitajasta hyväksi hammaslääkäriksi, rakennuspiirtäjästä rakennussuunnitelijaksi jne.



Nyt kejtu kertoo lähinnä sen, että hyvä lentäjä ei välttämättä olisi loistava kynsienhoitaja tai yrittäjä mieletön aikuiskasvatustieteilijä

kyllä mä ainakin mielelläni maksan monelle duunarille siitä työstä ja palvelusta jota ne tarjoaa, ettei mun itse edes tartte alkaa opettelemaan niitä hommia, ja miksi alkaisin kun kerran joku jo osaa hoitaa homman hyvin, niinhän tää yhteiskunta pyörii. eihän kukaan voi olla kaikkitietävä ja kaiken osaava, eikä tarvitsekaan olla.

jos olen jostain asiasta kovin kiinnostunut ja innostunut voin ja haluan siihen sitten paneutuakin ja hoitaa itse asiat siltäosin.



mutta aivan älytöntä toisten taitojen aliarviointia on myös alkaa määkimään että kaikki akateeminen koulutus on ihan huuhaata ja turhanpäiväistä yleistiedolla kuitattavaa sivistystä.

tervetuloa duunarit päiväksi tekemään mun hommia johon siis tarvitaan tää turha DI:n koulutus...